Kategoriat
Korjaava suunnitelma - Strategian luonti

Johtamismalli ja kokoukset Teamsiin: yrityksen digitaalinen kaksonen neljässä askeleessa

Tällä kertaa puhun siitä, miten johtamismalli ja yrityksen säännölliset kokoukset viedään Microsoft Teamsiin. Näin luodaan tehokkuutta johtamiseen! Tämä on suosikkiaiheeni, ja nyt avaan sen myös sinulle.

Teamsin luonnollinen leviäminen

Sen jälkeen, kun johto on tehnyt päätöksen, että Teams otetaan käyttöön, se käytännössä leviää luonnollisella tavalla organisaatioon. Ryhmiä on paljon ja ihmiset alkavat perustamaan omia tiimejään. Se on todella hienoa. Uskon nimenomaan siihen, että luonnollinen leviäminen on paras tapa.

Ihmiset luovat itselleen oman kotitiimin. Sen lisäksi luodaan projektitiimejä ja teematiimejä. Aika nopeasti kuitenkin voi tuntua siltä, että tiimejä on yhtäkkiä aika paljon. Olen laatinut neljä askelta kuvaten miten Teamsin käyttö usein leviää.

1. Teams tiedostosäilönä

Johto päättää ottaa Teamsin käyttöön. Kun ihmiset saavat vapaasti perustaa tiimejä, niitähän alkaa syntyä. Toisissa organisaatioissa päätetään, ettei tiimejä saa perustaa, vaan niitä pitää tehdä keskitetysti. Itse kuulun koulukuntaan, jossa ei uskota sen olevan paras tapa. Kyllä asiantuntijat tietävät, mihin kaikkeen tiimejä tarvitaan. Tiimin oma ryhmän sisällä jaetaan tiedostoja, ja se on todella helppoa. Chatti alkaa korvaamaan sähköposteja, jolloin sähköpostit vähenevät ja kommunikaatio siirtyy Teamsin keskustelukanaviin.

2. Videokokoukset Teamsissä

Melkein samanaikaisesti aletaan käyttää Teamsin videkokouksia. Johdolle tämä on usein ensimmäinen steppi. Hienoa kun näkee toisen kasvot ja voi jakaa näytön toisille. Tie kohti parempaa kokousstruktuuria on alkanut.

Monelle ihmisille syntyy suuri ahaa ja he tekevät henkilökohtaisen suuren digiloikan. Yrityksen tapa tehdä töitä siirtyy seuraavalle askeleelle. 

Strateginen Teamsin käyttö. Johtaminen Teamsissä.

3. Suuri määrä Teamsejä

Vähän ajan kuluttua tiimejä on todella paljon ja syntyy tarve priorisointiin. Käytän tässä sanaa patouttaminen. Teamsissä on aivan fantastinen patouttamisjärjestelmä! Pystyt valitsemaan ne keskustelut, jotka nostat tärkeimmiksi. Samalla voi priorisoida ryhmät, jossa olet mukana. Piilotat ne, joita haluat vain seurata kerraan viikossa tai harvemmin. Monelle aukeaa ajattelu, kun sanoo että kanavat oikeastaan vastaavat vanhoja kansioita. Tiedetään, mille asioille pitää olla omat tallennuspaikat, ja siitä syntyykin oma keskustelukanava., Näin keskustelusta tulee strukturoitu! Viestit eivät enää ole sekaisin sähköpostissa, vaan ne ovat strukturoidusti eri tiimeissä.

Sitten on vielä applikaatioiden integraatio. Annan esimerkin: Teamsiin pystyy yhdistämään kaikki Trello-taulut ja valtavan määrän käyttämiäsi applikaatioita suoraan keskusteluun. Tällä tavalla kaikki on samassa paikassa! 

Teams on siis ekosysteemi, ja se on Microsoftin suuri juttu. 

4. Teams johtamisjärjestelmänä

Tämä vaihe on suosikkini! Se on se, että johtamismalli siirtyy Teamsin sisään. Olen antanut tälle nimen digitaalinen kaksonen. Jos sinulla on esine tai rakennus, voit tehdä siitä digitaalisen kaksosen, jota voi hyödyntää simulointiin. 

Tässä puhumme johtamisen digitaalisesta kaksosesta. Se tarkoittaa, että firman keskushermosto saa peilikuvan Teamsiin. Silloin saamme läpinäkyvyyttä, ja automaattisen raportoitumisen. Raportointi tarkoittaa, että lopettaa tekemisen ja ihminen kertoo mitä on tehnyt. Raportoituminen sen sijaan on sitä, että tiedonjako tapahtuu automaattisesti. 

Suosikkini on saada strategian implementointi digikaksoseen. Se, että saadaan strategian implementointi ja seuranta Teamsiin, on kova juttu! Siihen kuuluu tietenkin myös tavoitteiden asettaminen. Suosittelemme tavoiteasetantaan Trelloa Teamsin kautta. 

Käytännössä usein käy niin, että Teams lähtee leviämään organisaatiossa, mutta johto johtaa edelleen vanhalla tavalla. Nyt on suuri mahdollisuus se, että saadaan johto näkemään tämä valo, mihin kaikkeen Teamsiä voi käyttää.

Kova ydin – johtamisjärjestelmä

Kaikkien firmojen kova ydin on taustalla oleva hierarkia. Siellä on esimies-alainen suhteita, jotka muodostavat hierarkian. Yrityksen ydin on ne säännölliset kokoukset, jotka syntyvät kun esimiehet johtavat ryhmiään. 

Jos digitaalinen kaksonen saadaan tälle ytimelle, se on kova juttu! Asiat helpottuvat, kokoukset lyhenevät ja niitä tarvitaan vähemmän, kun tieto raportoituu. Ei tarvitse ehkä osallistua kokoukseen, vaan voi lukea sen pääpointit Teamsistä.

1. Säännölliset kokoukset

Kaikissa yrityksissä on säännöllisiä kokouksia. Jotta saadaan parempi kokousstruktuuri, niille määritellään tarkoitus, frekvenssi, kesto, osallistujat ja agenda. Näiden peilikuva siirretään Teamsiin.

Johtamisjärjestelmän kokoukset

Alla on yksi esimerkki johtamismalli -kokouksista. Tällä yrityksellä on neljä corporate-tason kokousta. 

Tietyllä viikolla he katsovat miten liiketoiminta sujuu, mitä heidän asiakkaansa sanovat. Toisessa kokouksessa katsotaan numerot, heti kun ne ovat valmistuneet. Lisäksi on erikseen kokous, jossa katsotaan tukifunktioiden työtä, kulttuuria ja miten sisäiset prosessit toimivat. Johtoryhmä on siis jaettu kolmeen teemakokoukseen. Kerran kvartaalissa katselmoidaan, onko strategia hyvä, ja määritellään uudet tavoitteet seuraavalle kvartaalille. Lisäksi pidetään iso Corporate Online Forum. Teamsiin voi tällä hetkellä lisätä 250 henkilöä, joista 49 voi olla videoruudulla yhtä aikaa. Ja määrä nousee varmasti. 

Tällainen on uusi johtamismalli. Jos tämä kaikki pidetään Teamsin ulkopuolella, niin kaikkia mahdollisuuksia ei olla vielä otettu käyttöön.

2. Kommunikointi

Alla olevassa kuvassa on johtoryhmän kokous ja seuraava on 4 viikon kuluttua. Näiden välissä ihmiset ovat oppineet chattaamaan keskenään ja liikenne on siirtynyt sähköpostista keskustelukanaviin. 

Mutta, minkälainen on kommunikointimalli kokousten välissä käytännössä? Eikö niin, että useimmiten puhutaan kaksistaan puhelimella, tai mailataan yhdelle ja vähän harvemmin ryhmälle?

Mutta, pitääkö odottaa seuraavaan kokoukseen jos tarvitaan päätös? Sehän on hirveän tehotonta. Jos ja kun voimme kommunikoida johtoryhmän kanssa välissä ryhmänä, voidaan ehkä päätös tehdä nopeasti. Keskustelu on siirtynyt Teamsin kanavaan.

Digitaalinen kaksonen

Se tarkoittaa, että se hierarkia, mikä meillä on fyysisessä maailmassa, on saanut kuvan ja Teamsiin. On syntynyt digikaksonen! Kaikille kokouksille on oma kanava ja kokousaiheet, muistiinpanot, pöytäkirjat ja itse kokouskin löytyy kanavasta. 

Tämä on aidosti kova juttu! Harvassa yrityksessä johtamisen digikaksoseen on havahduttu tätä kirjoittaessa. Teams on, mutta johtamisen digikaksonen puuttuu. Tässä on suuri mahdollisuus nostaa yrityksen kulttuuri aivan toiselle tasolle.

Ei odottamista!

Silloin se myös tarkoittaa, että on vähemmän odottamista. Voimme tehdä päätöksiä matkan varrella koko ajan enemmän tai vähemmän reaaliajassa.

Asiakkaat kiittää!

Ja asiakkaat kiittävät! He saavat nopeampaa palvelua, ja ihmiset voivat tehdä päätöksiä enemmän itseohjautuvasti. Pohjalla on luottamus siihen, että asiantuntija tietää. Jos sellaista ei kulttuurissa ole, niin ei tämäkään malli leviä. 

Jos pärjää vanhalla tavalla, niin siitä vaan! Mutta kun alkaa tuntua että tarvitaan voimakkaampaa kilpailukykyä ja ketteryyttä, hybridiorganisaatio on tässä kova ase.

Kaikki yhdessä paikassa. Tiedon voi palauttaa.

Kaikki kiittävät uudesta tavasta tehdä tehokkaammin. Johdolle selviää, miten yritystä voi johtaa vieläkin tehokkaammin. Kaikki asiat on yhdessä paikassa, ne kerääntyvät yhteen paikaan Teamsissä. Ilmoitukset voidaan patouttaa, se on aivan ihana asia!

Johtamisen neljäs porras on siis syntynyt! Aika moni on kolmannessa vaiheessa, jolloin tuntuu siltä että tiimejä on ihan liian paljon. Mutta, patouttaminen on ratkaisu ja suuri mahdollisuus!

Digitaalinen kaksonen johtamiseen

Tiivistys: Digikaksonen peliin! Tuo firman johtamismalli myös Teamsiin!

Lue myös:

Kategoriat
Korjaava suunnitelma - Strategian luonti

Miksi strategiset tavoitteet kannattaa asettaa kvartaaleittain hybridiorganisaatiossa

Tänään pohdiskelen miten strategiset tavoitteet asetetaan. Miten se toimii? Se on niin tärkeä asia. 

Kaikki uskomme syvästi tavoitteiden voimaan. Isossa yrityksessä tämä on huomattavan monimutkaista. Pienemmässä yrityksessä tavoitteet menevät intuitiivisesti flowlla: Kun yksi on tavoite tehty, otetaan seuraava. Mutta kun yritys kasvaa tiettyyn pisteeseen, jossa on 20–30 työntekijää, tulee viimeistään vastaan organisoinnin tarve: Kuka vastaa mistäkin ja mihin suuntaan edetään yhdessä? Tässä kvartaalitavoitteista on hyötyä.

Hierarkkinen organisaatio. Tavoiteasetanta.

Hierarkkinen organisaatio

Tässä on tämä härveli, jota sekä rakastamme että vihaamme. Se on hierarkkinen organisaatio, mutta hierarkkisella organisaatiolla on kyllä paljon hyviä etuja. Meidän ei siis kannata siitä luopua. Suosikkitapani on lisätä organisaation päälle ketteriä tiimejä, jotka tekevät työn ikään kuin pikkuprojektimaisesti, mutta taustalle jää hierarkkinen organisaatio.

Hybridiorganisaatio.

Hybridiorganisaatio

Tätä kutsun hybridiorganisaatioksi. Tiimille syntyy tavoitteet helposti, ja ne ovat melkeinpä kertakäyttötavoitteita. Sitten kun ne on tehty, niin tiimi lopettaa työnsä.

Kysymys kuuluu: Mikä on maailman mahtavin tapa luoda tavoitteita taustalla olevalle hierarkialle?
Minkä takia monessa yrityksessä on melkein pakko rakentaa tällainen hierarkia? 

Itseohjautuvuus vs. hierarkia

Nykypäivänä keskustellaan siitä, voisiko itseohjautuvuus korvata hierarkian. Minut kutsuttiin kommentoimaan tutkijaryhmän tuloksia itseohjautuvuudesta. On monta tapaa organisoitua, mutta tämä hybridi-yhdistelmä on minusta voimakas. Täysin itseohjautuvaa tavoitteetonta organisaatiota eräs menestynyt edelläkävijäjohtaja kutsui ”häröpalloksi”. Se on armeijassa termi sille, kun kaikki menevät eri suuntiin. Hän totesi, että se on todella hanurista. On todella vaikeaa, jos ei ole mitään yhteistä linjaa, mille rakennetaan.

Eli tarvitaan ketteryyttä, mutta myös hierarkiaa, hybridiä. Miten sitten voisimme luoda hierarkialle tehokkaammin tavoitteita ja suuria valintoja? Lainsäädäntö jo vaatii, että yrityksellä on tilikausi. Siksi luodaan tavoitteita seuraavalle tilikaudelle, jotta myös riskinottajat eli omistajat tietävät mihin pyritään ja he tietävät mitä tuottoa voivat odottaa sijoitukselleen. 

Miten strategiset tavoitteet?

On siis olemassa paine luoda tavoitteita ja pyrkiä niitä kohti. Mutta miten sen tekisi paremmin kuin koskaan ennen? Esittelen yhden tavan, jonka pointti on luoda tavoitteet kvartaaleittain. 

