Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Toteuttaako porukka strategiaa vai tekeekö vain hommia?

Onko strategia prosessi – vai porukan yhteinen matka?

Tämä kysymys ei ole pelkästään filosofinen. Se on kriittinen erottelemaan ne yritykset, jotka kasvavat – ja ne, jotka polkevat paikallaan.

Kuvittele kaksi tilannetta:

  1. Johtoryhmä ”tekee strategian”. Sitten kerrotaan muille.
  2. Koko porukka rakentaa yhdessä strategian. Strategia syntyy arjesta, ihmisiltä, asiakkailta.

Kummassa porukka kokee omistajuutta?

Kummassa syntyy tekemisen imu?

Niinpä. Ja silti yhä useissa firmoissa mennään vaihtoehto yksi.

Homma rullaa – mutta rullaako oikeaan suuntaan?

Usein organisaatiot eivät kärsi tekemisen puutteesta. Päinvastoin – ihmiset ovat kiireisiä, kalenterit täynnä, projekteja riittää. Mutta ongelma on tämä:

Tehdään paljon, mutta ei yhdessä.

Kun strategia ei yhdistä toimintaa, syntyy ”palapeli ilman kuvaa” -efekti:

  • Yksiköt vetävät omia juttujaan.
  • Projektit kilpailevat huomiosta.
  • Resurssit valuvat kaikkeen ja ei-mihinkään.
  • Johto ei ehdi johtaa, koska kaikki kiirehtivät eri suuntiin.

Tämä ei ole huonon johtamisen tulos. Tämä on yhdentymättömän organisaation piilosyy.

Ongelma ei ole tekemisen määrä – vaan suunta

Onko teillä kirkastettu yhteinen JUJU?

Sellainen, joka antaa jokaiselle ihmiselle vastauksen kysymykseen:

“Miksi juuri tämä homma, juuri nyt?”

Jos ei ole, syntyy helposti tilanne, jossa strategia pyörii yhdellä tasolla – mutta arki toisella. Syntyy tekemisen kaksoiselämä: on ”strategiaa” ja sitten on ”työtä”.

Ja siinä välissä on gäppi.

Tämä gäppi on juuri se, missä kasvu jarruttaa. Kukaan ei tarkoita pahaa – mutta yhteinen draivi puuttuu. Ihmiset tekevät kyllä hommia, mutta eivät samaan suuntaan.

Yhdentyvä organisaatio ei tarvitse jalkautusta

Kun strategiatyö tehdään yhdessä, siitä syntyy omistajuus.

Kun ihmiset itse vaikuttavat valintoihin, he haluavat tehdä ne todeksi.

Ja silloin käy näin:

Strategia ei ole enää johtoryhmän PowerPointti – vaan koko porukan työkalu.
Kokoukset muuttuvat raportoinnista kehittämiseksi.
Organisaatio ei ole osastoja ja siiloja – vaan yksi tiimi, joka vetää samaa köyttä.

Periaatetasolla: Organisaatio ei yhdisty sanoista – vaan yhteisestä kokemuksesta.

Lisää tietoa täältä:

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Strategia on kirkas johtoryhmässä, mutta tietääkö muu porukka?

Johtoryhmä on liekeissä – mutta muu organisaatio? Meh.

Monessa yrityksessä strategia on kirkas. Johtoryhmän kesken siis.

He ovat miettineet sitä workshopissa, nähneet hienot kaaviot ja keskustelleet suurista suunnista.

He nyökkäilevät ja tuntevat: Tämä on hyvä. Nyt mennään!

Mutta sitten joku kysyy fiksun kysymyksen:

“Mitähän meidän tiimi tästä ajattelee?”

Hiljaisuus.

Sitten joku lisää:

“Ja mitä tuo meidän porukka edes tietää tästä strategiasta?”

Vielä syvempi hiljaisuus.

Jos tieto ei virtaa, suunta ei toteudu

Tämä on yksi hitaan kasvun piilosyistä: Strategia ei leviä.

Se pysyy johtoryhmän pöydällä – tai intranetin syövereissä – eikä siirry sinne, missä päätöksiä oikeasti tehdään: tiimitasolle, projekteihin, asiakastyöhön.

Ja jos ihmiset eivät tiedä, mikä on tärkeää, he tekevät sitä mitä ennenkin.

Ei pahuuttaan. Vaan siksi, että he eivät tiedä paremmasta.

Se ei ole viestinnän vika. Se on johtamisen malli-ongelma.

Vanha malli: Jalkautus. Uusi malli: Pelikirja

Muistatko vielä vanhan maailman jalkauttamisen?

Johto esittelee strategian ja sitten alkaa ”kommunikointikampanja”: infoja, bannereita, ehkä joku video.

Mutta oikeasti: Jalkauttaminen on kuollut.

Koska jos strategia pitää jalkauttaa, se tarkoittaa, että ihmiset eivät olleet mukana luomassa sitä.

Mikä on vaihtoehto?

Ketterä Pelikirja.

Se on digitaalinen näkyvä paikka, jossa koko porukka näkee:

Mitkä ovat isot valinnat.
Miten ne puretaan tavoitteiksi.
Mitä tiimit oikeasti tekevät.

Pelikirja ei ole ohjeistus. Se on yhteinen työtila. Se kehittyy koko ajan. Se ohjaa, inspiroi ja muistuttaa. Se on elävä strategia – ei powerpointtiarkisto.

Hitaan kasvun hiljainen ilmiö: ”Ei kukaan meille mitään kertonut”

Tämä on tuttu lainaus henkilöstökyselyistä:

“Ei kukaan meille kertonut, mikä meidän tavoitteemme on.”

Vaikka johto kokee viestineensä!

Miksi näin käy?

Koska viestintä ei ole kertomista – se on yhteistä tekemistä.

Jos strategia ei näy arjessa, se unohtuu.

Jos ihmiset eivät löydä itseään siitä suunnasta, he eivät liiku siihen suuntaan.

Strategia ilman näkyvyyttä = näkymätön vaikutus.

Periaatetasolla: Strategia ei ole valmis ennen kuin se on kaikkien käsissä – digitaalisesti, konkreettisesti ja arjessa.

Lisää tietoa täältä:

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Miksi strategia ei ohjaa toimintaa? Vika ei ole viestinnässä

Mitä jos ongelma ei ole viestissä, vaan kysymyksessä?

Yrityksissä tuskaillaan usein tämän kanssa:

“Miten viestimme strategian selkeästi koko organisaatiolle?”

Mutta hetkinen – tämä kysymys voi olla se itse ongelma.

Viestintä ei ole se varsinainen pullonkaula. Pullonkaula on se, ettei strategia synnytä liikettä, vaikka siitä olisi kuinka selkeä kalvoshow.

Kyse ei ole siitä, miten kerrotaan.

Kyse on siitä, mitä on kerrottavaa – ja kenelle se kuuluu.

Jos strategia ei ohjaa tekemistä, ongelma ei ole megafonissa. Se on siinä, että viestitettävä sisältö ei herätä tunnetta, ei selkeytä valintoja, eikä kutsu mukaan.

“Meillä on kyllä selvä strategia.” – Mutta entä toteutus?

Tämä on klassikko. Johto kokee, että suunnitelma on kirkas. Mutta silti yksiköt ja tiimit tekevät asioita ihan omilla tavoillaan. Fokus karkaa. Prioriteetit eivät ole yhteiset. Kokonaisuuden sijaan syntyy siiloutunutta säätöä.

Ja sitten syytetään viestintää.

Mutta… ehkä ongelma ei ole viestinnässä, vaan siinä, ettei strategia ole yhteinen kokemus.

Strategia ei saa ohjata, jos se ei ole kenenkään oma.

Hitaan kasvun piilosyy: ”Sitä ei omisteta, mitä ei luoda yhdessä”

Oletko koskaan törmännyt tähän ilmiöön?

Strategia on kehitetty johtoryhmän kesken, ehkä hallituksen tukemana. Sitten se lanseerataan henkilöstölle isolla kalvosetillä. Viesti on selkeä. Mutta silti mikään ei muutu.

Miksi?

Koska ihmiset kuulevat kyllä viestin, mutta eivät omista sitä. Heidän sormenjälkensä puuttuvat. Strategia jää ”jonkun muun jutuksi”.

Tässä on hitaan kasvun hiljainen syy: strategia ei lähde liikkeelle, koska se ei liiku ihmisten sydämiin.

Ja tätä ei voi ratkaista viestintäyksikkö.

Ja sitten syytetään viestintää.

Mutta… ehkä ongelma ei ole viestinnässä, vaan siinä, ettei strategia ole yhteinen kokemus.

Strategia ei saa ohjata, jos se ei ole kenenkään oma.

Väärä kysymys = väärä ratkaisu

Oikea kysymys ei ole: “Miten viestitään strategia?”

Oikea kysymys on:

“Miten ihmiset saadaan kokemaan strategia omakseen?”

Kun ihmiset kokevat, että he ovat olleet mukana muotoilemassa suuntaa – silloin he eivät tarvitse erillistä “jalkautusta”.

Kun he itse auttoivat muotoilemaan JUJUn – he kyllä vievät sen myös käytäntöön.

Periaatetasolla: Strategiaa ei tarvitse viestiä, jos se on alusta asti yhteinen.

Lisää tietoa täältä:

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Strategia on selvä, mutta miksei mitään tapahdu? Neljä piilosyytä

”Meillähän on hyvä strategia…” – tai niin me ainakin luulemme

Johtoryhmä nyökkäilee tyytyväisenä. Strategiasivut ovat hienot, visio on visioitu, ja missio kimaltelee kirkkaana kuin kevätaurinko. PowerPoint esitys viimeisteltiin vielä puolenyön jälkeen. Strategia on selvä!

Mutta sitten… hiljaisuus.

Tai oikeastaan, arki jatkuu ihan entisellään. Mikään ei muutu. Kukaan ei oikein tiedä mitä pitäisi tehdä. Uutta ei tapahdu, eikä vanha uudistu. Kasvu ei kiihtynytkään, vaikka kalvoissa kaikki oli niin lupaavaa.

Mikä mättää?

Piilosyyt – neljä estettä, joita ei luultu olevan

Moni organisaatio kompuroi samoihin kasvun esteisiin. Ne eivät ole ilmiselviä, siksi ne ovatkin niin salakavalia. Tässä neljä tyypillisintä:

1. Ajatus ei kirkastu arkeen asti

Strategian logiikka on kirkas johtoryhmässä, mutta muulle porukalle se jää yläpilveksi. Kun ihmiset eivät näe mitä heidän pitäisi tehdä eri tavalla, mikään ei muutu.

2. Priorisointi on kadoksissa

Kaikkea tärkeää yritetään tehdä yhtä aikaa. Projektimarmeladi levitetään 28 paahtoleivälle, vaikka sitä riittäisi ehkä viidelle. Ja sitten ihmetellään, miksi mikään ei oikeasti etene.

3. Strategia ei ole kenenkään

Se on ehkä johdon ”oma juttu”, mutta henkilöstö ei koe sitä omakseen. Kun omistajuutta ei ole, sitoutumista ei synny. Ilman sitoutumista taas ei tule myöskään toteutusta.

4. Vanha uskomus jarruttaa

Ajatellaan, että ”kyllähän me tiedetään mitä pitää tehdä”. Mutta jos kasvua ei tule, ehkä ette kuitenkaan tiedä? Tai ehkä ette enää uskalla kyseenalaistaa.

Ongelma ei ole puutteessa vaan usvassa

Usein ei ole kyse siitä, että yrityksessä ei olisi strategiaa. Päinvastoin – se voi olla täynnä viisaita sanoja, megatrendejä ja kasvuambitioita. Mutta jos ne jäävät yleiselle tasolle, ihmiset eivät tiedä miten toimia toisin. Ja silloin strategia ei ohjaa mitään.

Johto luulee ohjaavansa, henkilöstö luulee ymmärtävänsä, mutta organisaatio on kuin purjevene ilman tuulta – paikallaan, vaikka suunnaksi on asetettu Karibian aurinko.

Mikä ratkaisu?

Strategian toteutus alkaa oivalluksesta, ei ohjeesta. Oivallus syntyy, kun ihmiset itse ymmärtävät, mikä heidän työssään on oleellista muutettavaa. Silloin syntyy se kuuluisa imu.

Periaatetasolla: Älä vain kerro suuntaa – auta ihmiset löytämään oma tiensä sinne.

Lisää tietoa täältä:

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Strategiavirhe: johtaminen ei ole läpinäkyvää, lopeta Excel-johtaminen

Toinen virhe strategiaprosessissa on se, että ei johdeta läpinäkyvästi. Läpinäkyvä johtaminen on äärimmäisen tärkeää! Muuten johtaminen tapahtuu ikään kuin sokkona.

Virhe - ei johdeta läpinäkyvästi

Osaamme yrityksissä jo aika hyvin vastuuttaa ja jakaa tehtäviä. Se kuuluu arkeen.

Mutta sitten tulee kysymys missä eri toteutusprojektit menevät? Kokouksessa johtaja kysyy tämän kysymyksen, ja ihmisraukat joutuvat valmistelemaan Powerpointteja monta tuntia, jotta ne ovat tarpeeksi hienoja esitettäväksi. Tällaisessa arjessa tieto ei kulje. Mutta, nyt on onneksi tullut teknologia joka mahdollistaa automaattisen raportoitumisen.

Siilot raportoivat missä mennään

EI SIIS NÄIN!

Koska tiedon saa raportoitumaan automaattisesti, ei laiteta aikaa turhaan rutiiniraportointiin. Se hoituu.

Ei siiloraportointia vaan läpinäkyvyyttä
Läpinäkyvyys nostaa motivaatiota ja tehoa'

Toimitaan läpinäkyvästi. Jos joku haluaa katsoa mitä toinen tiimi tekee, hän voi sen nähdä! Kun suuri kuva on selvä, sitten voi pureutua pienempiin asioihin. Jos omassa työssäni tarvitsen tietoa naapurin työn edistymisestä, voin seurata missä hänen tiiminsä menee.

Ohjaustaulu luo läpinäkyvyyttä

Strategian ohjaustaulu on keskeinen johtamisväline

Käytännössä tämä tarkoittaa, että tiimillä on oman työn elävä ohjaustaulu. Johtoryhmällä on koko strategian ohjaustaulu. Sitä pystyy sekä johtoryhmä että muut ryhmät katsomaan. Voimme siis aivan hyvin seurata keskeisiä fokusalueita ja niiden tavoitteita yhteisellä ohjaustaululla. Ei niin, että tehdään Exceli jossain nurkassa. Lopeta Excel-johtaminen ja siirry ohjaustaululla yhteisen työpinnan johtamiseen! Jos johtaminen ei ole läpinäkyvää, ohjaustaulun avulla koko jutusta tulee läpinäkyvä!

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Puolita kokoukset yrityksen digikaksosen avulla

Kokousten puolittaminen on yllättävä asia, mutta täysin realistinen. Saadaksesi vähemmän kokouksia tarvitset teknologian alle.
Kerron miten se tapahtuu!

Kokousaika alas puoleen

Jos vanhalla toimintatavalla pitäisi saada monta ihmistä lyhentämään kokousaikaa, sehän on täysin mahdotonta. Ei edes kannata yrittää! Onko todella niin, että kokousten puolittaminen sekä kokousajan lyhentäminen on mahdollista teknologian avulla? Väitän että on. Voi olla, että kokousaika vähenee ja kokoustehokkuus nousee.
Kerron miten.

Kokous on perinteisesti johtamisen väline.

Aloitetaan siitä, miten yrityksiä johdetaan. Oikeastaan vastaus on, että yrityksiä johdetaan kokouksissa. Mitä kokouksissa tehdään? Puhutaan!

Johtaminen tapahtuu perinteisesti puhumalla

Yrityksiä johdetaan puhumalla. Koko pointti on se, että ryhmä keskustelee. Jos tätä keskustelua lähdetään lyhentämään, jääkö asioita sanomatta? Voi jäädä.

Vähennä ja lyhennä kokouksia!

Aika monessa asiantuntijaorganisaatiossa aikaa menee peräkkäisiin kokouksiin. Sitten pitäisi olla aikaa myös tehdä jotain. Mistä se aika otetaan?

Aikaa tekemiselle!

Se aika täytyy yksinkertaisesti ottaa. Aikaa ei voi pidentää, koska ihmiset eivät jaksa. Aika on siis otettava kokousajasta! Pitää alkaa karsimaan ylimääräisiä kokouksia, tai oikeastaan vähentämään niissä höpöttäminen. Millä tavalla se onnistuu?

Jos mietitään säännöllisiä kokouksia, johtoryhmän kokous on yksi niistä. Kaksi tai neljä viikkoa myöhemmin on seuraava kokous. Mitä niiden välissä tapahtuu? Yleensä vanhassa maailmassa soitetaan puhelimella, lähetetään sähköpostia ja jutellaan ihmisten kanssa käytävillä. Yritetään tehdään päätöksiä. Jos pomo tekee päätöksen yksin, moni työntekijä muuttuu happamaksi. Sen takia odotetaan seuraavaa kokousta. Odotusaika saattaa kuitenkin olla pitkä. 

Vaihtoehto on tämä: Mitä jos kommunikoisimme kokousten välissä? Ei kaksistaan, vaan ryhmässä!
Tähän tulee nyt digi mukaan.

Läpinäkyvyyttä!

On täysin mahdollista saada läpinäkyvyyttä mukaan. Jos käytät Microsoft Teamsiä, ja kanava, jossa johtoryhmä on mukana, voit kommunikoida kanavassa puhumalla ja kirjoittamalla. Yritetään välttää yksityisiä kahden ihmisen välisiä keskusteluita. Jos ryhmään saataisiin läpinäkyvyys, niin kahden henkilön kirjallinen keskustelu kulkisi samalla kaikille ryhmän osapuolille. Silloin viestien lukeminen on paljon nopeampaa, kuin puhuminen. Jos läpinäkyvyys puuttuu, ei toimi!

Sekosähköpostailu vähenee

Se perustuu siihen, että kokouksia voidaan lyhentää valmistelemalla ne etukäteen. Samalla sekosähköpostailu vähenee, eli se kun eri asioiden ja aiheiden keskustelut ovat sekaisin sähköpostissa. Keskustelu on fragmentoitunut. Jos keskustelut saataisiin sähköpostin sijaan kanaviin, niiden lukemiseen on helpompi fokusoida. 

Lyhennä kokouksia. Vähemmän osallistujia.

Kokousten puolittaminen ja lyhentäminen onnistuu siten, että valmistelu ja jälkityö on kanavan sisällä. Se mihin osallistujien väheneminen perustuu on se, että vanhan maailman kokouksessa oltiin tietyllä tavalla vain kuuntelemassa saadakseen tietoa. Tänä päivänä jos se tieto on siirtynyt kanavaan, ja kokouksen agenda näkyy esimerkiksi kanavan OneNotessa, pystyt lukemaan kaiken tiedon myöhemminkin. Jos asia ei valmistunut, voidaan jatkaa keskustelua kanavassa, jolloin poissaolevat osapuolet saavat myös äänensä kuuluviin.

Sain tätä kirjoittaessani pari päivää sitten kuulla, että OneNoteen on tulossa uusi, todella kova toiminto.
Sen avulla esimerkiksi kokouksen keskustelu saadaan litteroitua chattiin automaattisesti. Kaikki mitä kokouksessa puhutaan, litteroituu reaaliajassa tekstiksi. Se tarkoittaa sitä, että keskustelu dokumentoituu!
Jos et ole kokouksessa paikalla, pystyt lukemaan koko keskustelun murtoajassa siitä, mitä kokoukseen osallistuminen on kestänyt. 

Voimme vähentää osallistujia, koska he voivat napata kaiken tarvitsemansa tiedon, ja antaa panoksensa kokonaisuuteen myös kokouksen jälkeen. 

Tämä on mullistus! Koko analoginen kokousmaailmamme saa haastajan. Lyhyempiä kokouksia, vähemmän osallistujia, enemmän aikaa tekemiseen!
Tästä tulee aivan valtava kilpailuetu. Ongelma on tietysti siinä, että ihmiset ovat hitaita, ja ihmisten käyttäytyminen muuttuu hitaasti. Toiset kuitenkin tekevät sen nopeammin ja pärjäävät paremmin. 

Olen sitä mieltä, että kannattaa olla utelias ja lähteä kokeilemaan! Laita kokousstruktuurisi kuntoon!

Tieto raportoitumaan automaattisesti tekemisestä

Silloin tapahtuu raportoituminen, eli koko kokous raportoituu automaattisesti. Kaikki tapahtuu itsestään, ei tarvitse nähdä ylimääräistä vaivaa. Sillä täytyy olla merkitys kokoustehokkuuteen!

Johtaminen myös digiin

Se tarkoittaa, hyvä ystävä, sitä että myös koko johtaminen siirtyy digiin. Fyysinen maailma jää jäljelle, mutta tehostuu. Jotkut sanovat haluavansa tavata fyysisesti, mutta emmekö itse asiassa halua olla töissä paikassa, jossa saamme paremman menestyksen itsellemme, jossa emme istu turhissa palavereissa?
Se inhimillinen kontakti on vain rasite. Tottakai haluamme tavata toisiamme, ja löydämme optimin balanssin. Sen lisäksi meillä kuitenkin on digitaalinen kaksonen. 

Kaikki johtamiskokoukset löytyvät myös diginä. Kun näin tehdään, yhtäkkiä keskustelua voi avata halutessaan suuremmalle ryhmälle, jotta muutkin pääsevät niitä lukemaan. Ihmiset saavat enemmän tietoa siitä, mikä firman todellinen suuri kuva on. Näitä digikaksosia voi olla johtoryhmästä, mutta sitä ei ehkä avata kaikille. Voi kuitenkin olla kokous, joka avataan kaikille ja jossa kerrotaan myös se suuri kuva.

Olen tästä nyt todella innoissani! Olen aika varma, kun 20-30 vuoden päästä katsotaan taaksepäin, emme voi ymmärtää miten koskaan pystyimme elämään näin ns. vilttitossun katsomisella.
Tämä tulee muuttumaan ihan varmasti! Miksi? Koska sille on tarve. Ihmiset tulevat haluamaan tätä, koska he saavat mielekkäämmän työn. Less bullshit! More action! Enemmän työn tuloksia! Kumminkin tieto kulkee paljon paremmin kuin ennen.

Johtaminen myös digiaikaan.

Omena symboloi matalaa hedelmää. Matala hedelmä on se, että siirrä oma johtaminen digiaikaan, hyvä ystävä! Saat jotain aivan uutta aikaiseksi! 

Ota kokousten puolittaminen ja digitaalinen kaksonen käyttöön!

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Tekemisen pelikirja vie strategian innostavaan arkeen

Monella johtajalla on se ongelma, ettei hän saa toimintatapaa uusiutumaan vaikka tavoite olisikin selvä. Miten saataisiin joukot mukaan innostumaan uuden asian kehittämisestä ja samalla kilpailukyvyn parantamisesta? Tänään esittelyssä on Tekemisen Pelikirja.

Aloitetaan viitekehyksestä, jossa laitetaan kolme luuppia pyörimään ketjutettuina. Suuntaamisvaiheessa luodaan strategia: Kutsutaan kaikki mukaan, haastetaan, valitaan ja kiteytetään. Kun strategiset tavoitteet on saatu, toisessa luupissa puretaan ne alatavoitteiksi. Priorisoidaan, resursoidaan, ohjataan. Viimeinen luuppi on tekeminen, ja se on tämän blogin teema. Miten saamme porukan palvelemaan asiakkaitaan innostuneesti koko asiakkuuden ajan? Asiakkuuskin on kuin matka.

Mitkä ovat ne keskeiset asiat, uudet toimintatavat, jotka olisi pakko saada toimimaan? Niistä voidaan tehdä Tekemisen Pelikirja. Tämä metafora on ollut hyvä, siitä on moni innostunut. Miten hyödynnetään teknologiaa niin, että saadaan Teemme-luuppi pyörimään nopeammin? 

Toiminnassa on kaksi poljinta, jarru ja kaasu. Jos jarru on pohjassa, ei se auto minnekään lähde. Meidän täytyy jollain tavalla saada jarru nousemaan. Esitän aina kysymyksen: Mikä tökkii? Tietenkin joka paikassa on vaikka kuinka paljon asioita, jotka tökkii. Mutta mitkä ovat ne isot asiat, jotka tökkii? Jos vain yritämme kaasuttaa ilman että päästämme irti jarrusta, se on energian tuhlausta. 

WOW käytäntö

Pointti on ymmärtää mikä olisi meille WOW käytäntö? Itselleni, kaverilleni ja asiakkaalle? Tämä on se tapa, joka on ollut avain hienoon prosessiin. Laitetaan ihmiset miettimään tätä WOW käytäntöä.
Silloin nousee jarru ja voi kaasuttaa. Ei ole kovin vaikea ajatus näin teoriassa.

Meidän täytyy saada liike menemään vasemmalta oikealle. Olemme fasilitoineet näitä prosesseja jo kymmeniä, ja tämä tuntuu olevan mahtava konsepti.

Vastaus: Luomme yhdessä Pelikirjan! Kutsutaan ihmisiä mukaan prosessiin, jopa vapaaehtois-perusteisesti, ketkä haluavat tulla mukaan. Ei tehdä paksua Pelikirjaa, vaan niin, että siinä on vain keskeisimmät uudet toimintatavat.

Tekemisen Pelikirja uudistaa toimintatapaa

Pelikirjan idea on kiteyttää uudet toimintatavat. Ne kannattaa tehdä rooleittain. Organisaatiossa on ihmisillä useita rooleja. Mitä jos kutsutaan tietyssä roolissa olevia ihmisiä, ja tunnistetaan heidän kanssaan toimintatapa, joka olisi WOW omalle työlle. Hauska muuten, että Way-Of-Working on WOW! Mutta pointti on nimenomaan se, että tunnistaminen tehdään yhdessä. Tätä ei tehdä kabinetissa. Mielellään niin, että se tehdään vapaaehtoisten kanssa. Kun ihmisille annetaan vapaus miettiä wauta, sieltä se tulee!

Aika monessa paikassa minulle on sanottu, ettei sääntöjä haluta. Käytän jalkapallokenttää usein metaforana, koska kyllä jotkut pelisäännöt pitää olla. Pitää tietää minkä alueen sisällä pelataan.
Maalivahti saa ottaa pallon vastaan käsillä. Pelaaja ei saa potkia toisia jalkoihin. Kluu: On hyödyllistä että joitain pelisääntöjä on.

Jos teemme yhdessä, pelikirja innostaa ihmiset itse kääntämään oman toimintansa yhteistä suuntaa kohden. Se suunta on SUURI TEHTÄVÄMME, miten autamme asiakkaita.

Mikä motivoi roolia?

Mietitään hieman rooleja. Asiakkaat on tietenkin yksi selvä rooli, myyjä, asiantuntija, esimies on toisia.
Mikä saa asiakkaan, myyjän ja johtajan näkemään uudet WOW toimintatavat? Valitaan nippu rooleja ja kysytään ketkä haluaisivat tulla miettimään WOW käytäntöjä näille.

Työ lähtee siitä, mikä meitä jarruttaa. Juju on esteen kiertäminen. Annamme ryhmälle tehtävän etsiä tämä juju, jolla kierrämme esteen. Voitko uskoa, kuinka paljon luovuutta yhtäkkiä löytyy!

Tyypillisiä Pelikirjan teemoja

Johdon tehtävä on luoda fokusta ja he haluavat kyllä tässäkin vaikuttaa. Siksi listataan alueet, joihin tarvitaan uutta. Kuvassa on tyypillisiä lähestymiskulmia. Ytimenä voi olla ketterä asiakastyö ja heidän syväymmärtäminen. Miten vuorovaikutus ja yhteistyö voisi toimia paremmin, entä päätöksenteko? Pyydämme porukkaa innovoimaan WOW toimintatapoja näiden teemojen alle. 

Kuvan teemat ovat tyypillisiä teemoja, mutta näiden sijaan voi johtoryhmä tunnistaa juuri meille sopivat teemat.

Kortti-metafora keksittiin todella ison organisaation projektissa. Sieltä otettiin edelläkävijäyksilöt, ja heidän kanssa mietittiin roolien WOW-toimintatapoja. Johto oli antanut teemat, joihin pitää innovoida uutta. Näitä toimintatapoja kehitettiin sarjassa workshopeja. Silloin syntyi idea, että laitetaan WOW käytäntö kortille! Siitä syntyy korttipeli. 

Korttipakka

Yhdessä workshopissa syntyi neljä korttia, kun jaettiin porukka neljään ryhmään. Yhdessä kaikista korteista syntyi korttipakka. Korttiin kirjoitettiin WOW käytännön nimi, pieni kuvaus ja myös ideoita, mitä yksilö voi tehdä itse kysymättä keneltäkään lupaa. Jokerikortit olivat sellaisia toimintatapoja, jotka sopivat kaikille rooleille. Tässä yksi: 

“Puolitan palaverit sekä ajallisesti että määrällisesti tavoitteista tinkimättä. Vapautan ihmisten aikaa pitkistä palavereista. Kutsun vain asian kannalta keskeiset ihmiset kokoukseen. Kerään muiden mielipiteet etukäteen tai kokouksen jälkeen Teamsin avulla. Keskustelemme Teamsissä, ei sähköpostissa.”

Näitä kortteja syntyi todella monta ja kuinka ollakaan, sattumalta 52 kappaletta! Niistä kokonainen korttipakka. Se oli johdolle hyvin innostava asia. Arvaa, oliko kortin luonut tiimi innostunut? He lähtivät käytäville ja lähiympäristöön ja kertoivat muillekin tästä! 

Koko prosessin annettiin mennä omalla painollaan. Tässä tapauksessa johto ei lähtenyt puskemaan sitä. Valittiin edelläkävijäyksilöt, jotka saivat itse tartuttaa innostusta muihin. Hyvin tehokas ja luonnollinen tapa! Toisissa tapauksissa olemme tehneet perinteisemmin, jos asiakkaat ovat halunneet antaa tavoitteita ja seurata. Se on kiinni siitä miltä tämä prosessina tuntuu.

Tunnista WOW-käytännöt!

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Näin strategia pysyy läsnä arjen liiketoiminnassa

Strategia ja sen näkyväksi saaminen on aika suuri ongelma monelle organisaatiolle. Nimittäin kun strategia tehdään, se jää helposti johonkin piiloon, eikä sitä katsota ennen kuin seuraava kierros on päällä. Strategia tulee konkreettisesti läsnä arjen liiketoiminnassa.

Kolme luuppia 

Tässä on jälleen viitekehyksemme ja kolme luuppia. Ensimmäisessä luupissa suuntaamme yrityksen ja löydetään suunta, jonka uskotaan tuovan menestystä. Kakkosluupissa käynnistetään strategian implementoinnin johtaminen. Suuret tavoitteet puretaan pienempiin alatavoitteisiin ja ne priorisoidaan. Tästä puhun tänään. Kun tavoitteet on määritelty, mennään kolmosluuppiin eli arjen tekemiseen. 

Usein ykkös- ja kakkosluupin linkki on poikki. Sen takia strategia helposti lässähtää ja jää toteutumatta. Jos haluamme strategian tulille, laita luupit pyörimään ja kiinni toisiinsa!

Strategia on kiteytetty

Strategia kiteytetään monesta ajatuksesta. Meidän työprosessin erikoisuutena on se, että pidämme alussa, keskellä ja lopussa koko porukan strategiakokoukset, joissa annetaan ihmisten vapaasti kommentoida. Laajennetun työryhmän kanssa pidetään workshopeja. Valtava määrä ajatuksia kerätään, jalostetaan ja priorisoidaan. Lopuksi kiteytetään strategia yhdelle ainoalle sivulle, Strategy 1Pagerille.
Sitten lähdetään toteuttamaan strategiaa.

Kun vihdoin ollaan päästy kiteytysvaiheeseen ja ollaan saatu Strategy 1Pager tehtyä, porukka on tosi onnellinen. Jos kaikki ovat saaneet olla mukana, siitä seurannut innostus on aivan valtavaa. Lisäksi kaikki ymmärtävät strategian! Jalkauttamista ei enää tarvita.

Mitä sitten kun strategia on tehty? Miten sitä lähdetään implementoimaan? 

Kokouksia pidetään yrityksissä hirmuinen määrä. Johtoryhmä on keskellä, mutta samalla on valtava määrä tiimikokouksia. Kysymys kuuluu: Näkyykö se strategia ihan konkreettisesti näissä kokouksissa? Ja miten näkyy? Väitän, että strategia näkyy liian harvoin. Tarvitaan parempi kokousstruktuuri.

Operatiiviset asiat vievät ajan

Tavoitteet läsnä

Hyvin helposti käy niin, että operatiiviset asiat vievät koko ajan. Viimeksi kerroin, että tärkeät ja kiireelliset asiat kilpailevat. Kiireelliset asiat voittavat. 

Taito on saada strategian tavoitteet olemaan konkreettisesti läsnä kokouksissa. Miten se tehdään käytännössä? Siihen on olemassa parempia ja huonompia ratkaisuja, mutta näytän sinulle nyt yhden, joka on aivan kettinkiä ja uusi mahdollisuus.

Miten johdat, miten seuraat

Siirretään strategia ohjaustaululle, digi sellaiselle! Kaikki näkevät sen ja pystyvät kirjoittamaan korteille, jotka on järjestetty tavoitteittain. Kun isot tavoitteet ovat läsnä ja purettu tekemisiksi, on tottakai strategia konkreettisesti läsnä koko ajan. Tehtävät merkitään eri värisin liikennevaloin, jotka kertovat mikä vaihe tehtävässä on menossa.

Kun tärkeät tekemiset on listattu, voidaan myös huomata, että tavoite ei olekaan optimaalinen. Tavoitteet voivat vaikuttaa tekemisiin ja myös toisin päin. Siitä syntyy jännä dynamiikka, se on ketterää johtamista, elävä strategia. Aika nopeasti huomataan myös, että tavoitteet onkin saavutettu. Silloin voidaan ottaa seuraava tavoite tilalle. 

Pointti on, miten johdamme itseämme ja seuraamme omaa tekemistämme. Onko tekeminen synkassa strategian kanssa? Kun meillä on tämä digiväline, se vaikuttaa tekemiseemme. The media is the message!
Kun väline tekee näkyväksi sen mihin pyrimme, menemme tavoitettamme kohti tehokkaammin. Strategia on konkreettisesti läsnä!

Suuri Tehtävä

Kaikilla yrityksillä on ja pitää olla SUURI TEHTÄVÄ, eli aurinko. Se ei ole vain sitä, että tienataan rahaa osakkeenomistajille – vaikka se onkin hirveän tärkeä asia. Mutta, me tienaamme enemmän, jos suuri tehtävä on se millä autamme asiakkaita. Tämä on siis englanniksi Purpose. mutta suomenkieliset käännökset eivät mielestäni ole kovin onnistuneita. Purpose voi olla myös merkitys tai päämäärä, mutta SUURI TEHTÄVÄ isolla T:llä on mielestäni parempi toiminnan Purpose. 

Jos otat asiakkaan mukaan, niin yhtäkkiä tienaat enemmän osakkeenomistajille. Saat paremman menestyksen, koska ajattelet outside-in, etkä työnnä tuotteita inside-out. Sen takia SUUREN TEHTÄVÄN täytyy olla näkyvissä strategiasivulla.

Strategia toteuttaa SUURTA TEHTÄVÄÄ, miten sitä toteutetaan entistä tehokkaammin asiakkaille. Strategia voi loppujen lopuksi olla vain muutama lause. Hissipuhe. 

Fokusalueet ja tavoitteet

Strategia purkautuu fokusalueiksi. Mitkä ovat ne alueet, joihin meidän on fokusoitava? Ne artikuloidaan selvästi strategiassa. Seuraavaksi niille tunnistetaan suuret tavoitteet. Fokusalueita ei saa olla liikaa, kolme tai neljä on usein oikea määrä. Muuten energia menee liian moneen asiaan, eikä mitään saada ajoissa valmiiksi. 

Kertaan tässä Marmeladi-ilmiön: Kaikilla organisaatiolla on vain lusikallinen marmeladia, ja johto ei saa ottaa liikaa paahtoleipiä, muuten ei maistu miltään. Isommassa yrityksessä kaksi fokusaluetta saattaa olla liian vähän, mutta viisi jo liikaa. Pienemmässä yrityksessä kaksi tai yksikin voi olla riittävä määrä. Kun myrsky syntyy, pitää fokusalueita vähentää. Silloin isossakin yrityksessä saattaa olla vain kaksi fokusaluetta. 

On tärkeää, että tämä käsitteiden hierarkia toimii yrityksessäsi. 

On hirveän vaikeaa implementoida strategia, jos vain mennään virran mukana ja keksitään tavoitteita lennosta. Kun koko henkilöstö otetaan mukaan strategian pohtimiseen, löytyy aina kriittistä operatiivista ajattelua, jossa katsotaan, että strategia ja fokusalueet ovat vain kevyttä yläpilveä. Olen sitä mieltä, että ilman helikopteritason pohdintaa, ideakorkeus puuttuu yrityksestä. Pitää olla sekä pää pilvissä, että tosi pitkät jalat. Sekä top-down että bottom-up tarvitaan. 

Jos et ymmärrä mikä se SUURI TEHTÄVÄ on asiakkaiden silmin, et välttämättä kohdista energiaasi kaikkein tärkeimpiin asioihin. Jos ajattelet pelkästään operatiivisia tavoitteita ja tekemistä, voi olla siirtelet kansituoleja Titanicilla. Täytyy myös tarkastella reittiä tulevaan. 

Kuwaitin viiden päivän sodan aikana kenraali Schwarzkopf sanoi, että hiekkadyyneillä ollessa voi tehdä hyviä päätöksiä. Mutta, kun nouset ylös helikopteritasolle, silloin tiedät mitä todella mitä pitää tehdä. 

Parempia tavoitteita

Tämä on hyvä esimerkki. Sellainen organisaatio, jolla on ylätaso selvänä, luo itselleen parempia tavoitteita. Vaikka olet yhden ihmisen mikroyritys, sinunkin on hyvä ymmärtää mihin fokusoida!

Pienemmissä yrityksissä fokusalueet voivat vaihtua usein, jopa parin kuukauden välein. Isommassa yrityksessä fokusalueiden implementointi kestää kauemmin. Silloin tällöin tehdään isompi strategiakierros. Sen jälkeen, voidaan aivan hyvin katselmoida kvartaaleittain, mitä strategialle kuuluu, ollaanko päästy eteenpäin?

Nykyään tarvitaan tällaista nopeaa kelausta. Niille, jotka ovat sitä mieltä, ettei heidän toimialansa niin nopeasti muutu, sanon vaan lycka till. Kyllä se vain niin on, että aika, jolloin pysyvyys oli turvallista on mennyttä. Ainut turvallinen asia on, että koko ajan ollaan herkkänä. Aistitaan mitä asiakkaat tarvitsevat, syväymmärretään heitä ja reagoidaan siihen välittömästi. Seurataan myös isoa kuvaa: trendejä ja kilpailua yms.

Tarvitset seurannan sille, toteutuuko strategia konkreettisesti.

Jatkuva seuranta

Tarvitset jatkuvan seurannan! 

Sitä kokousten sarjaa, jota käytät, kutsutaan hienolla kielellä johtamisjärjestelmäksi. Mitä kokouksia on? Mitkä ovat niiden tehtävät ja aiheet? Kuinka usein ne toistuvat? Kuka osallistuu? Mikä on kokouksen agenda? Mikä on päämittari mitä seurataan? 

Johtamisjärjestelmää kannattaa katselmoida. Huonoina aikoina yleensä tiivistetään kokousten frekvenssiä, jos ei päästä tavoitteisiin. Liian löysä seuranta voi johtaa siihen, että toimitaan tehottomasti ja ei päästä tavoitteeseen. Sen takia on todella tärkeää, että johdamme strategiaa läpi organisaation.

Johtaminen läpi organisaation

Kuvitellaan, että keskellä on johtoryhmä. Se katselmoi strategian ylätason tavoitteita, mutta kukin organisaation tiimi on myös tulkinnut, mitä ylätason tavoitteet tarkoittavat heille. 

Nyt tulee se hieno kikka. Tämä tarkoittaa, että kaikilla voi ja pitää olla oma elävä ohjaustaulu. Ja ne on loogisesti linkitetty. Ohjaustaululla pystyy tekemään tavoitteet ja tekemiset hyvin näkyviksi. Näin varmistetaan, että ylätason tavoitteet on purettu järkevällä tavalla alatavoitteiksi, ja strategia on läsnä arjen liiketoiminnassa.

Jokin aika sitten olin fasilitoimassa strategiapäiviä isossa yrityksessä. Toisena päivänä oli tarkoitus asettaa neljännen kvartaalin tavoitteita, mutta yllättäen keskustelu johti siihen, että muutimme agendan ja teimme uuden Strategy1Pagerin. Strategia ei muuttunut, mutta huomasimme, että fokusalueita on aika päivittää. Määrittelimme uudet isot fokusalueet ja teimme tämän työn bottom-up. Katsoimme johtoryhmän kanssa mitkä ovat tärkeitä asioita, ja niistä valittiin kaikista tärkeimmät. Koko strategiasivu muuttui. Voisi kuvitella, että siinä tehtiin iso strategiakierros, mutta niin ei ollut, päivitimme vain fokusalueet. 

Vaikka kyseinen organisaatio onkin miljardiyritys, se alkaa olemaan aika ketterä organisaatio. Olemme kehittäneet tätä ketteryyttä jo useamman vuoden. Mikään asia ei ole kiveen hakattua. Itse asiassa siinä kävi niin, että organisaatio oli jo kääntynyt ketterästi tiettyyn suuntaan. Kun muutimme Strategy1Pagerin, oikeastaan vain dokumentoimme uuden tilanteen! Mikä on ihanampaa kuin kirjoitetaan strategia, joka on jo onnistunut. Se oli yllätys kaikille, eikä ollut edes tarkoitus tehdä uutta strategiasivua. Strategia pysyi samana, mutta fokusalueet kaikki muuttuivat. 

Jokaisella tiimillä on oma tehtävänsä. Todella tärkeää on se, miten he sitä tehtävää lähtevät tekemään.

Jatkuva priorisointi

Päivän pointtina on jatkuva priorisointi ohjaustaululla. Sillä tavalla strategia tulee arkeen. Seilaamme strategian muodostaman sektorin sisällä. Joka päivä katsomme mistä tänään tuulee. Näin luodaan ketterä eteneminen organisaatioon. 

SUURI TEHTÄVÄ antaa meille ja asiakkaillemme energiaa. Kun koko ajan mietitään tekemistä SUUREN TEHTÄVÄN kautta, inspiroidumme. Menemme töihin siksi, että siellä on niin hieno juttu jota edistämme. Olemme töissä yrityksessä, jolla on valtavan hieno tehtävä auttaa asiakkaitaan. Asiakkaat iloitsevat tästä suuresti, kun saavat tarvitsemansa ammattiavun. 

Jos haluat strategian arkeen, sinun on tehtävä jatkuvaa priorisointia. Sinun on saatava strategia olemaan läsnä jokaisessa viikkokokouksessa! Tuntuu hurjalta, muttei ole. Tarvitset vain yhden taulun, jossa se näkyy koko ajan! Näin strategia on konkreettisesti läsnä arjessa!

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Miksi strategia ei konkretisoidu, ja miten hierarkian rinnalle rakennetaan ketterä hybridimalli

Virhe Strategia ei konkretisoidu

Kolmas virhe on se, että strategia ei konkretisoidu. Sen taustalla oleva virhe on taas se, ettet ole osallistanut ja ottanut ihmisiä mukaan. Se näkyy seuraavalla tavalla:

Onko ihmisillä ymmärrys mitä halutaan?

Onko niin, ettei ihmisillä ole ymmärrystä mikä se juju on? He eivät ole saaneet aikaa tai keskustelumahdollisuutta tulkita sitä. Keskustelumahdollisuus on todella tärkeää, ja jos he saavat olla mukana luomassa sitä, niin sehän on siinä!

Rakennammeko esteitä?

Rakennammeko esteitä strategian toteutumiselle? Minulla on vähän sellainen tunne, että kyllä. Rakenteissa voi olla monta estettä tehokkaalle ja robustille toimeenpanolle. On ollut pakko rakentaa (jäykkää) struktuuria, koska meillä ei ole ollut joustavuutta mahdollistavaa teknologiaa.

Hierarkia. Perinteinen hierarkia

Hierarkia on fantastinen konstruktio, mutta sillä on myös huonot puolensa. Kun meillä on tämä iso himmeli, niin usein päätöksen aikaansaaminen johtaa siihen, että meidän pitää odottaa yläpuolella olevaa päätöskokousta. Kaikki menee hitaaksi, strategia ei konkretisoidu, emmekä voi palvella asiakkaita saman tien. 

Lopetetaan puhdas hierarkia!

Ei näin enää, vaan hybridiorganisaatio

Ja toimitaan näin:

Anna ihmisten ajatella ihan itse

Siirrytään malliin, jossa ihmiset ihan oikeasti saavat ajatella ihan itse. He saavat tehdä sellaisia päätöksiä, jossa asiassa heillä on paras tieto ja ovat kaikkein pätevämpiä päättämään. Päätöksen saa tehdä heti kun on tarvis. Silloin se tarkoittaa sitä, että hierarkiamallin päälle tulee ”hybridi”. Työ tehdään tiimeissä ja hierarkia on olemassa mutta vähän taustalla. Ei tarvitse pelkää rajojen ylittämistä.

Ihmiset voivat paremmin ja ketterämmin hoitaa omaa työtään. Se on hyväksi, koska siitä tulee nopeampia päätöksiä, tyytyväisempiä asiakkaita ja enemmän tuloja. Siis kannattavuus nousee. 

Mutta, hierarkia on kuitenkin hyvä. Valtaosassa yrityksiä ja yhteisöjä halutaan, että hierarkia on olemassa. Kuitenkin jos olet puhtaassa hierarkiassa, asiat menevät hitaasti ja ihmiset alkavat vahtia omaa tonttiaan. Uudessa hybridimaailmassa, missä koko ajan ketterästi muodostetaan tiimejä ja erilaisia ryhmiä, kuka tahansa voi puhua kenen tahansa kanssa.

Aisti asiakkaan huolia. Reagoi, ratkaise!

Hybridimaailmassa ihmiset aistivat ja syväymmärtävät asiakkaan huolia ja reagoivat ratkaisemalla asian sillä sekunnilla. Ei tarvitse mennä kotiin kysymään saako näin tehdä. Tottakai saa tehdä. 

Mutta tottakai taustalla on yrityksen governance-malli ja eettiset säännöt. Niitä tulee tietenkin seurata. Kyse ei ole siitä, että ihmiset tekevät mitä lystäävät. Ammattilainen saa todella tehdä sen minkä katsoo järkeväksi ja oikeaksi toimenpiteeksi!

Mitä jos toinen huomaa, että päätös on huono? Silloin puututaan asiaan, nykäistään hihasta ja sanotaan, että tuo aiheuttaa minulle ongelmia.
Tehdään parempi päätös! Näin koko juttu toimii luonnollisella flowlla.

Hyvä ystävä, tässä olivat kolme isoa virhettä.

Kolme tärkeintä virhettä. Ei osallisteta, ei läpinäkyvyyttä, ei konkretiaa.

Ensimmäinen on se, ettemme osallista ihmisiä. Toinen on se, ettemme tee johtamista läpinäkyväksi ja kolmas on se, että konkretia puuttuu ja strategia ei konkretisoidu. Ihmisten tulee antaa tehdä päätöksiä itse.

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Viisi lääkettä henkilöstön hermostuneisuuteen, kun moni harkitsee työpaikan vaihtoa

Tällä kertaa puhun hyvin ajankohtaisesta aiheesta, joka on henkilöstön hermostuneisuus. Olen huomannut, että ihmiset ovat hyvin hermostuneita tällä hetkellä, kuten varmasti tiedät. Syitä on monia, mutta koronatilanteen purku on tietenkin tärkein. Kyse on turvallisuudesta ja yrityksen selvitymiskyvystä, tilanteesta. Näytän nyt yksinkertaisen yhteenvedon tästä aiheesta, ja 5 lääkettä henkilöstön hermostuneisuuteen.

Tilanne

On asiakkaita, joilla menee todella huonosti tällä hetkellä. Etätyöskentelyn takia henkilöstö pelkää jäävänsä jälkeen ja jopa oman työpaikkansa puolesta. He tekevät hirmuisesti töitä, jotta kokisivat olevansa turvassa. Se taas on johtanut siihen, että moni tekee liikaa töitä ja voi saada burnoutin. 

Sitten on yrityksiä, jotka kasvavat ihan hirmuisesti. Meillä on siis aika voimakas polarisaatio meneillään. Se mikä tässä on mielenkiintoista on se, että molemmille yritystyypeille on ilmaantunut sama ilmiö: Iso osa työvoimasta miettii työpaikan vaihtoa. Tämä on poikkeuksellisen suuri juttu! On tehty tutkimuksia, että globaalistikin 41% työntekijöistä pohtii työpaikan vaihtamista. Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty, mutta Yhdysvalloissa tilanne on jo 55%.

Tässä on aito liiketoimintariski! Liiketoiminnan jatkuvuuden riski. Henkilöstöihmiset ovat todella tietoisia tästä, mutta jollain tavalla olen aistinut, että henkilöstöihmisillä on vaikeaa myydä tätä ajatusta bisnesihmisille, että nyt pitäisi tehdä jotakin eri tavalla. 

Nyt näytän viisi lääkettä tähän hätään. Osa on isompia asioita, ja osa nopeasti toteutettavia.

1. Rauhoittelu: Strategia kestää

Ensimmäinen asia on rauhoittelu. Minulla on juuri nyt yksi asiakas, joka mainostaa fantastista strategiaansa, joka kestää tämänkin taiston. Heillä on ollut vaikeita tilanteita ennenkin ja he ovat ratkaisseet ne yksi toisensa jälkeen, aivan kuten nytkin. Ihmiskunta on niin ihmeellinen, että se ratkaisee aina suuretkin ongelmat.

Toinen asia on se jos huomataan, että strategiaa ei oikeastaan olekaan tai se on hyvin epäselvä. Tätä tilannettahan voi nyt käyttää hyväkseen siten, että upgreidataan strategia, kuten englanniksi sanotaan. Nostetaan se seuraavalle tasolle! Se tarkoittaa että tekemistä priorisoidaan voimakkaasti.

Strategiatyön paikka voi olla juuri nyt! Se vähentää hermostuneisuutta, kun ihmiset näkevät pidemmän aikavälin pohdintaa. Uskon, että kysymys on hyvin paljon turvallisuudesta: Onko turvallista olla tässä yrityksessä töissä, vai pitääkö vaihtaa? Nyt viestintä ja yleinen ilmapiiri on ehkä keskeisempää kuin koskaan.

2. Lisää ihmisläheisyyttä

Eräs henkilöstöjohtaja sanoi, että bisnestä pitäisi humanize. Mitä on ihmisläheisyys työpaikalla? Se on hyvin paljon sitä, että esihenkilö kuuntelee ihmisten tilanteita!

Toinen tarve on tuki ja kannustus. Nyt on sellainen paikka, että tukea ja kannustusta pitää lisätä poikkeuksellisen paljon. Pii on hyvä kerroin! Kertaa piillä se, mitä olet tehnyt ennen. Lisää ihmisläheisyyttä! Pois johtajamaskit ja ollaan vaan omat itsemme. Silloin ihmisläheisyyden painoarvo nousee. Kun firmassa puhutaan isoista tavoitteista, henkilöstö jätetään usein viimeiseksi kasvun ja tuloksen jälkeen. Entäs jos henkilöstötavoite olisi nyt ykkönen? Ja vasta sen jälkeen kasvu ja kannattavuus. Ihan siksi, että bisnesriski on nyt niin iso. 

Olen myös sanonut henkilöstöihmisille, että puhukaa nyt liiketoiminnan kieltä. Henkilöstöihmiset tekevät hienoa työtä, mutta mielestäni on aina ongelma, että liiketoimintanäkökulma jää liian kevyeksi. Bisnesihmiset voivat kokea sen pehmokieleksi, vaikka se tietenkin on kaikista kovin juttu. Numeroihmisillä on helposti eri prioriteetit, henkilöstö on listassa viimeisenä. 

Nostetaan siis yrityksessä ihmisläheisyyttä kolmen tärkeimmän asian joukkoon!

3. Kirkkautta tehtäviin

Seuraava operatiivinen asia on tehtävien kirkkaus. Sen puute, voi lisätä hermostuneisuutta. Elävä digitaulu on tähän hyvä työkalu. Siinä on tavoitteet, jotka kaikki näkevät, ja tavoitteiden alla tekemiset. Tehtävät merkitään liikennevaloin indikoimaan mitä tehtävälle kuuluu. Kukin tietää mitä tehdä. Pointti on se, että tehtävätilanne saadaan visualisoitua! Silloin syntyy kirkkautta tehtävään.

Ja pitää keskustella tilanteesta. Kuten IT-puolen scrumissa kokoustetaan ihan päivittäin aamuisin 15 minuuttia. Ollaan läsnä ja kaikki voivat katsoa ja kuulla mikä tilanne on. Säännöllisyys luo turvaa! Hermostuneisuus vähenee. Erittäin keskeinen juttu, ja tämän voi tehdä nopeasti. Ei ole iso homma!

4. Oma hybridimalli lähi/etätyölle

Seuraavaksi vuorossa on iso lähi/etätyö-kysymys. Nyt moni on alkanut ajattelemaan, että pitää luoda oma malli tälle. Ja koska se on kombinaatio läheltä ja etäältä tehtyä työtä, se tarkoittaa että vanhaan ei voida enää mennä. Ihmiset vaativat parempaa. He ovat kokeneet uuden tavan tehdä töitä, mitä työ voi olla. Korostan vielä, että tämä tapa tehdä töitä voi olla huomattavan paljon tehokkaampaa. Valtaosa ihmisistä luulee, että etätyö on vain videokokouksia ja näytönjakoa. Mutta se voi olla paljon enemmän: Luodaan yhdessä ajatukset yhteiselle digitaululle! Kun kokousstruktuuri on kunnossa, homma rokkaa!

Oletko työpaikalla vai kotona? Mikä on muuten on lähellä ja mikä etänä? Riippuu katselukannasta. Henkilöstön kannalta kotona työskentely on lähityötä. Toimistoon meneminen on etätyötä. Ehkä meidän kannattaisi vaihtaa näkökulma ja olla enemmän henkilöstölähtöisiä. Kun kilpailu heistä kiristyy, tämä voi olla hyvä tapa erilaistua. 

Töissä on paljon ihmisiä, jotka ovat kaikki kaukana toisistaan. Meidän pitää oppia toimimaan puitteissa ja luoda oma malli, ”Pelikirja”. Johto voisi sanoa näin: 

“Luodaan meille oma malli tehdä töitä. Tässä on ensimmäinen ehdotus pelisäännöiksi, työstetään niitä paremmiksi yhdessä. Luomme itsellemme Pelikirjan. Ja se ei ole staattiinen. Pelikirjan pitää elää, muuttua meidän tarpeiden mukaan heti. kun olemme tajunneet, että on olemassa tapa. Mikään ei saa olla hakattu kiveen. Kukaan ei voi ennustaa, mitä tarvitaan seuraavaksi. Kuunnellaan herkällä korvalla asiakkaita ja reagoidaan nopeasti. Kutsumme teidät kaikki mukaan Pelikirjan rakentamiseen.” 

Tämä on erittäin kova juttu! Me siirrymme uuteen hybridimaliiin, jossa kukin yksilö ja tiimi virittää itsellään optimaalisen tavan tehdä työtä. Sallikaamme siis se!

5. Visiosta voimaan

Viimeinen lääke on niin niin tehokas väline: Vedetään  visiosta voimaa! Kiteytetään meidän näkemys tulevaisuudesta. Miten meidän Suuri Tehtävä syvenee ja laajentuu jatkossa. Kiteytä tämä ajatus yhdelle sivulle!

Kun tämä harjoitus tehdään yhdessä, se energisoi porukkaa huomattavasti. Syntyy halu olla mukana tällä merkittävällä matkalla. Ihmiset kokevat matkan innostavaksi, ja on hienoa sitä toteuttamassa. Vastaamme kysymykseen MIKSI me tätä hommaa tehdään. Vastataan kysymykseen asiakkaan näkökulmasta. Kun asiakas voi hyvin, ja henkilökunta kokee onnistuvansa, silloin omistajatkin voivat hyvin. Rahaa tulee korvauksena panostuksesta ja yhteiskuntakin kiittää. 

Vedetään visiosta voimaa, rakennetaan yhdessä visiokonsepti! Lennetään aikakoneella viiden vuoden päähän ja katsotaan, mitä hienoa olemme saaneet aikaiseksi. Sitten rakennetaan roadmap, tiekartta, miten sinne päästään. Kun käytämme digitekniikkaa, voimme tehdä sen kustannustehokkaasti suurellakin porukalla. 

Hyvä ystävä, tässä oli 5 lääkettä henkilöstön hermostuneisuuteen:

1. Rauhoittelu. Jos strategia kestää ja ei ole selvä, tehdään uusi.
2. Lisää ihmisläheisyyttä. Nostetaan ihmiset ykkösteemaksi. Nyt kannattaa, koska muuten riskinä on että parhaimmat tyypit lähtevät.
3. Luodaan kirkkautta arkitehtäviin. Luodaan yhteinen ohjaustaulu!
4. Rakennetaan oma hybridimalli ja Pelikirja lähi- ja etätyölle
5. Otetaan visiosta voimaa. Nostetaan työn merkityksellisyyttä. 

Mitäs sanot? Siinä muuten paketti! Tämän kun teet, niin silloin yritys lähtee lentoon ja strategia tulille! Eikö ole innostavaa? Maailma on niin täynnä mahdollisuuksia. Aina on pelkoja, mutta nyt kannattaa vähentää hermostuneisuutta ja luoda innostuneisuutta! 

Tsemppiä! Palataan.

Lue myös: