Tämä kysymys ei ole pelkästään filosofinen. Se on kriittinen erottelemaan ne yritykset, jotka kasvavat – ja ne, jotka polkevat paikallaan.
Kuvittele kaksi tilannetta:
Kummassa porukka kokee omistajuutta?
Kummassa syntyy tekemisen imu?
Niinpä. Ja silti yhä useissa firmoissa mennään vaihtoehto yksi.
Usein organisaatiot eivät kärsi tekemisen puutteesta. Päinvastoin – ihmiset ovat kiireisiä, kalenterit täynnä, projekteja riittää. Mutta ongelma on tämä:
Tehdään paljon, mutta ei yhdessä.
Kun strategia ei yhdistä toimintaa, syntyy “palapeli ilman kuvaa” -efekti:
Tämä ei ole huonon johtamisen tulos. Tämä on yhdentymättömän organisaation piilosyy.
Onko teillä kirkastettu yhteinen JUJU?
Sellainen, joka antaa jokaiselle ihmiselle vastauksen kysymykseen:
“Miksi juuri tämä homma, juuri nyt?”
Jos ei ole, syntyy helposti tilanne, jossa strategia pyörii yhdellä tasolla – mutta arki toisella. Syntyy tekemisen kaksoiselämä: on “strategiaa” ja sitten on “työtä”.
Ja siinä välissä on gäppi.
Tämä gäppi on juuri se, missä kasvu jarruttaa. Kukaan ei tarkoita pahaa – mutta yhteinen draivi puuttuu. Ihmiset tekevät kyllä hommia, mutta eivät samaan suuntaan.
Kun strategiatyö tehdään yhdessä, siitä syntyy omistajuus.
Kun ihmiset itse vaikuttavat valintoihin, he haluavat tehdä ne todeksi.
Ja silloin käy näin:
Strategia ei ole enää johtoryhmän PowerPointti – vaan koko porukan työkalu.
Kokoukset muuttuvat raportoinnista kehittämiseksi.
Organisaatio ei ole osastoja ja siiloja – vaan yksi tiimi, joka vetää samaa köyttä.
Periaatetasolla: Organisaatio ei yhdisty sanoista – vaan yhteisestä kokemuksesta.
Lisää tietoa täältä:
👉 Tilaa viikottaiset minuuttivideomme
Herättikö blogi ajatuksia? Varaa kokous!
Uudenmaankatu 2 C 19
00120 Helsinki
Copyright 2024 – Stradigo
003721208580 OpusCapita
Solutions Oy 0037212085800
markus.westerlund@stradigo.com