Suuret strategiset tavoitteet

Aloitetaan tietenkin niin että meillä on yksi iso tavoite. Pääomasijoittajat sanovat aina tekevänsä työtä takaperin. Ensin mietitään mitä pitää saada aikaiseksi, sitten mennään takaperin ja katsotaan minkälaisia tavoitteita pitää olla. Iso tikkataulu symbolisoi isoa tavoitetta. Siitä lähdetään sitten tulemaan taaksepäin.

Miten tavoitteet? Ylhäältä alas vai alhaalta ylös?

Mutta tullaanko ylhäältä alas, vai alhaalta ylös? Molemmat ovat mahdollisia. Onko se magiikka itse asiassa siinä, että tehdään molempia samanaikaisesti, kuten hampurilaismallissa? Itse uskon, että kun iso kuva on maalattu, kysytään yksiköiltä mitä heidän mielestään pitäisi tehdä seuraavan jakson aikana. Nämä kombinoidaan ja todetaan, tuleeko riittävän hyvä kokonaisuus. Jos ei tule, pyydetään uusi ehdotus. 

Kun ihmisille annetaan oikeus ja mahdollisuus kertoa, mikä heidän mielestään on hyvä tavoite, se motivoi hyvin paljon. Hyvä ystäväni Bo Harald sanoi, ettei olisi koskaan uskaltanut asettaa niin kovia tavoitteita, jotka hän sai tiimiltään.

Vuosikello – onko järkevin tapa?

Tuossa on vuosikello. Käytännössä moni organisaatio kokee olevansa pakotettu seuraamaan vuosikelloa: Keväällä tehdään strategia ja sitten toimintasuunnitelmat ja budjetointi syksyllä. Sen jälkeen tehdään tavoitteet seuraavalle vuodelle. 

Olen alkanut haastamaan tätä ajattelua. Onko tämä nyt järkevintä? Riittääkö se, että me kerran vuodessa mietimme strategiaa ja luomme tavoitteet? Vastaukseni on, että se aika alkaa olla ohi.
Me tarvitsemme nopeamman ja robustimman tavan toimia, kuin tällaisen mekaanisen vuosikellon. 

Tiedän organisaation, jossa toimitusjohtaja sanoo tekevänsä strategian aina silloin kun siltä tuntuu.
Se on aika kiva juttu se. 

Koska vuosikellosta on niin vaikea päästä eroon, mitä jos tekisimmekin näin?

Strategiset tavoitteet kvartaaleittain 

Puretaan vuosistrategia-ajattelu kvartaaliajatteluksi. Tehdään huomattavasti lyhyempiä ja nopeampia pläjäyksiä, sprinttejä. Silloin tällöin, ehkä joka kolmas vuosi, kannattaa tehdä isompi työ ja analysoida syvällisesti missä mennään. Kun tämä on tehty, voidaan strategialle tehdä kvartaalipäivityksiä ja valita tavoitteet seuraavalle kvartaalille. Tämä on mielestäni mahtava juttu, koska se johtaa ketterään tapaan toimia. Mikään ei ole kiveen hakattua! Koko ajan katsotaan ja reivataan kurssia.

Kvartaalitsekki

Käytännössä tämä toimii niin, että varataan kalenterista johtoryhmän kvartaalikokoukset. Sitten yksikönjohtajat valmistautuvat kokoukseen kysymällä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. He tuovat ehdotuksia seuraavan kvartaalin tavoitteiksi. Samalla tietenkin katsotaan, saavutettiinko edellisen kvartaalin tavoitteet. Mitä opittiin? Miten onnistutaan vielä paremmin ensi jaksolla? 

Kvartaalitsekit ovat päivän tai kahden puolikkaan päivän digikokouksia, joissa strategiaa käydään läpi.  Koko strategia on kuvattuna elävällä ohjaustaululla, jossa on sekä edelliset ja uudet tavoitteet. Ja kaikki pystyvät yhtä aikaa kirjoittamaan tälle taululle. Tämä johtaa siihen, että ihmiset katsovat strategiaa useasti, ja huomataan paljon nopeammin, jos strategiaa pitää muuttaa.

Seuraavat tavoitteet

Silloin käytännössä yksikönjohtaja ehdottaa seuraavia tavoitteita. Niistä keskustellaan toimitusjohtajan ja kollegoiden kanssa, ovatko järkeviä.
Samalla tsekataan kokonaisuus, ovatko isot tavoitteet edelleen järkeviä ja pitääkö hieman niitä reivata.
Aika usein reivataan ja mikä sen parempaa!

Ketterät tavoitteet

Kun kokous on ohi, johtoryhmä on ottanut kantaa tärkeimpiin tavoitteisiin – niihin, jotka todella kääntävät laivaa. Operatiiviset tavoitteet eivät välttämättä tule kvartaalitavoitteiksi, koska ne voidaan päivittää yksiköissä, korjata risaisia kohtia. Keskitytään isompiin strategisiin tavoitteisiin, niihin vipuvarsiin, jotka siirtävät isoja kiviä edestä. 

Kokouksen jälkeen johtoryhmäläiset menevät oman joukkueensa kanssa miettimään, miten uudet suuret tavoitteet puretaan pienemmiksi asioiksi. Ovathan he näistä jo keskustelleet aikaisemmin, nyt he tarkistavat ja täsmentävät, että ollaan yhdensuuntaisia. Loppujen lopuksi kaikkien tarvitsee tietää omat tehtävänsä ja tavoitteet mitä pitää saada aikaiseksi. 

Tästä syntyy tavoitteiden hierarkia, mutta mielestäni se on ihan hyvä asia. Varsinkin jos sitä käsitellään niin, että ne voivat elää ja muuttua.
Kun tavoite valmistuu, katsotaan mikä on seuraavaksi tärkein asia. Voimakasta priorisointia ja haastamista, sprinttiajattelua!

Strategian katselmointi

Uskon kovasti siihen, että ydinstrategia kannattaa kirjoittaa yhdelle sivulle, Strategy 1Pagerille. Strategia on oikeastaan tuon sektorin rajat, siihen suuntaan mennään. Sitten porukka saa määritellä miten päivittäin purjehtivat eteenpäin. Strategia = MITEN. 

Kvartaalitavoitteet elävät koko ajan suunnan sisällä. Suuntaa ohjaa aurinko, SUURI TEHTÄVÄMME: mitä hyvettä luomme asiakkaille ja maailmankaikkeudelle. Auringon SUUREN TEHTÄVÄN tuloksena syntyy numerot eikä päinvastoin. Ensiksi pitää olla Suuri Tehtävä, siitä syntyy numerot. Uskon, että tällä tavalla syntyy parempi win-win-win, kaikki tienaavat enemmän, asiakas – yritys – yksilö. 

Kysymys on, miten saamme matkan menevän optimaalisesti aurinkoon. Tämä on kuin purjevene, joka joutuu koko ajan katsomaan mistä tuuli tuulee. Se on ketterän organisaation tehtävä.

Ihmiset iloisia kvartaalitavoitteista.

Tee niin, että laita ihmiset pysähtymään kvartaaleittain. Pienissä yrityksissä katselmoidaan tavoitteita jopa viikoittain ja kuukausittain. Jos olet yhtään isommassa yrityksessä, toimikaa vähintään kvartaaleittain.

Strategiataulun avulla fokus pysyy

Strategiataulu

Käytä strategiataulua! Strategiatauluun kirjataan fokusalueet, ja niiden suuremmat läpimurtotavoitteet. Tämä on todella tärkeää. Näitä kortteja päivität kuukausittain johtoryhmäkokouksissa. Tarkistat, miten työ eteen. Johtoryhmäläisten operatiivisessa viikoittaisessa toiminnassa he seuraavat alatavoitteiden toteutusta. Etenevätkö tehtävät vaiko eivät?

Kettinkiä. Strategia tulille.

Tämä kvartaalitavoite on kyllä kettinkiä! Suosittelen sitä todella, jos sinulla on vähänkin suurempi organisaatio. Vaikka olisi kymmenen hengen ryhmä, niin tavoitteet kannattaa ehdottomasti olla digitaalisella strategiataululla. Se on aivan kettinkiä! Sillä tavalla et edes huomaa kun strategia päivittyy, koska se tapahtuu niin luonnollisesti. Silloin gäppi strategian ja operatiivisten asioiden välillä on sulkeutunut. 

Sillä tavalla strategia laitetaan tulille!

Lue myös:

Kategoriat
Ongelman tunnistaminen

Sprinttijohtaminen ja elävä ohjaustaulu: näin strategia saadaan toteutumaan arjessa

Strategiasta ei ole hyötyä, jos se ei toteudu.  Tässä blogissa kerron miten strategian implementointi saadaan käyntiin ja miten sitä pyöritetään sprinttijohtamisen  ja elävän ohjaustaulun avulla.

Ikuinen taistelu

On olemassa ikuinen taistelu tärkeiden asioiden ja kiireellisten asioiden välillä. Arvaa kumpi voittaa? Kiireellinen jyrää aina tärkeän. Miten voimme hallita tätä? Strategiassa kiteytetyt suuret fokusalueet ja niiden läpimurtotavoitteet ovat supertärkeitä. Niiden pitää olla läsnä arjen tekemisessä ja ne täytyy saada toteutettua. Ei ehkä huomiseksi, mutta lähiaikoina.

Ihmisillä on aina kiire. Huono on se johtaja, joka ei täytä alaistensa päivää.

Mitä enemmän porukkaa joudutaan virtaviivaistamaan, sitä enemmän kiirettä. On todella tärkeää ymmärtää mikä tehtävistä on oleellisin, ja millä tavalla saamme tärkeät asiat mukaan toteutukseen. Tässä keino:

Samaan työpinoon!

Laitetaan asiat samaan työpinoon! Jos pidämme strategian erillään jossain piilossa, eihän siitä tule mitään. Meidän on pakko saada kiireelliset ja tärkeät asiat silmien eteen koko ajan.

Yksi työpino!

Tehdään vain yksi työpino! Laitetaan tavoitteet samaan pinoon ja niihin liittyvät tekemiset niiden alle, aivan kuten vanhassa mapissa oli välilehtiä. Silloin ne ovat silmien edessä koko ajan työpinoa katsottaessa.

Elävä ohjaustaulu

Mitä jos tehtäisiin näin, että siirretään työpino digitaaliselle ohjaustaululle? Laitetaan isot tavoitteet sarakkeiksi ja niiden alla olevat tekemiset korteiksi. Tekemiset nakitetaan ihmisille ja sovitaan kuka ottaa minkäkin asian hoidettavakseen. Liikennevalojen avulla nähdään esimerkiksi, eteneekö tehtävä hyvin, onko viiveitä, vai peräti haasteita.

Kun tavoitteet ja tekemiset on saatu ohjaustaululle, niin arvaa alkaako se elämään? Kun sitä katsotaan viikottain, se muuttuu pakostakin eläväksi. Fyysisessä kokouksessa ohjaustaulu heijastetaan seinälle, jotta sitä voidaan tuijottaa. Etäkokouksessa yksi jakaa näyttönsä, mutta muut voivat katsoa taulua myös omassa ikkunassaan, jolloin he voivat samalla kirjoittaa sille. Etäkokous toimii itseasiassa paremmin kuin fyysinen kokous, se on jännää. Monen mielestä on kiva tavata fyysisesti, mutta inhorealistina jos katsoo tuottavuutta, niin nettikokoukset ovat parempia. Saamme aina enemmän aikaiseksi.

Etäkokous vs. Fyysinen kokous

Olen jo vuodesta 2016 fasilitoinut melkein kaikki workshoppini etänä. Aluksi tavataan mielellään ainakin kerran, jotta tutustutaan. Kaikilla on kuitenkin kone auki kokouksessa ja meillä on yhteinen kirjoituspinta siinä paikan päällä. Näemme ohjaustaulun ja kirjoitamme kommentteja korteille. Mutta sitten seuraavat kokoukset pidetään jo etänä, koska ne ovat niin tehokkaampia. Videokokous on muuten ihan aidosti face-to-face. Naamat siellä näkyy!

Oli työskentelytapa sitten etänä tai paikan päällä, se mikä nostaa ryhmän tehokkuutta, on yhteinen kirjoitusalusta. Jos pelkästään puhutaan, niin kaikki kommentit häviävät eikä mitään dokumentoidu.

Etäkokouksessa aina välillä pyydän henkilöstöltä pulssin siitä, miten kokous menee. Dokumentaatio on koko ajan olemassa, mutta myös puhutaan kirjoitetut kommentit. Kirjoituspinnan avulla mitään ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi. Valmistelu on myös nopeampaa.

Jos olet töissä isommassa konsernissa, voidaan konsernille tehdä oma strategiataulu. Seurataan mitä tavoitteille kuuluu. Eri yksiköillä voi olla omat taulut. Tässä yksi ylätason kortti on purkautunut alatason tavoitteeksi. Ja tehtävillä tietenkin vastuuhenkilöt. Kuvassa on neljä toimintayksikköä ja kaikilla omat taulut. Lisäksi on kolme funktiota: Talous, HR ja viestintä.

Pointti on siinä, että taulut voidaan avata muille ja annetaan oikeudet kaikille katsoa niitä. Jos joku haluaa tietää mitä muut hääräävät, niin hän pääsee katsomaan. Tämä on niin helppoa ja ketterää! Parasta tässä on vielä se, että esimerkiksi Trellon peruskäyttö on ilmaista.

Johtaminen sprinteissä on jo 30 vuotta vanha idea. IT-teollisuudessa opittiin, että on ihan turhaa suunnitella projektit yksityiskohtaisesti, koska maailma ja asiakkaan tarpeet muuttuu matkan varrelta. Isot projektit vain viivästyivät ja viivästyivät ja eivät kumminkaan olleet hyviä. Mitä jos mietittäisiin vain se iso päämäärä ja tehtäisiin työtä lyhyissä sprinteissä? Ja aina näytettäisiin asiakkaalle sen sprintin tulos, niin että asiakas voi koko ajan seurata miten työ valmistuu.

Kun teimme pitkiä ”vesiputousprojekteja” emmekä näyttäneet välituloksia asiakkaille, lopputulos ei ollutkaan tyydyttävä. Asiakkaan tarpeet olivat muuttuneet. Siksi keksittiin sprinttijohtaminen: Tehdään pienissä paloissa, joiden välissä aina näytetään välitulos.

Tämä on niin rautainen idea, että tätä kannattaa käyttää bisneksessäkin!

Ketterä priorisointi

Sen takia olen tullut siihen tulokseen, että katsotaan läpi ohjaustaululla oleva työpino, ja mietitään VAIN mitä tehdään seuraavan sprintin aikana. Sprintti on kalenteriaika, eli se ei ole koskaan myöhässä. Kalenteri rullaa aina. Ennen vanhaan jos tavoitteeseen ei päästy ajoissa, pidettiin tavoite ja venytettiin aikataulua.

Sprinttiajattelussa on toinen filosofia, jolloin sprintti ei ole koskaan myöhässä. Aikaa ei siirretä, vaan ryhmän täytyy kerta kaikkiaan tehdä vain se ydinasia siinä jutussa. Se johtaa siihen, että projektit muuttuvat laihemmiksi, koska kaikkia hienouksia ei tehdä, kun ei ole aikaa. Muuten projektikokouksissa käy käytännössä helposti niin, että kaikki yrittävät tuottaa arvoa tekemällä koko ajan lisää ja hienompaa. Pienet parannukset eivät välttämättä olekaan niin hirveän tärkeitä. Mutta kun pitää saada valmista, keskitytään automaattisesti ydinasiaan. Sitten valitaan seuraavan sprintin työ.

Viikon sprintti

Tässä on viikon sprintti maanantaista maanantaihin. Sanoisin, että kahden viikon sprintti on maksimi. Pidetään maanantaisprintti-kokous, joka alkaa sillä, että katsotaan, miten viime viikon sprintti meni. Saatiinko aikaiseksi ne asiat, jotka piti tehdä?

Ihmiset itse saavat sanoa mitä he työstävät seuraavalla viikolla. Kokouksessa todetaan, että tuo ei valmistunut, ja silloin loogisesti laitetaan se takaisin pinoon ja otetaan sieltä uudestaan seuraavalle sprintille. Kun tullaan seuraavaan maanantaihin, tsekataan saatiinko nyt asia aikaiseksi vai ei, ja valitaan seuraavat työt.

Tässä on iso psykologinen juttu. Kun ihmiset tietävät, että heiltä viikon lopuksi kysytään, saivatko he asian tehtyä, heillä on pyrkimys tehdä työ valmiiksi. Jos ei oikein ehdikään, niin silti tehdään rutistus ja pohditaan minkä osan kuitenkin saisi valmiiksi. He osaavat fokusoida tehtävän ytimeen. Tämä on erittäin terveellinen juttu, kun tavoite ei jousta. Sisällön pitää joustaa. Vanhassa maailmassa sisältö pysyi ja tavoite jousti.

Laita strategiset asiat samaan työpinoon operatiivisten asioiden kanssa. Sprinteissä toteutat strategian hyvin paljon tehokkaammin ja aikataulut pysyvät. Siitä on kysymys.

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Miksi strategia ei konkretisoidu, ja miten hierarkian rinnalle rakennetaan ketterä hybridimalli

Virhe Strategia ei konkretisoidu

Kolmas virhe on se, että strategia ei konkretisoidu. Sen taustalla oleva virhe on taas se, ettet ole osallistanut ja ottanut ihmisiä mukaan. Se näkyy seuraavalla tavalla:

Onko ihmisillä ymmärrys mitä halutaan?

Onko niin, ettei ihmisillä ole ymmärrystä mikä se juju on? He eivät ole saaneet aikaa tai keskustelumahdollisuutta tulkita sitä. Keskustelumahdollisuus on todella tärkeää, ja jos he saavat olla mukana luomassa sitä, niin sehän on siinä!

Rakennammeko esteitä?

Rakennammeko esteitä strategian toteutumiselle? Minulla on vähän sellainen tunne, että kyllä. Rakenteissa voi olla monta estettä tehokkaalle ja robustille toimeenpanolle. On ollut pakko rakentaa (jäykkää) struktuuria, koska meillä ei ole ollut joustavuutta mahdollistavaa teknologiaa.

Hierarkia. Perinteinen hierarkia

Hierarkia on fantastinen konstruktio, mutta sillä on myös huonot puolensa. Kun meillä on tämä iso himmeli, niin usein päätöksen aikaansaaminen johtaa siihen, että meidän pitää odottaa yläpuolella olevaa päätöskokousta. Kaikki menee hitaaksi, strategia ei konkretisoidu, emmekä voi palvella asiakkaita saman tien. 

Lopetetaan puhdas hierarkia!

Ei näin enää, vaan hybridiorganisaatio

Ja toimitaan näin:

Anna ihmisten ajatella ihan itse

Siirrytään malliin, jossa ihmiset ihan oikeasti saavat ajatella ihan itse. He saavat tehdä sellaisia päätöksiä, jossa asiassa heillä on paras tieto ja ovat kaikkein pätevämpiä päättämään. Päätöksen saa tehdä heti kun on tarvis. Silloin se tarkoittaa sitä, että hierarkiamallin päälle tulee ”hybridi”. Työ tehdään tiimeissä ja hierarkia on olemassa mutta vähän taustalla. Ei tarvitse pelkää rajojen ylittämistä.

Ihmiset voivat paremmin ja ketterämmin hoitaa omaa työtään. Se on hyväksi, koska siitä tulee nopeampia päätöksiä, tyytyväisempiä asiakkaita ja enemmän tuloja. Siis kannattavuus nousee. 

Mutta, hierarkia on kuitenkin hyvä. Valtaosassa yrityksiä ja yhteisöjä halutaan, että hierarkia on olemassa. Kuitenkin jos olet puhtaassa hierarkiassa, asiat menevät hitaasti ja ihmiset alkavat vahtia omaa tonttiaan. Uudessa hybridimaailmassa, missä koko ajan ketterästi muodostetaan tiimejä ja erilaisia ryhmiä, kuka tahansa voi puhua kenen tahansa kanssa.

Aisti asiakkaan huolia. Reagoi, ratkaise!

Hybridimaailmassa ihmiset aistivat ja syväymmärtävät asiakkaan huolia ja reagoivat ratkaisemalla asian sillä sekunnilla. Ei tarvitse mennä kotiin kysymään saako näin tehdä. Tottakai saa tehdä. 

Mutta tottakai taustalla on yrityksen governance-malli ja eettiset säännöt. Niitä tulee tietenkin seurata. Kyse ei ole siitä, että ihmiset tekevät mitä lystäävät. Ammattilainen saa todella tehdä sen minkä katsoo järkeväksi ja oikeaksi toimenpiteeksi!

Mitä jos toinen huomaa, että päätös on huono? Silloin puututaan asiaan, nykäistään hihasta ja sanotaan, että tuo aiheuttaa minulle ongelmia.
Tehdään parempi päätös! Näin koko juttu toimii luonnollisella flowlla.

Hyvä ystävä, tässä olivat kolme isoa virhettä.

Kolme tärkeintä virhettä. Ei osallisteta, ei läpinäkyvyyttä, ei konkretiaa.

Ensimmäinen on se, ettemme osallista ihmisiä. Toinen on se, ettemme tee johtamista läpinäkyväksi ja kolmas on se, että konkretia puuttuu ja strategia ei konkretisoidu. Ihmisten tulee antaa tehdä päätöksiä itse.

Lue myös:

Kategoriat
Ongelman tunnistaminen

Strategiatyö sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös: hampurilaismalli

Voimme käyttää monenlaisia strategiaprosesseja. Tämä pian kertomani strategiatyö on voimakkaasti osallistava. Homma alkaa valmistautumisvaiheella. Se menee usein ohi 30 sekunnissa: Johtaja pohtii, ketkä otetaan mukaan strategiatyöhön ja kuinka monta kokousta pidetään, ja sen jälkeen valmisteluvaihe on ohi.Tässä vaiheessa voi tehdä asioita paljon paremmin, ja sen takia esittelen sinulle oman ylpeyteni, joka on hampurilaismalli.

Miten tehdään top-down ja bottom-down lähestymiset yhtä aikaa?

Strategiatyö yhdessä

Voidaan tulla rinnakkain sekä ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Tästä muodostuu silloin hampurilainen ja keskellä on itse pihvi, eli lopputulema. 

Sektorimalli

Johto voi hyvin alkaa määrittelyn ylhäältä, luoda pääjujun. Käytän usein sektorimallia. Johto määrittelee sektorin, jonka sisällä haluamme toimia. Sektorilla voi olla kulmakivet siellä viivojen päässä. Sen sisällä mietitään mitä haluamme tehdä, jotta saamme lisää kasvua, kannattavuutta, innostuneisuutta ja energianpurkausta. 

Samalla heitetään pallo organisaatiolle, kysytään ihmisiltä heidän näkemyksiään. Jos johto ja hallitus on kovin perinteinen, saattaa helposti tulla ahdistus. He ajattelevat, että eiväthän nämä ihmiset hyvä ihme ymmärrä mitään muuta kuin operatiivisia tämänpäiväisiä asioita. Kyllähän johtajan pitää hoitaa tulevaisuusnäkymä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä siellä on monta ihmistä, jotka ymmärtää tulevaisuutta todella hyvin.

Aito osallisuus

Kuulkaa ihmiset: Tuo perinteinen tapa ei ole vain kauhea, vaan myös huono systeemi ja sen takia sillä ei saada hyvää toteutusta. Toteutus on todella nihkeä ja ihmiset eivät lähde matkalle mukaan. Johto joutuu myymään ajatusta ja käyttämään paljon aikaa, rahaa ja vaivaa, jotta saisi organisaation mukaan. Ei!!! Sen takia kannattaa siirtyä aitoon osallisuuteen.

Sana ”osallistaminen” on vähän hankala, koska sekin on mielestäni vieläkin manipulatiivinen sana. Kun osallistan sinut minun prosessiini, on omistajuus sinun kannaltasi muualla. ”Osallistuminen” on parempi sana, mutta millä tavalla saataisiin sellainen fiilis, että me olisimme aidosti osallisia, että se on meidän strategiamme? Silloin nimittäin tapahtuu se yksi juttu, ettei jalkautusta tarvita! 

Saman tien, kun ymmärrät jotain, alat implementoimaan sitä heti. Ihmisen on mielestäni mahdotonta jättää implementoimatta sellaista ajatusta, jota hän itse pitää rautaisena. Sitä alkaa toteuttamaan välittömästi.

Tällaisessa maailmassa, jossa mennään sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös, ei ole jalkautusta. Se tapahtui jo. Siinä lähdetään valtavalla innolla tekemään asioita! Meidän täytyy päästä tähän maailmaan. Syy on ihan suoraan liiketaloudellinen, koska aito osallisuus -malli tuottaa paljon enemmän tulosta ja omistaja-arvoa kuin ylhäältä alas -malli. Se on aivan eri tasolla. Kaikki voittavat: asiakkaat, henkilöstö, omistajat, valtio… 

Tykkään sanoa, että mikään ei ole niin suuri voima kuin satahenkinen joukko menossa samaan suuntaan. Siitä syntyy aivan valtava voima sen sijaan, että he lähtisivät kaikki eri suuntiin harottamaan ja tekisivät kaikki omaa juttuaan. Pitää siis ottaa hampurilaismalli mukaan ja tehdä sekä ylhäältä-alas, että alhaalta-ylös ja saada siihen keskelle toiminnan pihvi.

Strategian luonti osallistamalla

Nyt katsotaan, miten tämä homma tehdään. Olen visualisoinut hampurilaismallin, jossa edetään iteratiivisesti kierroksittain:

Kierros 1 on se, kun johtajat antavat raamit, sektorin. Hallitus miettii puitteet ja strategiset avainkysymykset, joihin he haluavat vastauksen organisaatiolta. Sitten pallo heitetään toisen kierrokselle. Kysytään: “Mitä olette mieltä, tässä ovat keskeiset kysymykset ja raamit missä haluamme pysyä?”

Kierros 2. Omistajalla on oikeus määritellä mihin hän rahansa riskeeraa, eli siitä syntyy puitteet. Sitten porukat alkavat miettiä. Siitä syntyy valtava määrä kommentteja. Yksi haaste tässä vaiheessa on nimenomaan se, miten keräät kommentit ja miten saat ne jalostettua. Pitää löytää itse pihvi. Onneksi teknologia on tuonut tähän todella tehokkaita menetelmiä. Digitekniikalla pystyt keräämään näkemykset tehokkaasti ja sitten jalostaa niitä eteenpäin. Isossa organisaatiossa kierrokseen menee viikko tai kaksi, ja sen jälkeen siirrytään kierros kolmanteen vaiheeseen eli “pihvitasolle”.

Kierros 3. Nyt yhdistetään ajatukset. Mikä on se meidän fokus? Syntyy suuri määrä tavoitteita ja ne kombinoidaan fokusalueeksi. Saattaa olla, että yhteisen strategiamatkan alkupäässä on jo määritelty isot fokusalueet. Tai sitten voi olla niin, ettei silloin vielä osattu sanoa. Annettiin pallo porukalle ja kysyttiin: “Mihin teidän mielestä meidän pitäisi fokusoida?” On aivan käsittämättömän hienoa, kuinka laadukkaita vastauksia tuolle kysymykselle saadaan. 

Kierros 4. Nyt pallo palautuu yläkertaan. Mietitään, onko ehdotettu pihvi hyvä vai ei? Väitän, että jos alkuvaiheessa on kiteytetty suuria läpimurtoideoita, niin ne ajatukset yleensä muuttuvat loppuvaiheessa. Matkalla on viisastuttu niin paljon, kun ajatukset ovat iteroituneet Eli mielestäni kiveen hakattu strategia on kuollut. Enää ei tehdä kolmen-viiden vuoden strategioita, vaan tulee edetä ketterällä ajattelulla.

Hampurilaismalli on valmis!

Strategiakausi

Oikeastaan käsite strategiakausi on sekin vanhan maailman juttu, koska kukaan ihminen ei pysty suunnittelemaan tai ennakoimaan sitä tulevaisuutta. On pelkästään näkemyksiä ja arvauksia. Menneisyyden avulla voidaan mitata tilastoja ja kysyä itseltä, kiihtyvätkö luvut vai hidastuvatko ne? Yllätyksiä kuitenkin tulee. Mustia joutsenia vain ilmestyy. Siksi parempi tapa on, että päivitetään strategiaa enemmän tai vähemmän jatkuvasti, tai käytännössä ehkä 3-6 kuukauden välein. Ei se tarkoita sitä, että isot asiat muuttuvat koko aika, mutta jotkut hankkeet valmistuvat, jotain aluetta reivataan vähän. Siksi kannattaa katselmoida tilannetta kvartaaleittain.

Iteratiivinen strategiatyö!

Koko pointti on, että tämä strategiatyö on iteratiivinen prosessi. Strategia valmistuu versio versiolta, ja se kiteytetään miljardiyrityksessäkin yhdelle sivulle ihan samoin kuin mikroyrityksessä.
Jos mikroyrityksessä on muutama ihminen, sillekin on hyödyksi miettiä mitkä ovat ne valinnat, jotka vievät eteenpäin. Mikroyrityksessä se tapahtuu varsin intuitiivisesti korvien välissä, kun taas
suuremmassa yrityksessä mennään näiden iteraatiokierroksien kautta. 

Kaikille on yhteistä se, että saadaan yhden sivun kartta. Kun sen saat aikaan, olet myös tehnyt valinnat. Kutsun sivua “Strategy Onepageriksi”. Sen kun jalostat, niin ihmeitä tapahtuu. Varsinkin kun porukka on ollut mukana sitä rakentamassa alusta alkaen. Siitä syntyy imu tekemiseen. Se on aivan toista luokkaa kuin se, että ylhäältä työnnetään käärmettä pyssyyn. Vanha on hitaampi tapa: Tienaat vähemmän, ihmiset ovat vähemmän onnellisia, energia purkautuu vähemmän, et menesty.

Tässä oli tämänkertainen tarina siitä, miten strategia laitetaan tulille. Pointti oli nyt se, että ennen kuin strategiatyö alkaa, siinä valmistautumisvaiheessa tehdään ensimmäiset päätökset: Ketkä otetaan mukaan, kuinka monta kokousta pidetään ja kalenterointi. Siinä jo ratkaistaan koko juttu ensimmäisten 30 sekunnin aikana. 

Voit tehdä prosessin paremmin tai huonommin. Nyt suosittelen sinulle, että ota tuo hampurilaismalli käyttöön. Tehkää strategiatyö top-down ja bottom-up samanaikaisesti. Silloin löydätte siihen keskelle sen hienon pihvin!

Lue myös:

Kategoriat
Ongelman tunnistaminen

Asiakkaan syväymmärtäminen: ero asiakasfokuksen ja aidon ymmärryksen välillä

Tänään minulla on ilo miettiä kanssasi asiakasymmärrystä. Olen antanut tälle kirjoitukselle nimeksi ”Asiakkaan syväymmärtäminen” ja kerron, mikä on asiakkaan ymmärtämisen ja syväymmärtämisen ero.
On iso ero olla asiakasorientoitunut, ja todella syväymmärtää. Kerron sinulle oman kokemukseni tästä.

Asiakasfokus?

Mietitään ensin kimpassa sanaa asiakasfokus. Mitä se oikeastaan on? Se on hyvä sana, ja se tarkoittaa sitä, että fokusoimme asiakkaaseen ikään kuin kiikarilla tai suurennuslasilla. Onko se sitten oikeaa fokusta, vai onko se kiikaritähtäimen fokus? Vaikka tämä tuntuu trivialilta, kokemukseni on, että on todella vaikeaa saada asiakkaan syväymmärtäminen organisaatioon.

Melkein väkisinkin käy niin, että kumminkin fokusoidaan jonkun tuotteen tai palvelun viemiseen asiakkaalle. Silloin koko ajattelu on inside-outtia, eikä se ole asiakasfokusta. Tai ainakaan parasta sellaista.

Näytän vaihtoehdon. Mitä jos me ensin voisimme jollain tavalla dokumentoida asiakasymmärryksen? Asiakkaan ymmärtäminen on eri asia kuin syväymmärtäminen. Ymmärtämisen ja syväymmärtämisen ero voi hyvinkin olla dokumentointi. Jos olemme analysoineet asiakasta niin paljon, että olemme tehneet myös materiaalin. Mieti omaa yritystäsi: Kuinka paljon materiaalia löytyy tuotteista ja kuinka paljon asiakkaista haasteista? 50%, vai 10%, vai prosentti, vai promille?

Idea on, että bisnestä aletaan tekemään outside-in. Mietitään millä tavalla todella autetaan sitä asiakasta?
Mikä on meidän SUURI TEHTÄVÄ hänelle? Miten tehtävä käännetään konkretiaan, sellaiselle tarjoomalle, joka on asiakkaalle hyvä? 

Aloitan kertomalla omasta matkastani. 80-luvun puolessa välissä keksittiin prosessiajattelu, ja se oli valtava innovaatio. Ennen elettiin toiminnoissa, meillä oli myyntiä ja tuotekehitystä ja tuotantoa, ja ne toimivat varsin itsenäisesti. Kukaan ei ollut koskaan piirtänyt auki miten meidän työmme valuu yrityksen läpi asiakkaalle. 

Sitten joku keksi tällaisen sanan kuin kohderyhmä. Tässä sanassa paljastuu ajattelun mädännäisyys. Asiakas on kohde! Se tarkoittaa, että sinulla on kiikaritähtäin, tähtäät asiakkaaseen, ja ammut tuotteen hänen pystyyn hänen otsaansa! Kääk… Ei kivaa. 

Kun sisäiset prosessit piirrettiin, huomattiin kuinka asiat pyörivät kehää, huomattiin monta risaista kohtaa. Niihin laitettiin red flägejä, ja lähdettiin parantamaan niitä. Mutta, tässä oli vielä yksi iso virhe tässä koko ajattelussa. Puolet nimittäin puuttuu. Mikä puoli puuttuu? Asiakkaan puoli!

Kaksi prosessia kohtaa

90-luvun puolivälissä keksittiin, että itse asiassa kyse on kahdesta prosessista: Toisella puolella on meidän prosessimme ja toisella puolella on asiakkaan prosessi, ja ne liittyvät toisiinsa kuin vetoketju. Olin siihen aikaan tätä pioneerityötä tekemässä ja kehitimme tämän vetoketjumallin (Zipper-malli), josta nyt kerron sinulle. Olen jatkotyöstänyt sitä nyt, kun teknologia on tullut avuksi.

Tässä Zipper-malli on kuvattu systemaattisemmin. Siellä on asiakkaan prosessivaiheita, ja meidän prosessimme. Muodostuu prosessipareja: Parit kohtaavat toisensa kohtaamispisteissä, eli touch pointeissa. Näitä zippereitä olen tehnyt satoja. Tänään teemme sen uudella tavalla yksinkertaistaen. Yksinkertaistaminen on Rdigon brändin ydin. 

On ilo nähdä, kuinka nopeasti näin saa informaation vedettyä ulos ammattilaisten korvien välistä. Usein tämä prosessi alkaa siitä, että asiakkaalla on jonkinnäköinen tavoitteiden määrittely, ja me yritämme antaa hänelle awarenessiä, tunnettuutta. Tätä siksi, että asiakas tajuaisi meidän voivan auttaa näissä tavoitteissa. Sitten me myymme palvelut tai tuotteet, ja asiakas kokeilee meidän zipperiä. Hän saa parannusta omaan toimintaansa meidän ratkaisullamme. Silloin parannamme hänen bisnestään. 

Kun näin ollaan mallinnettu asiakkaan prosesseja, voin sanoa, että vaikeus ja haaste on siinä, että pitäisi osata zoomata oikeisiin kohtiin. Asiakkaan prosessit ovat todella isoja ja leveitä, eikä meidän liiketoimintamme tarkoitus ole auttaa häntä koko jutussa. Yleensä autamme vain tietyssä osassa.

Huoli vs. Tarve

Tässä tulee yksi hauska pointti: Mikä ero on sanoilla huoli ja tarve? Tämä kolahti minulle jo ajat sitten. Tajusin yhtäkkiä, että nämä kaksi sanaa ovat saman lantin vastakkaiset puolet. Ne puhuvat samasta ilmiöstä. Olen varmaan satoja kertoja laittanut ihmiset pareihin miettimään, mikä on näiden kahden sanan ero. Hyviä vastauksia tulee valtavasti, mutta yksi vastaus on kaikkein hyödyllisin: Tarve onkin ratkaisu huoleen. Jos minulla on jano, se on huoli. Mutta mikä on tarpeeni? Mikä on ratkaisu janoon? Tietenkin olut!

Kaikki myyjät haluavat saada asiakkaan tyytyväiseksi. He miettivät maalaisjärjellään että pitää tyydyttää tarve. Miten saan tietää asiakkaan tarpeen? Sitten he taas miettivät maalaisjärjellä vastausta siihen. KYSYTÄÄN asiakkaalta tarvetta! 

Ihminen ei välttämättä silloin huomaa, että hän delegoi ratkaisukompetenssin asiakkaalle. Koska tarve on ratkaisu, asiakkaan vastauskyky ja osaaminen rajaa mitä hän osaa sinulle artikuloida. 

Älä kysy tarvetta

Olemme tästä vetäneet sellaisen johtopäätöksen, että EI PIDÄ KYSYÄ TARVETTA, vaan pitää kuunnella mitä huolia hänellä on. Mitkä ovat asiakkaan ydinkysymykset? Otamme itse vastuu tarpeesta ja esitetään asiakkaalle jotain mistä hän saattaisi olla hyvin kiinnostunut. 

Jos asiakas tietää tarpeensa, niin se on usein vähän vanhanaikainen. Ei hän tiedä meidän uusimpia juttujamme. Silloin itse asiassa voi sanoa, että:

“Juu, kyllä voin vastata tuohon tarpeeseen, mutta saattaisit olla kiinnostunut tästä. Tämä on meidän uudempi versio tuosta asiasta.” Sitten asiakas sanoo: “Wow, kerro enemmän siitä.”

Eli ota vastuu tarpeista. Huoli on aina kysymys ja jos oikein haluat olla taitava, niin voit myös tehdä näin: Aina kun asiakas kysyy minulta jotain, alan heti kokouksen jälkeen miettimään, millä tavalla voisin esittää asiani niin, että vastaus olisi jo siellä esityksessä. Eli viilaan omaa myyntiesitystäni, eikä sitä tarvitse kutsua edes myynniksi. Vaan viilaan esittelyäni, ja mitä vähemmän hänen tarvitsee minulta kysyä minulta, sen parempi esitykseni tietyllä tavalla on ollut. Tällaistakin logiikkaa voit hyödyntää. 

Asiakkaan tilanteita

Nyt tulee tärkeä pointti, ja tämä on uutta, jota emme silloin 90-luvulla tajunneet. Tämä on aivan kettinkiä. 

Pointti on siinä, että kun asiakas ajaa prosessiaan, silloin tällöin hän törmää TILANTEESEEN, jossa hän huomaa, että tarvitsee apua. Hän pysähtyy. Joko hän yrittää itse ratkaista ongelmansa, tai sitten hän tajuaa, että tarvitsee apua ammattilaiselta. 

Kun tunnistetaan nämä tilanteet, asiakkaan prosessi kiteytyy ja yksinkertaistuu näihin tilanteisiin.
Näitä olemme tunnistaneet monen asiakkaan kanssa. Voin sanoa, että yleensä niitä tilanteita asiakkaan prosessissa on noin 10-15. Niille kaikille annetaan nimet.

Asiakas tietyllä tavalla hikoilee, kun hänellä on yhdessä tilanteessa valtava määrä huolia. Me olemme näitä huolia kuulleet ties kuinka kauan. Vitsailen aina, että otan lapsipihdit ja vedän ne huolet ja tilanteet heidän korviensa välistä. Ammattilainen on tavannut monta asiakasta ja kuullut näitä huolia ihan hirveästi. Myyjä tietää itse asiassa paremmin ne huolet kuin asiakas, koska hän on tavannut niin monta asiakasta tässä tilanteessa. 

Asiakas saattaa ensimmäistä kertaa olla törmäämässä tähän tilanteeseen. Mistä hän siis tietäisi kaikki sen tilanteen kysymykset? Hän tunnistaa kyllä varmaan muutaman kysymyksen heti. Mutta ammattilainen saattaa tietää kolmekymmentä huolta lisää siinä tilanteessa. Eli tilanteiden tunnistaminen on tosi tärkeä juttu. Ja hyödyllinen. Koska silloin voimme kohdistaa paremman ratkaisun hänen tilanteeseensa.

Asiakkaan syväymmärtäminen ja sen neljä vaihetta

Tässä on logiikka koko prosessille. Tämä on yksinkertaistettu versio. Ennen vanhaan teimme jopa viisi täyspäiväistä workshoppia, jotta saatiin Zipper-malli aikaan. Nyt osaamme tehdä sen murto-osassa siitä ajasta. Loogisesti alamme aina asiakkaan prosessista. Kun se on piirretty auki, tunnistetaan tilanteet prosessissa. 

Voin vakuuttaa, että on mielettömän vaikeaa saada henkilöstö todella hyppäämään asiakkaan tilanteeseen. He palaavat alituisesti omalle puolelle prosessiaan, ja alkavat miettiä mikä sen tavoite on. Silloin sanon, että unohtakaa nyt se teidän maailmanne! 

Nyt hypätään asiakkaan pöksyihin, aletaan miettimään mitkä nämä tilanteet ovat. Ei ole yhtään helppoa antaa niille nimiä. Se on aika vaativa juttu, mutta ihan tehtävissä, kun oikein editoidaan. Sitten kun meillä on se tilanne, niin sitten mietitään huolet. Niitä tulee ammattilaiselta helposti 10–30 kussakin tilanteessa. 

Kun meillä on huolet, aletaan miettiä, mitkä meidän ratkaisumme ovat tähän tilanteeseen. Kun on monta tilannetta, ratkaisuista syntyy palapeli. Asiakkaalta saattaa puuttua yksi palapelin palanen, ja sen takia hän ei pysty saamaan kokonaiskuvaa jutusta. Voimme ammattilaisina syväymmärtää ja auttaa tässä. Tässä oli työprosessi. 

Kokemuksesta voin kertoa, että yhdessä Zipper-workshopissa saatetaan käsitellä jopa 200 huolta. Kysymme myös asiakkailtamme tunnistavatko he nämä huolet. He vastaavat joka kerta: “Kyllä, tuo on meidän maailmamme.” Jotain pientä voivat lisätä. 

Eli ammattilaisemme tietävät hirmuisesti asiakkaan maailmasta. Kuitenkin, kun saamme sen kuvattua ja visualisoitua kuviin, asiakas yhtäkkiä ymmärtää, ettei hän pärjää yksin ja pyytää ammattilaiselta apua.

Asiakasfokus!

Parhaimmallakin asiantuntijalla on se ongelma, ettei hän voi tehdä mitään asialle, jota ei tule ajatelleeksi. Luuletko, että kukaan pystyy päästään vetämään 30 huolta ilman muistiinpanoja? Ei kukaan pysty siihen. Kun tilanteen huolet ovat kuvassa, myyjä pystyy niistä puhumaan ja asiakas vakuuttuu osaamisesta. 

Mikään ei ole niin voimakasta kuin myydä huolilista. Se on hyvin voimakas tapa.

Kannustaisin sinua rakentamaan Zipperin, silloin syntyy outside-in. Ja asiakkaan syväymmärtäminen syntyy, kun huolet on kirjattu! Ensi kertaan!

Lue myös:

Kategoriat
Korjaava suunnitelma - Strategian luonti

Parempi kokousstruktuuri on yrityksen johtamisen selkäranka

Tänään ajattelin puhua yrityksen johtamisen kulmakivestä, joka on yrityksen kokousstruktuuri. Miten sitä voisi oleellisesti parantaa? Asia on minulle tällä hetkellä ajankohtainen, ja ajattelin että nyt on hyvä aika jakaa tätä tietoa eteenpäin. Kerron muutaman periaatteen, jotka ovat mielestäni keskeisiä. 

Ensimmäinen periaate on se, että yrityksen kokousstruktuuria voi parantaa oleellisestikin. Näytän miksi ja miten.

Miksi kokousstruktuuri?

Aloitetaan siitä, miksi tällainen perinteinen kokousstruktuuri tarvitaan. Tämä saattaa olla liiankin itsestään selvää, mutta, se ei sitä välttämättä olekaan, koska nyt keskustellaan itseohjautuvuudesta. Osallistuin juuri ison tutkimustiimin arviointiryhmään, jossa puhuttiin tästä. 

Tällaisessa itseohjautuvassa organisaatiossa tapahtuu paljon, ihmiset saavat ohjata itse itseään. Voi olla, että löytyy parempikin johtamismalli, kuin tämä perinteinen hierarkia. Olen sitä mieltä, että perinteisellä hierarkialla on hyvin paljon hyviä puolia. Voidaanko löytää uusi delikaatti balanssi, jossa hierarkia ja vaihtuvat tiimit voivat toimia yhdessä ketterästi? 

Selkäranka toiminnalle

Yrityksen kokousstruktuuri on niin hyvä siksi, että sen tehtävä on johtaa ja varmistaa tuloksellisuus. Lisäksi se on selkäranka toiminnalle. Moni organisaatio, joka on luopunut selkärangasta, on huomannut, että selkärangalla on kuitenkin hyviä puolia. Organisaatio voi elää ilman selkärankaa ameebamaisesti, mutta kyllä se vaatii aika paljon uudelleenajattelua. 

Olin itse mukana tekemässä Suomen ensimmäistä transformaatiota 20 vuotta vanhasta hierarkkisesta organisaatiosta uuteen esimiehettömään, itseohjautuvaan johtamismalliin. Prosessi meni todella hyvin, mutta onhan se aika erikoinen prosessi. On monta tapaa organisoitua perinteisen hierarkian ja itseohjautuvan hierarkian välissä. Mutta, meidän pitää kuitenkin aina ymmärtää mihin suuntaan meidän tulee mennä. Suuntaa pitää koko ajan reivata ketterästi, pitää priorisoida eri mahdollisuuksien välillä ja hoitaa erinäköisiä ongelmatilanteita. Se vaatii priorisointia ja se on johtamista se. 

Struktuuria tekemiseen – muttei liikaa!

Todella moni ihminen kaipaa sitä selkärankaa. Jos kaikki vain lilluu, se ei tee työntekijöistä onnellisia. Toisaalta, jos kaikki on ylimäärättyä, sekään ei toimi. Täytyy löytää se delikaatti balanssi kullekin yrityskulttuurille ja ihmisten historialliselle kokemukselle. Se on todella tärkeää. Meidän tulee selvittää mitä teemme ja miten haluamme johtaa itseämme. Siksi yleensä tarvitaan yrityksen kokousstruktuuri.
Se tapahtuu etukäteen sovitulla säännöllisellä kokousrytmillä. Nämä kokoukset on hyvä merkata kalenteriin. Se antaa paljon struktuuria.

Käytännössähän useammassa organisaatiossa on hierarkia, tasoja. Yksityisyrittäjä on yksinään, mutta hänenkin pitää kerätä ajatuksiaan ja pysähtyä miettimään. Hänellä on kokous itsensä kanssa. Ja jo muutaman kymmenen ihmisen organisaatiossa syntyy tarve saada selkeämpi suunta, muuten ihmiset alkavat harottaa eri suuntiin. Syntyy strategian tekemisen ja visualisoinnin tarve. Pitää organisointua. Suuremmassa organisaatiossa on jo ihan pakko pohtia kuka hoitaa mitäkin ja mikä kenenkin vastuu on. Mutta sitäkin pohtimista voi tehdä perinteisesti tai uudella ketterällä tavalla. 

Hybridiorganisaatio. Hierarkia ja ketterät tiimit.

Tiimityötä

Organisaatiossa on kuitenkin hirveän paljon tiimityötä, joka tapahtuu laatikoiden ja kotitiimien ulkopuolella. Kutsun esimieheni tiimi kotitiimiksi. Tarvitaan siis myös ristikkäistiimejä, vaihtuvia sellaisia. Niitä ovat mm. asiakastiimit, projektitiimit jne. Näitä tiimejä on koko ajan hierarkian päällä. Pidän kovasti tällaisesta hybridiorganisaatiosta, kuten olet ehkä jo aikaisemmin kuullutkin. Hybridiorganisaatiossa tarvitaan lisää tiimikokouksia.

Kokouksella oma taulu

Laitetaan jokaiselle tiimille oma foorumi, jolla myös digitaalinen taulu. Tämä on Microsoftin Teamsin idea. Saamme sillä luotua digitaalisen kaksosen organisaatiolle. Olen tämän asian suuri puolestapuhuja! Olen jo kohta viisi vuotta käyttänyt elävää ohjaustaulua jokaiseen kokoukseen. Laskin että minulla on jo yli tuhat taulua! Ja niiden hallinnointi on ihan helppoa. Toimii!

Jokaisella ryhmällä pitää olla oma keskusteluryhmä ja myös oma taulu. Käytän itse Trelloa. Ryhmän työtehtävät ja tavoitteet ovat sarakkeita, joiden sisällä on lappuja, joihin työtehtävät kirjoitetaan. Näitä voi sitten merkitä liikennevaloin, jolloin näkee helposti miten työ etenee. Kun tiimin työtilanne on visualisoitu taululle, sen tehokkuus nousee yhtäkkiä. Jos vain puhutaan kokouksissa, keskustelu ei dokumentoidu vaan häipyy sillä sekunnilla. Nauhoittaminen ei auta, koska kukaan ei jaksa kuunnella niitä jälkikäteen. Pitää dokumentoida tärkeät pointsit. 

Työ näkyväksi

Se, että dokumentoimme ja kirjoitamme pääpointit ja ylläpidämme työpinoa, se on aika kova juttu. Kun priorisoimme työtehtäviä taululla seuraavalle sprintille, se vähentää ihmisten stressiä, koska ei tarvitse kantaa olkapäillään koko työpinoa, vaan riittää että tehdään seuraavan sprintin työt. Sitten taas arvioidaan koko tilanne uudestaan, ja valitaan seuraavan sprintin tehtävät. Sprintti on kalenteriaika, viikko, kaksi tai neljä viikkoa. se ei koskaan ole myöhässä vaan priorisointi seuraavalle tehdään kun sprintti on loppu. Tämä asia nostaa tehokkuutta oleellisesti. Mikään ei ole niin tärkeä kun valinta, eli priorisointi. 

Väitteeni on, että jokaisella työryhmällä pitää olla Teamsi ja oma taulu. Taululla näkyy ryhmän SUURI TEHTÄVÄ, eli miksi se on olemassa ja mitkä ovat seuraavat suuret tavoitteet. Kaikkien pitää saada kirjoittaa taululle, joten Excel ei kelpaa tähän. Harvoin, jos koskaan olen nähnyt Excel-taulukon, jota moni päivittää yhtä aikaa. Excel on aivan loistava väline, mutta se on enemmänkin yksilön väline luonteeltaan. 

Pointti tässä on se viisaus – jota itse en ole keksinyt – mutta jonka puolesta aina puhun: Tee työ näkyväksi! Heti kun olet tehnyt sen näkyväksi, alkaa tapahtua.

Kokousten välissä

Seuraava oivallus on se, sovittujen kokousten välissä voi myös jatkaa kommunikointi Teamsissä. Jos kun kokousten välissä syntyy kysymyksiä ja haasteita, odotetaanko seuraavaan kokoukseen asti? Se on hidasta. Käytännössä voidaan keskustelua ja päätöksiä jatkaa kokousten välissä. Tämä on oleellisesti toiminnan tehokkuutta nostava tekijä. Ei odoteta kokousta. Tänään sitä simuloidaan sähköpostilla, mutta kaikki asiat ovat sähköpostissa sekaisin ja työstä tulee fragmentaarista. Strukturointi nostaa tehokkuutta. 

Yhteinen keskustelufoorumi

Minä taas uskon seuraavaan: Teknologia on siunaus. Se on tullut tekemään kokousten välisen keskustelun tehokkaammaksi. Keskustelu jatkuu kokousten välissä ja päätöksiä voidaan tehdä. Se kikka, joka tulee tehostamaan tätä asiaa on se, että keskustelua ei pidetä sähköpostissa! Sen sijaan laitetaan keskustelut yhteiselle keskustelufoorumille, esimerkiksi Teamsiiin. Saman aiheen viestit eivät silloin ole sekaisin sähköpostissa, vaan ne ovat kerättynä tiimin Teamisissä nätisti jaettuna keskustelukanaviin. 

Ihmisellä voi olla samanaikaisesti vaikka kuinka monta keskustelua, joissa hän on mukana. Kaikki keskustelut eivät myöskään ole yhtä tärkeitä. Teamsin hyöty onkin siinä, että sen avulla keskusteluja pystyy patouttamaan. Voi priorisoida mitä asiat tulee silmille heti, mistä keskusteluista haluaa ilmoituksia ja hälytyksiä sähköpostiin. Tiettyihin asioihin haluaa vastata heti, toisia haluaa seurata päivittäin, joitain viikottain ja joitain vain silloin tällöin. Uudessa tavassa aamulla luetaan ensin strukturoitu keskustelu Teamsissä, ja sitten vasta katsotaan ad hoc viestit sähköpostissa. Sähköpostien volyymi vähenee oleellisesti. Nopea viestintä lisääntyy tavalla, jonka itse olet määritellyt. 

Dokumentaatio säilyy

Etu on myöskin siinä, jos työntekijä lopettaa työpaikallaan, dokumentaatio ei ole hänen privaatissa sähköpostissa. Työsähköpostien lukeminenhan on laitonta, eikä niitä voida yhdessä katsoa. Uusi työntekijä pystyy tiimeissä kelaamaan keskustelua, ja saa näin paljon paremman käsityksen missä mennään.

Tämä on suuri mahdollisuus! Pois sähköposteista! Sähköpostiin jää vain ad hoc viestit ulkomaailmasta. Sähköpostiliikenne saattaa tipahtaa 80% ja keskustelu siirtyy Teamseihin. Jokainen saa itse priorisoida mitä hänen kannattaa lukea, ja turhat viestit eivät tule häiritsemään tärkeitä viestejä.
Digitiimien järjestämisessä on aivan valtava mahdollisuus! 

Tämä on infrastuktuurimuutos, kulttuurimuutos myös johtamisjärjestelmälle. Ne, jotka pystyvät ottamaan tämän paremmin ja nopeammin käyttöön, luovat itselleen kilpailuetua.
Mutta aina lisään: jos pärjäät vanhalla tavalla, siitä vaan jatkat. Kukaan ei pakota mihinkään, niin kauan kuin rahat riittää

Kokousten määrittely

Kun lähdetään miettimään, mikä  kokousstruktuuri on, määrittelemme kullekin kokoukselle syyn miksi se on olemassa. Mikä on sen tarkoitus ja tavoite? Kuinka usein kokous pidetään? Kauanko se kestää, tunnin vai kaksi? Ketkä osallistuvat siihen ja mikä on sen keskeisin agenda? Voiko kokouksia lyhentää kun meillä on digitiimit? Jotkut mittarifanaatikot määrittelevät lisäksi mikä kokouksen mittari on.

Pohditaan vielä tätä perinteistä organisaatiota.

Perinteinen organisaatio

Tietenkin on ihan ok, että pidät minkä tahansa organisaation ihan niin kauan kuin haluat. Niin kauan kun pärjäät, niin se siitä! Jos alkaa tökkiä toiminnan kannattavuus, eikä pärjää enää, viimeistään silloin kannattaa katsoa miten muut ovat ratkaisseet ongelman. Tätä toimintatapa on maailmalla kehitetty kymmeniä vuosia, itse asiassa 1950-luvulta alkaen, jolloin ensimmäiset ketterät organisaatiot syntyivät. 

Perinteisessä organisaatiossa on tietenkin johtoryhmä. On hirveän hienoa olla johtoryhmän jäsen, se on sellainen mitali. Nyt olen alkanut miettiä, ettei se välttämättä olekaan mitalin arvoinen asia. Aidolla johtajalla on seuraajia. Jos omalla johtajallasi ei olisi asemaansa, seuraisitko häntä? Aika moni sanoisi, ettei seuraisi koskaan. He seuraavat vain sen takia, että johtajalla on natsat takissa. Tarvitaan aitoja liidereitä! Jos sinulla on sellainen, pidä kiinni!

Kotitiimit – pysyvät tiimit

Hierarkisessa organisaatiossa on monta pysyvää tiimiä. 

Jokaisella yksiköllä on oma keskustelutaulu

On johtoryhmä, sen alla yksiköiden johtoryhmät ja sitten esimiehen tiimit. Mutta, tämä lisäksi on monta tilanteen mukaan vaihtuvaa tiimiä. Niitä ei yleensä ole mitenkään kuvattu, ne vaan syntyvät ja poistuvat. Ja hyvä niin, siinä on jo ketteryyden alku.

Jos katsotaan, miten päätöksenteko toimii, niin aika monessa organisaatiossa se menee alla olevan kuvan punaisen nuolen mukaan. Siinä on iteraatio ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Monessa paikassa kannattaakin tehdä niin, että kysytään ensin mitä tavoitteita ihmiset ehdottavat seuraavalle jaksolle. Kerätään ehdotukset ja katsotaan riittävätkö ne, vai pitääkö vaatia enemmän että homma toimii. Siitä tulee itse asiassa hampurilaismalli, kun yhdistetään bottom-up ja top-down. Iteraation tuloksena syntyy keskelle pihvi. 

Johtoryhmä. Yksikön johtamiryhmä. Esimiehen tiimi. Kolme perinteistä johtamistiimiä.

Jos sinulla on perinteinen organisaatio ja haluat sitä pyörittää, pyöritä ihmeessä, hyvä ihminen! Niin kauan kun pärjäät, kaikki ovat onnellisia, myös asiakkaat. Mutta sitten kun asiakkaat eivät enää olekaan tyytyväisiä, sitten tulee kysymys että pitäisikö miettiä uudestaan? Vastaus on kyllä, tietenkin!

Asiakastiimit sisäisten tiimien rinnalle.

Tätä asiaa ei tee helpommaksi se, että tarvitaan paljon tiimejä. Ne ovat olemassa myös perinteisessä organisaatiossa. Olit sitten visualisoinut ne tai et, siellä ne ovat. On melkein mahdotonta toimia yhden laatikon sisällä, pitää olla laatikonvälisiä tiimejä. Tänne tulee asiakastiimit, projektitiimit, erityistehtävän tiimit, tuotekehitys tiimi jne. Tämä on siis aika vaikea asia hallita.

Esimerkki uudesta

Eräs organisaatio teki sellaisen tempun, että he muuttivat koko kokousstruktuurinsa siten, että itse asiassa poistivat johtoryhmän. He huomasivat, että johtoryhmä kannattaa jakaa osiin, ja keskustella erikseen asiakkaista ja myynnistä, ja erikseen keskustella sisäisistä prosesseista ja hallinnoinnista. 

Running The Business -keskusteluun otettiin vain bisnesvetäjät, People And Governance -keskusteluun bisnesvetäjät, HR ja muut tukifunktiot. Kerran kvartaalissa heillä on Changing The Business – keskustelu, jossa tehdään pieniä reivauksia strategiaan. Uutta oli se, että siihen otettiin vain liiketoimintavetäjät, eikä funktioihmisiä. Suurempi strategian päivitys tehdään erikseen, silloin myös funktiot ovat mukana. 

Kerran kuussa pidetään yksikkökohtainen Performance Review. Se on numerokokous, jossa katsotaan, miten bisnesyksikkö performoinut. Kokouksessa on toimitusjohtaja, yksikönvetäjä, CFO ja yksikön kontrolleri. 

Lisäksi pidetään suurempi kvartterikokous nettikokouksena. Siihen kutsutaan koko organisaatio ja katsotaan miten asioille kuuluu. Nettikokouksessa käytetään ryhmätyömahdollisuutta jakamalla ihmiset keskustelemaan pienryhmiin, eli breakout roomeihin.

Tarvitaanko johtoryhmää?

Tarvitaanko siis johtoryhmää? Ei välttämättä, koska kaikissa teemoissa tarvitaan johtamista. Onko loogisesti siis edes oikein puhua johtoryhmästä? 

Yksi yksikkö lopetti oman johtoryhmänsä. Siellä otetaan keskustelun alle vain teemoja, joita hoidetaan silloin kun on tarpeen. Yksinkertaista. 

Vähemmän kokouksia

Monessa firmassa uusi tavoite on vähentää kokousaikaa. Pidetään vähemmän kokouksia, ja tehdään niistä vieläkin nopeampia!

Nopeampia kokouksia

Voidaanko kokousaika puolittaa? Se saattaa onnistua, jos on olemassa digitaalinen peili siitä mitä tehdään. Tämä on toiminnan digital twin.Toiminta on silloin koko ajan olemassa Teamsissä ja sen digitaululla! Kokousten välissä voidaan jo käsitellä aihetta asynkronisesti ja lyhennetään keskustelutarvetta kokouksessa. 

Puolita kokousaika! Se on aikamoinen juttu firman kulttuurille!

Miten luoda uusi yrityksen kokousstruktuuri?

Miten uusi yrityksen kokousstruktuuri sitten luodaan? Mielestäni tämä menee käytännössä niin, että firman ylin kunkku alkaa miettimään, pitäisikö hänen luoda uusi kokousstruktuuri. Hänellä voi olla oikea käsi tai ulkopuolinen asiantuntija antamassa neuvoja. Sitten johtaja tekee raakileen, ja kysyy omalta ryhmältään mitä he ovat siitä mieltä. Mielestäni on tehokasta, että tehdään ensin ehdotus, ettei aloiteta nollatilanteesta kaikkien kanssa. Se voi olla, että asia dilutoituu näin myös helpommin.

Kiritä kokouksia!

Lue myös:

Kategoriat
Ongelman tunnistaminen

Miten kiteytät strategian yhdelle sivulle Strategy 1Pageriin

Tänään aiheena on strategian kiteytys. Kerron, miten strategia yksinkertaistetaan ja kuinka tavoitteista saadaan kirkkaampia. Esittelen myös Strategy 1Pagerin, joka mahdollistaa strategian kiteyttämisen yhdelle sivulle.

Vilkaistaan jälleen viitekehystämme.

Strategiamatkan kolme luuppia                                           

Ensimmäisessä luupissa strategiaa uusitaan ja yrityksen toiminta suunnataan. Tämä luuppi pyörii kvartaalivauhtia. Isompi strategiakierros tehdään harvemmin, mutta sen tavoitteita pitää päivittää ja katselmoida useammin, esimerkiksi kvartaaleittain. Katsotaan ovatko tavoitteet jo valmiita, vai tarvitseeko niitä muuttaa, ja miten meillä menee. 

Toinen luuppi, jonka pitää olla kiinni ensimmäisessä luupissa, on strategian implementoinnin johtaminen. Jos toteutus ei käynnisty, koko strategiasta ei ole hyötyä. Tämä luuppi on strategia toteutuksen johtaminen, ja se pyörii viikkovauhtia. Katsotaan mitkä ovat seuraavat alatavoitteet ja niiden tehtävät. Priorisoidaan ja resursoidaan. 

Tekemiset siirtyvät sitten Teemme-vaiheeseen, implementointiin, joka on samalla myös kolmas luuppi. Siellä tapahtuu itse päivittäinen operatiivinen tekeminen, ja se pyörii päivittäisvauhdilla. 

Kolme luuppia ovat siis kiinni toisissaan, ja ne pyörivät eri nopeuksilla. Se on koko strategiamatka. Usein tarkoitetaan strategiaprosessilla luomisvaihetta, eli ensimmäistä luuppia, mutta parempi tapa ajatella on ymmärtää kaikki kolme luuppia strategiamatkaksi. 

Nyt puhun strategian luomisesta, eli ensimmäisestä renkaasta.

Mielettömän hieno strategia

Usein työn lopputulos on paksu nippu PowerPointteja, usein todella hienoja. Mutta mitä siitä ihmiset muistavat? Voiko strategian kiteytys mahdollista?

Firmamme syntyi tästä ajatuksesta. Totesimme Rdigossa, että strategiat ovat mielettömän hienoja dokumentteja, mutta niin hienoja ettei kukaan niitä pysty implementoimaan. Koimme, että meidän tulee tehdä palvelus maailmankaikkeudelle yksinkertaistamalla tämä asia.

Työskennellessäni uuden asiakkaan kanssa saan usein nähdä kyseisen firman edelliset strategiat. Kerran sain 157-sivuisen esityksen, joka oli tehty edellisenä vuonna. Se oli niin mielettömän hieno, että sitä selatessani mietin “VOI LUOJA, mihin nämä ihmiset minua tarvitsevat?” Shokin yli päästyäni tajusin että hetkinen, että jotain tässä on pielessä, kun punainen viiva katkeaa. Kertoivat, että olivat käyttäneet vanhoja pohjia edellisistä yrityksistä. Eli määrä häikäisi, mutta osoittautui että siinähän oli selviä katkoskohtia!

He olivat ennustaneet voimakkaan kasvun, mutta neljässä vuodessa ei kuitenkaan ollut tapahtunut mitään, paitsi että kannattavuus oli romahtanut. 

Strategia oli siis väärä tai liian hieno ettei toteutunut. Strategia oli layoutiltaan loistelias, mutta kun ihmiset yrittivät saada siitä kiinni, niin hiki vain virtasi. He miettivät, että miten he ikinä pystyvät tekemään sen. Strategian kitetys on siis avainasia.

Strategian myynti henkilöstölle

Kun teet liian hienon strategian kabinetissa, sinulla on tiukka myyntivaihe edessä henkilöstölle.
Tämä alkaa isolla kokouksella, jossa toimitusjohtaja esittää strategian tunnissa tai kahdessa.
Ihmiset kuuntelevat tosi kiinnostuneina, koska haluavat kuulla miten tulevaisuuteen edetään. 

Esityksen loputtua tulee kysymys-sessio: Viimeiseltä riviltä nousee käsi, ja mielenkiintoista kyllä, kysymys on AINA sama: “Mitä tämä on konkreettisesti?”

Toimitusjohtajan on pakko antaa esimerkki, mutta juttuhan on niin, että näiden ihmisten pitäisi itse keksiä ja tulkita mitä se on konkreettisesti. Tästä olen puhunut sinulle aikaisemminkin. 

Mutta todellisuus…

Todellisuus on ikävä kyllä usein tämä: Hallitus ja johtoryhmä ovat istuneet monta työpajaa. He ovat kiteyttäneet vaikean asian ja löytäneet jujun. He ovat itse tosi innostuneita. Sitten tämä kerrotaan muille, mutta kukaan ei oikein ymmärrä mitä käytännössä tehdä. Tämä on ihan hirveän iso ongelma. Jos strategia ei toteudu, niin mitä hyötyä siitä on? Kaikki työ, raha ja vaiva menee hukkaan. Tämä on dramaattisen kauhea asia.

Vaihtoehtoisesti strategian voi laittaa tulille: Omistajat päättävät kulmakivet, jotka rajaavat suunnan. He sanovat, että haluavat riskeerata rahansa tiettyyn bisnekseen ja “Älkää pliis menkö rajan”. Sitten he palkkaavat sellaisia ammattilaisia, jotka ovat kiinnostuneita yrityksen auringosta, eli siitä SUURESTA TEHTÄVÄSTÄ asiakkaille. 

Ihmisten tehtävä on löytää paras tie aurinkoon. Miten autamme asiakkaita? Heidän pitää ns. purjehtia eteenpäin joka päivä. Heidän tarvitsee tietää strategia, jotta voivat purjehtia aurinkoon. Tarvitaan siis kiteytetty strategia, eli riittävän yksinkertainen raami. Sen takia tarvitsemme seuraavaa:

Meidän tarvitsee yksinkertaistaa, demystifioida strategia. Olen ollut kauhuissani, kun olen lukenut mitä amerikkalaiset professorit kertovat strategiasta. Se on niin vaikeaa tekstiä, että huhhahhei. Toinen avainsana on: yhdessä. Yksinkertaista yhdessä. Nyt sen voi tehdä, koska teknologia on olemassa, joka mahdollistaa jopa viisinkertaisen tehokkuuden, jotta aikaa ei kulu paljon.

Keissi

Tein juuri miljardikonsernille strategian loppuun. Pidimme kolme kokousta koko henkilöstön kanssa.
Arvaa paljonko siihen meni aikaa? Koko henkilökunnalta meni 4h ja workshop porukalta 5x3h, eli yhteensä 2,5 päivää strategian luomiseen. Se oli siinä. Sen jälkeen ihmiset paloivat halusta toteuttaa strategian. Satsaisitko neljä tuntia työtä, että saat valtavan energian joka vie ihmisiä eteenpäin? Jotenkin tuntuu tyhmältä olla tekemättä sitä näin.

Aidosti yhdessä

Tehdään aidosti yhdessä alusta alkaen. Ensimmäiseen tunnin kickoffiin otetaan etänä koko porukka mukaan. Sen jälkeen on työpajoja, joissa voi workshop-porukka paikalla. Olemme kysyneet kaikilta, ketkä haluavat tulla mukaan. Halukkaat ilmoittautuvat Trello-taulullemme, ja niin porukka on hetkessä kasassa. 

Ajatelkaa, kun nuoret ihmiset pääsevät ensimmäistä kertaa mukaan tekemään strategiaa ja näkevät millaista se on. Onhan se valtavan hienoa.

Henkilöstön strategiakokoukset ja työpajat vuorottelevat. Jokaisella kokouksella on oma digitaulu, joka mahdollistaa sen, että kaikki voivat kirjoittaa lapuille. Ne ovat ikään kuin post-it lappuja, mutta digitaalisia ja parempia. Tähän me käytämme Trelloa.

Ihmisillä on digikokouksessa omat videokamerat päällä, he pystyvät kaikki puhumaan ja kirjoittamaan yhtaikaa taululle. Voin nappia painamalla jakaa ihmiset useisiin huoneisiin, jossa he keskustelevat pienissä ryhmissä. Lopulta he kirjoittavat johtopäätöksensä digilapulle. 

Keitä kokoon

Meillä usein on kolme workshop-kokousta ja kaksi henkilöstökokousta. Enää ei pidetä kahden päivän sessioita, ei edes yhden päivän kokouksia. Ei matkusteta eikä saastuteta, ei tule ruuhkia, ei mitään ajanhukkaa! Tehdään työ siellä missä olet. 

Älkää istuko neukkarissa yhdessä! Jos muutama istuu neukkarissa ja loput ovat etänä, niin neukkarilaiset keskustelevat keskenään eivätkä muut saa heidän puheestaan kiinni. Ei näin, OSALLISTA KAIKKI MUKAAN! Kännykälläkin voi osallistua. Nappikuulokkeet korviin ja menoksi! 

Kuvasta näet, että kommentteja on valtavasti. Ne kaikki kiteytetään yhteen: Kokous kokoukselta aina priorisoidaan, mitkä kommentit menevät jatkoon. Kun toimimme digitaalisen teknologian avulla, niin kommentit ovat aina kirjoitettuja. Ne ovat dokumentoituneet itsestään! Enää ei tarvita niitä seiniä täyttäviä post-it lappuja, jotka vasta kaksi päivää myöhemmin saadaan puhtaaksikirjoitettuna. Digilappuja sen sijaan voi zoomailla ja parhaimpia voi äänestää peukuttamalla. Henkilöstölle sitten näytetään mitä välissä on tehty.

Strategian kiteytys

Lopulta kun strategiaprosessi on valmis, strategian kiteytys on seuraava askel. Kaikki kiteytetään yhdelle sivulle, se keitetään kokoon niin kuin soosi! Silloin löytyvät ne isot kovat valinnat. Niiden pitää olla niin kovia, että joku suuttuu. Jos joku ei suutu, niin mikään ei muutu! Koska haluamme kääntää toimintaa parempaan tulevaisuuteen, tottakai joku asia pitää lopettaa, jos se on vanhentunut. 

Ajattele, koko ison yrityksen strategia vain kahden ja puolen päivän työnä! Aivan mieletön juttu!

Keissi

Miljardikonsernin strategiakokouksesta kerättiin 4080 kirjattua kommenttia! Taito on niiden kiteyttäminen.
4080 kommenttia kiteytettiin 177:ään asiaan, jotka priorisoitiin jatkoon. 177:stä lapusta löydettiin pääteemat ja niiden alatavoitteet, eli fokusalueet. Koko se prosessi on kyllä niin kettinkinen juttu. Se toki vaatii vähän osaamista miten sen jaksaa tehdä, koska mitään ei saa unohtua! Voimakasta priorisointia vaan. 

Hallitukselta tuli kommentti, että “Eihän nuo ihmiset pysty ajattelemaan tulevaisuutta, he ajattelevat vain operatiivisesti.” Riippuu tietysti minkälaisen tehtävän heille antaa! Me unelmoimme workshopeissa ja matkaamme aikakoneella tulevaisuuteen ja valitsemme trendejä.

Me pohdimme myös paranoiaa ja sitä mitä kilpailijat tekevät. Mikä vihollinen meissä itsessämme asuu?
Miten voimme mokata tämä prosessin? Miten se moka käännetään voitoksi? Mitä EI tehdä?

Näistä asioista tulivat ne 4080 kommenttia, jotka priorisoitiin 177:ään asiaan. Ne sitten väännettiin strategiasivulle. Siellä oli valtavasti tulevaisuuden juttuja. Se on jotenkin hassua, että isommissa yrityksissä hallitus ja konsernijohtoryhmä luulevat, että heillä on jonkinlainen monopoli tulevaisuuden ymmärtämiseen. 

Olen aiemmin maininnut tulevaisuudentutkija Kjell A. Nordströmin. Hän aloitti erään esitelmänsä näillä sanoilla: “Tulevaisuutta ei voi tutkia, koska sitä ei ole olemassa”. 

Mutu

Tästä tuli mieleeni taas sana mutu, ja kuinka ärsyttävän negatiivinen leima sillä on. Tiedätkö mitä, koko maailman hienoin tietokone on korvien välissä. Jos asiantuntija kertoo näkemyksensä siihen mihin maailma on menossa, niin onhan se parempi kuulla asiantuntijalta kuin harrastelijalta. Se on asiantuntijan näkemys, mutta sitten tulee tämä panettelusana, ja sitä pidetään huonona asiana. Se perustuu matemaattis-luonnontieteelliseen paradigmaan, missä totuus on ainoastaan pään ulkopuolelta mitattu asia. Sehän on kuitenkin menneisyysmittausta. Silloin et mittaa tulevaisuutta, vaan sitä mikä on. Kaikkia tilastoja voi käyttää hyväkseen ja katsoa jatkuuko käyrä suoraan, ylös vai alas. Trendit kyllä näkyvät, mutta kukaan ei tiedä tulevaisuutta. Hyvä näkemys, oletus tai uskomus, on kullan arvoinen.

Kaikki numerot ovat kuitenkin arvauksia, koska tulevaisuutta ei ole. Sen takia meidän täytyy saada näkemys siitä mihin liiketoiminta on menossa uudestaan arvoon. Silloin meillä on avainuskomuksia, että näin tässä tulee käymään. Strategia rakennetaan avainuskomuksien päälle. Etsimme uskomukset ja rakennamme strategian sen päälle. 

Jos uskomukset ovat laadukkaita, strategiasta tulee laadukas. Jos ne ovat vähemmän laadukkaita uskomuksia, toisin sanoen vääriä, niin strategiasta tulee huono. Uskomukset eli avainoletuksia ei yleensä edes kirjoita. Ne ovat olemassa hallitusten kokouksissa puheissa. Toimitusjohtaja antaa kokouksesta briiffin, ja johtoryhmä alkaa tekemään seuraavaa strategiaa.

Strategian kiteytys – Yhden sivun strategia

Tämän koko tekstin pointtina on se, että strategian kiteytys tehdään yhdelle sivulle, Strategy 1Pagerille. Kun sen saat tehtyä, niin tiedät mitä pitää tehdä. Strategia perustuu tietysti niihin lähtöuskomuksiin:

huono uskomus → huono strategia, hyvä uskomus → hyvä strategia.

Taito on ottaa kaikki näkemykset yrityksen sisältä ja keittää ne kokoon yhdelle sivulle. Siellä on oltava isot kovat valinnat kirjoitettuna ja niitä ei saa olla montaa.

Strategian kiteytys, eli taito tehdä tällainen sivu on se juju. Silloin strategiasta tulee yksinkertainen ja hemmetin innostava. Silloin strategia laitetaan tulille!

Lue myös:

Kategoriat
Strategian toteutuksen varmistaminen

Viisi lääkettä henkilöstön hermostuneisuuteen, kun moni harkitsee työpaikan vaihtoa

Tällä kertaa puhun hyvin ajankohtaisesta aiheesta, joka on henkilöstön hermostuneisuus. Olen huomannut, että ihmiset ovat hyvin hermostuneita tällä hetkellä, kuten varmasti tiedät. Syitä on monia, mutta koronatilanteen purku on tietenkin tärkein. Kyse on turvallisuudesta ja yrityksen selvitymiskyvystä, tilanteesta. Näytän nyt yksinkertaisen yhteenvedon tästä aiheesta, ja 5 lääkettä henkilöstön hermostuneisuuteen.

Tilanne

On asiakkaita, joilla menee todella huonosti tällä hetkellä. Etätyöskentelyn takia henkilöstö pelkää jäävänsä jälkeen ja jopa oman työpaikkansa puolesta. He tekevät hirmuisesti töitä, jotta kokisivat olevansa turvassa. Se taas on johtanut siihen, että moni tekee liikaa töitä ja voi saada burnoutin. 

Sitten on yrityksiä, jotka kasvavat ihan hirmuisesti. Meillä on siis aika voimakas polarisaatio meneillään. Se mikä tässä on mielenkiintoista on se, että molemmille yritystyypeille on ilmaantunut sama ilmiö: Iso osa työvoimasta miettii työpaikan vaihtoa. Tämä on poikkeuksellisen suuri juttu! On tehty tutkimuksia, että globaalistikin 41% työntekijöistä pohtii työpaikan vaihtamista. Suomessa vastaavaa tutkimusta ei ole tehty, mutta Yhdysvalloissa tilanne on jo 55%.

Tässä on aito liiketoimintariski! Liiketoiminnan jatkuvuuden riski. Henkilöstöihmiset ovat todella tietoisia tästä, mutta jollain tavalla olen aistinut, että henkilöstöihmisillä on vaikeaa myydä tätä ajatusta bisnesihmisille, että nyt pitäisi tehdä jotakin eri tavalla. 

Nyt näytän viisi lääkettä tähän hätään. Osa on isompia asioita, ja osa nopeasti toteutettavia.

1. Rauhoittelu: Strategia kestää

Ensimmäinen asia on rauhoittelu. Minulla on juuri nyt yksi asiakas, joka mainostaa fantastista strategiaansa, joka kestää tämänkin taiston. Heillä on ollut vaikeita tilanteita ennenkin ja he ovat ratkaisseet ne yksi toisensa jälkeen, aivan kuten nytkin. Ihmiskunta on niin ihmeellinen, että se ratkaisee aina suuretkin ongelmat.

Toinen asia on se jos huomataan, että strategiaa ei oikeastaan olekaan tai se on hyvin epäselvä. Tätä tilannettahan voi nyt käyttää hyväkseen siten, että upgreidataan strategia, kuten englanniksi sanotaan. Nostetaan se seuraavalle tasolle! Se tarkoittaa että tekemistä priorisoidaan voimakkaasti.

Strategiatyön paikka voi olla juuri nyt! Se vähentää hermostuneisuutta, kun ihmiset näkevät pidemmän aikavälin pohdintaa. Uskon, että kysymys on hyvin paljon turvallisuudesta: Onko turvallista olla tässä yrityksessä töissä, vai pitääkö vaihtaa? Nyt viestintä ja yleinen ilmapiiri on ehkä keskeisempää kuin koskaan.

2. Lisää ihmisläheisyyttä

Eräs henkilöstöjohtaja sanoi, että bisnestä pitäisi humanize. Mitä on ihmisläheisyys työpaikalla? Se on hyvin paljon sitä, että esihenkilö kuuntelee ihmisten tilanteita!

Toinen tarve on tuki ja kannustus. Nyt on sellainen paikka, että tukea ja kannustusta pitää lisätä poikkeuksellisen paljon. Pii on hyvä kerroin! Kertaa piillä se, mitä olet tehnyt ennen. Lisää ihmisläheisyyttä! Pois johtajamaskit ja ollaan vaan omat itsemme. Silloin ihmisläheisyyden painoarvo nousee. Kun firmassa puhutaan isoista tavoitteista, henkilöstö jätetään usein viimeiseksi kasvun ja tuloksen jälkeen. Entäs jos henkilöstötavoite olisi nyt ykkönen? Ja vasta sen jälkeen kasvu ja kannattavuus. Ihan siksi, että bisnesriski on nyt niin iso. 

Olen myös sanonut henkilöstöihmisille, että puhukaa nyt liiketoiminnan kieltä. Henkilöstöihmiset tekevät hienoa työtä, mutta mielestäni on aina ongelma, että liiketoimintanäkökulma jää liian kevyeksi. Bisnesihmiset voivat kokea sen pehmokieleksi, vaikka se tietenkin on kaikista kovin juttu. Numeroihmisillä on helposti eri prioriteetit, henkilöstö on listassa viimeisenä. 

Nostetaan siis yrityksessä ihmisläheisyyttä kolmen tärkeimmän asian joukkoon!

3. Kirkkautta tehtäviin

Seuraava operatiivinen asia on tehtävien kirkkaus. Sen puute, voi lisätä hermostuneisuutta. Elävä digitaulu on tähän hyvä työkalu. Siinä on tavoitteet, jotka kaikki näkevät, ja tavoitteiden alla tekemiset. Tehtävät merkitään liikennevaloin indikoimaan mitä tehtävälle kuuluu. Kukin tietää mitä tehdä. Pointti on se, että tehtävätilanne saadaan visualisoitua! Silloin syntyy kirkkautta tehtävään.

Ja pitää keskustella tilanteesta. Kuten IT-puolen scrumissa kokoustetaan ihan päivittäin aamuisin 15 minuuttia. Ollaan läsnä ja kaikki voivat katsoa ja kuulla mikä tilanne on. Säännöllisyys luo turvaa! Hermostuneisuus vähenee. Erittäin keskeinen juttu, ja tämän voi tehdä nopeasti. Ei ole iso homma!

4. Oma hybridimalli lähi/etätyölle

Seuraavaksi vuorossa on iso lähi/etätyö-kysymys. Nyt moni on alkanut ajattelemaan, että pitää luoda oma malli tälle. Ja koska se on kombinaatio läheltä ja etäältä tehtyä työtä, se tarkoittaa että vanhaan ei voida enää mennä. Ihmiset vaativat parempaa. He ovat kokeneet uuden tavan tehdä töitä, mitä työ voi olla. Korostan vielä, että tämä tapa tehdä töitä voi olla huomattavan paljon tehokkaampaa. Valtaosa ihmisistä luulee, että etätyö on vain videokokouksia ja näytönjakoa. Mutta se voi olla paljon enemmän: Luodaan yhdessä ajatukset yhteiselle digitaululle! Kun kokousstruktuuri on kunnossa, homma rokkaa!

Oletko työpaikalla vai kotona? Mikä on muuten on lähellä ja mikä etänä? Riippuu katselukannasta. Henkilöstön kannalta kotona työskentely on lähityötä. Toimistoon meneminen on etätyötä. Ehkä meidän kannattaisi vaihtaa näkökulma ja olla enemmän henkilöstölähtöisiä. Kun kilpailu heistä kiristyy, tämä voi olla hyvä tapa erilaistua. 

Töissä on paljon ihmisiä, jotka ovat kaikki kaukana toisistaan. Meidän pitää oppia toimimaan puitteissa ja luoda oma malli, ”Pelikirja”. Johto voisi sanoa näin: 

“Luodaan meille oma malli tehdä töitä. Tässä on ensimmäinen ehdotus pelisäännöiksi, työstetään niitä paremmiksi yhdessä. Luomme itsellemme Pelikirjan. Ja se ei ole staattiinen. Pelikirjan pitää elää, muuttua meidän tarpeiden mukaan heti. kun olemme tajunneet, että on olemassa tapa. Mikään ei saa olla hakattu kiveen. Kukaan ei voi ennustaa, mitä tarvitaan seuraavaksi. Kuunnellaan herkällä korvalla asiakkaita ja reagoidaan nopeasti. Kutsumme teidät kaikki mukaan Pelikirjan rakentamiseen.” 

Tämä on erittäin kova juttu! Me siirrymme uuteen hybridimaliiin, jossa kukin yksilö ja tiimi virittää itsellään optimaalisen tavan tehdä työtä. Sallikaamme siis se!

5. Visiosta voimaan

Viimeinen lääke on niin niin tehokas väline: Vedetään  visiosta voimaa! Kiteytetään meidän näkemys tulevaisuudesta. Miten meidän Suuri Tehtävä syvenee ja laajentuu jatkossa. Kiteytä tämä ajatus yhdelle sivulle!

Kun tämä harjoitus tehdään yhdessä, se energisoi porukkaa huomattavasti. Syntyy halu olla mukana tällä merkittävällä matkalla. Ihmiset kokevat matkan innostavaksi, ja on hienoa sitä toteuttamassa. Vastaamme kysymykseen MIKSI me tätä hommaa tehdään. Vastataan kysymykseen asiakkaan näkökulmasta. Kun asiakas voi hyvin, ja henkilökunta kokee onnistuvansa, silloin omistajatkin voivat hyvin. Rahaa tulee korvauksena panostuksesta ja yhteiskuntakin kiittää. 

Vedetään visiosta voimaa, rakennetaan yhdessä visiokonsepti! Lennetään aikakoneella viiden vuoden päähän ja katsotaan, mitä hienoa olemme saaneet aikaiseksi. Sitten rakennetaan roadmap, tiekartta, miten sinne päästään. Kun käytämme digitekniikkaa, voimme tehdä sen kustannustehokkaasti suurellakin porukalla. 

Hyvä ystävä, tässä oli 5 lääkettä henkilöstön hermostuneisuuteen:

1. Rauhoittelu. Jos strategia kestää ja ei ole selvä, tehdään uusi.
2. Lisää ihmisläheisyyttä. Nostetaan ihmiset ykkösteemaksi. Nyt kannattaa, koska muuten riskinä on että parhaimmat tyypit lähtevät.
3. Luodaan kirkkautta arkitehtäviin. Luodaan yhteinen ohjaustaulu!
4. Rakennetaan oma hybridimalli ja Pelikirja lähi- ja etätyölle
5. Otetaan visiosta voimaa. Nostetaan työn merkityksellisyyttä. 

Mitäs sanot? Siinä muuten paketti! Tämän kun teet, niin silloin yritys lähtee lentoon ja strategia tulille! Eikö ole innostavaa? Maailma on niin täynnä mahdollisuuksia. Aina on pelkoja, mutta nyt kannattaa vähentää hermostuneisuutta ja luoda innostuneisuutta! 

Tsemppiä! Palataan.

Lue myös:

Kategoriat
Korjaava suunnitelma - Strategian luonti

Läpinäkyvyyttä johtamiseen: miksi kokoustieto kannattaa jakaa kaikille

Terveisiä täältä Porvoon saaristosta! Tällä kertaa haluan puhua siitä, miten saadaan läpinäkyvyyttä johtamiseen. Läpinäkyvyyden puuttuminen ei tiedä hyvää strategialle. Minulla on meneillään erittäin mielenkiintoinen tehtävä: Autan erästä yritystä tehostamaan johtamista teknologian avulla. Katsotaan pointti!

Ensinnäkin, johtaminen tapahtuu tiimeissä ja kokouksissa. Siellä puhutaan, sovitaan, ja katselmoidaan haasteet ja numerot. Tieto on silloin läsnä. Siksi vanhassa maailmassa on todella hienoa päästä mukaan näihin kokouksiin, jotta saa sen tiedon: Osallistumisella voit vaikuttaa! Kokouksen jälkeen kaikki tieto täytyy jollain tavalla dokumentoida, eikö niin? Kokouksessa on agenda, ja sinne sovitaan toimenpiteitä, jotka pitäisi myös muistaa. Tehdään siis jonkin näköinen kirjaus. 

Nyt onkin kysymys: Miksi tätä tietoa ei jaeta? Voisiko sen jakaa pienellä vaivalla, ja saada läpinäkyvyyttä johtamiseen? – Vastaus on: TOTTAKAI! Se vaatii vain tietyn ajattelutavan muutoksen. 

Säännölliset kokoukset

Jos katsotaan firmoja, valtaosassa niistä on edelleen hierarkinen organisaatio. Tämän hierarkian koko pointti on se, että esimies kerää omat alaisensa kokoukseen. (Nämä sanat ovat kauheita. Esimies: Edellä oleva mieshenkilö. Kelle, mistä suunnasta?) Tietynlainen koutsi kerää oman porukkansa, ja sen kanssa hän fokusoi tärkeimpään. Pitää siis olla säännöllisiä tiimin kokouksia.

Miten johtamiskokoukset rakennetaan? Sovitaan kokousfrekvenssit, agendat, KPI:t ja mittarit. Yhdessä niitä kutsutaan johtamisjärjestelmäksi tai johtamismalliksi. Näitä on olemassa joka yrityksiä, koska johtamista tarvitaan. Laskimme kerran yhden keissin aikana, monellako eri kokousfoorumilla ihmiset keskustelevat. Niitä oli 114! Se oli tosin vähän isompi yritys neljässä eri maassa. Mutta 114 eri foorumia! Miten nämä ovat synkassa? Miten johtaa niitä, että syntyy synergia. Oli kehitetty jokaiselle kokoukselle chartteri, jossa luki agendat, mittarit, osallistujat, frekvenssit, jne. 

Mutta, miten saisit tiedon leviämään helpommin ja paljon tehokkaammin, läpinäkyvästi? Se on se kysymys, koska AINA valitetaan sitä, ettei tieto kulje.

Tieto ei kulje

Aina kun tehdään henkilöstökysely, nousee esiin sama aihe: Tieto ei kulje. Minkä takia ihmiset eivät sitten kuljeta sitä tietoa? Koska se vie niin paljon aikaa! Jos minun pitää koko ajan raportoida tekemisiäni, se kestää yhtä kauan kuin se tekeminen. Pystyn näin tekemään töitä vain puolet, eihän siitä tule mitään.
Ei ihmiset ilkeyttään hannaile tietoa!

Nyt meillä on mahdollisuus jakaa tätä tietoa ihan toisella tavalla, teknologia ansioista! Ah, mikä siunaus! Teknologia vie maailmaa kohti parempaa, se on oikeastaan meidän pelastuksemme! 

On niitä, jotka kokevat tiedon jakamisen jopa vaaralliseksi. Silloin aina sanon, ei kannata olla tyhmä ja jakaa sellaista tietoa, jota ei pidä jakaa.

Ei tietenkään jaeta luottamuksellista tietoa. 
Ei tietenkään jaeta herkkää tietoa. 

Mutta, tämä tieto ei saa estää sitä, että valtaosa kaikesta tiedosta on hyödyllistä!

Hyödyllinen tieto

Miksi emme käyttäisi teknologiaa siihen että tehdään muistiinpanoja kuten ennen, mutta avataan se muistiinpano muille, jotta ihmiset voivat lukea sitä mitä tarvitsevat työssään? Se ei poista tiedottamisen tarvetta. Ihmiset odottavat myös, että tieto kaadetaan heidän korvista sisään. Mutta, tämä mahdollistaa sen, että voit käydä katsomassa muistiinpanoja ja lukea mitä sieltä löytyy, jos se on työllesi tärkeää. Ei oteta sitä mahdollisuutta pois, vaan tarjotaan se kaikille! Valtaosa tiedosta on hyödyllistä, ei kaikille, mutta juuri tietylle yksilölle! Voit myös olla varma siitä, ettei kukaan lue sellaista materiaalia, joka ei ole itselle relevanttista tietoa. Miksi kukaan sellaista jaksaisi lukea? 

Pelko kurkkailusta

Alitajuisesti tiimin vetäjä voi myös hieman aristaa, että joku voi kurkata ja nähdä mitä meillä tehdään.
Onko se kuitenkaan ongelma? Siinä mielessä toki, jos on huono itsetunto. Come on! Ei se ole vaarallista. Olettehan te kuitenkin parhaimmat asiantuntijat teidän työhön, ei kukaan siihen voi tulla väliin. 

Hyvin moni ihminen keksii kuitenkin, että jos tämä auttaa heitä saavuttamaan tavoitteensa ja saamaan kiitosta työstään, niin onhan se todella helppoa. Avataan ne tiedostot sitten! He, keille tieto on relevanttia, ovat tottakai kiinnostuneita! He voivat siten soveltaa sitä tietoa omaan työhön, ja silloin heidän koutsinsa ei tarvitse kertoa kaikkea tietoa, koska se kaikki on jo luettavissa. Se on nopein tapa seurata! Ei estetä hyödyllistä tietoa leviämästä!

Oma kanava kokoukselle

Jokainen säännöllinen kokous tarvitsee oman kanavansa, jossa kokous ja sen haasteet, muistiinpanot yms. käydään läpi. Kohta saamme käyttöömme myös automaattisen keskustelun litteroinnin, jolloin ei edes tarvitse kirjoittaa muistiinpanoja. Toisaalta, kaikkea puhuttua tietoa ei välttämättä haluta kirjata.
Joku nopea voi kiteyttää ja kirjoittaa muistiinpanot suoraan digitaaliselle taululle. Ei niin, että otetaan esiin kynä ja paperi, ja jälkeenpäin kirjataan muistiinpanot. Ei, vaan muistiinpanot suoraan kanavaan!

Jos näin toimitaan, kanava voidaan tehdä läpinäkyväksi niille ihmisille, jotka tarvitsevat sitä! Silloin syntyy automaattinen raportoituminen, sana, jonka keksin jo monta vuotta sitten. Loistava ilmiö! Näin läpinäkyvyyttä saadaan johtamiseen.

Raportoituminen!

Tieto raportoituu! Voidaan koko ajan mennä eteenpäin, eikä tarvitse raportoida. Eikö olisi fantastista?

Ei enää PowerPoint raportteja, suoraan vaan tuosta noin muistiinpanot keskustelusta! PowerPoint raportointi on hidas ja siinä rakentamisessa menee paljon aikaa. Ainoastaan, kun tarvitaan todella kauniita raportteja asiakkaille tai sijoittajille, silloin tietenkin ppt on hyvä. 

Teams johtamiseen

Pointti on se, että otetaan tämä ihana alusta ja niin voimakas väline, Teams, käyttöön! Teams on ekosysteemi. Teamsin kautta pystyy käyttämään kaikkia softia. Se ei suinkaan siis ole pelkästään kokousjärjestelmä tai tiedostojen latausjärjestelmä. 

Voit edetä seuraavalle luokalle ja ottaa Teamsin mukaan johtamiseen. Aivan fantastinen juttu! Silloin strategia implementoituu johtamisen kautta!

Lue myös: