Strategia on selvä – mutta miksei mitään tapahdu?

Moni organisaatio kompuroi samoihin kasvun esteisiin. Ne eivät ole ilmiselviä, siksi ne ovatkin niin salakavalia. Tässä neljä tyypillisintä:

1. Ajatus ei kirkastu arkeen asti

Strategian logiikka on kirkas johtoryhmässä, mutta muulle porukalle se jää yläpilveksi. Kun ihmiset eivät näe mitä heidän pitäisi tehdä eri tavalla, mikään ei muutu.

2. Priorisointi on kadoksissa

Kaikkea tärkeää yritetään tehdä yhtä aikaa. Projektimarmeladi levitetään 28 paahtoleivälle, vaikka sitä riittäisi ehkä viidelle. Ja sitten ihmetellään, miksi mikään ei oikeasti etene.

3. Strategia ei ole kenenkään

Se on ehkä johdon “oma juttu”, mutta henkilöstö ei koe sitä omakseen. Kun omistajuutta ei ole, sitoutumista ei synny. Ilman sitoutumista taas ei tule myöskään toteutusta.

4. Vanha uskomus jarruttaa

Ajatellaan, että “kyllähän me tiedetään mitä pitää tehdä”. Mutta jos kasvua ei tule, ehkä ette kuitenkaan tiedä? Tai ehkä ette enää uskalla kyseenalaistaa.