Strategia on – mutta liike puuttuu
Väitän, että tämä lause on yksi Suomen yleisimmistä yritysmantraista:
“Kyllä me tiedetään suunta.”
Ongelma? Se ei riitä.
Strategia on tehty. Se on esitelty, kalvotettu ja hyväksytty. Mutta silti organisaatiossa tuntuu kuin joku olisi vetänyt käsijarrun päälle. Vaikka kaikki nyökkäilivät infoissa, mitään ei oikeasti tapahdu. Ja sitten alkaa turhautuminen.
Kaikki tietävät mitä pitäisi tehdä – mutta kukaan ei tee.
Hitaan kasvun piilosyy: ei vastustusta, vaan inertiaa
Usein johtoryhmät tuskailevat: “Eikö meidän väki muka ymmärrä?”
Ymmärtää kyllä. Mutta se ei tarkoita, että he olisivat sisäistäneet.
Tämä ero on tärkeä. Kyse ei ole vastustuksesta, vaan siitä, että tekeminen ei muutu, koska mikään ei ravistele ajattelua tarpeeksi. Mukavuusalue on edelleen mukava, ja ihmiset jatkavat samoilla poluilla – ihan vaan siksi, että se on helpointa.
Tätä kutsutaan yrityselämän piilosyyn kuninkaaksi: hiljainen inertia.
Miksi mikään ei liiku?
Katsotaanpa hetki, mitä tässä oikeasti tapahtuu:
Johto näkee suunnan, mutta ei pysty konkretisoimaan mitä se tarkoittaa jokaisen työssä.
Henkilöstö kuulee suunnan, mutta ei koe sitä omakseen – se jäi “johtotason asiaksi”.
Projektit pyörivät, mutta arki ei linkity strategiaan. On kiire, joten mennään sillä mitä osataan.
Kehitysideoita on, mutta ne eivät nouse esiin, koska kukaan ei ehdi – eikä kukaan kysy.
Näin syntyy strategian painajainen: Tiedetään, mutta ei toimita. Suunta on selvillä, mutta liikettä ei ole. Kuten sanonta kuuluu: Kompassi ei vie perille, jos ei lähde liikkeelle.
Ja mitä seuraa? Hidas kasvu – ja epätoivo
Hidas kasvu ei yleensä tule kuin salama kirkkaalta taivaalta. Se hiipii pikkuhiljaa. Vuosi vuodelta vähän vähemmän kasvua, vähän vähemmän energiaa. Hiljainen taantuma.
Yritys ei putoa kuiluun – se vain jää paikalleen, kun muut menevät ohi.
Tämä turhauttaa: Johto ei ymmärrä miksi ihmiset eivät liiku. Ihmiset eivät ymmärrä, mitä pitäisi tehdä eri tavalla. Ja kilpailijat kiittävät.
Oivalla piilosyy – ja päästä energia irti
Hitaan kasvun piilosyy ei ole osaamisen puute. Se ei ole resurssien puute.
Se on yhteisen oivalluksen puute.
Kun ihmiset oivaltavat itse, mitä strategia tarkoittaa juuri heidän työssään, he myös lähtevät liikkeelle. Ei siksi, että on käsketty – vaan koska he haluavat. Se on kuin käynnistysnappi, joka muuttaa passiivisuuden aktiivisuudeksi.
Periaatetasolla: Strategia ei liiku ennen kuin ihmiset liikkuvat. Ja ihmiset eivät liiku ilman oivallusta.
Lisää tietoa täältä:
Lue myös:
