Mistä tässä oikein on kyse?

Yrityksissä rakastetaan suunnitelmia. Pitkiä, paksuja ja perusteellisia. PowerPointit pullistelevat tulevaisuuden visioita ja Excelit laulaa skenaarioita. Mutta entä kun maailma muuttuukin ennen kuin ehdit edes tallentaa tiedoston?

Monella yrityksellä strategia on edelleen vuosikelloon sidottu prosessi. Tehdään iso paukku kerran vuodessa ja toivotaan parasta. Välillä tuntuu, että se toimii – kunnes seuraava yllätys tulee ovesta sisään ja heittää koko komeuden päälaelleen.

Tämä ei ole vitsi, vaan arkea.

 

Miksi strategia laahaa perässä?

Ajattele hetki: yrityksesi tekee hienon strategiaprosessin ja määrittelee kirkkaat päämäärät. Sitten alkaa toteutus. Mutta mitä tapahtuu kolmen kuukauden päästä, kun markkina muuttuu?

Usein: ei mitään. Koska strategiaa ei päivitetä. Sehä on 3 vuoden strategia. Sitä ei edes katselmoida.

Ja niin porukka jatkaa vanhan suunnan mukaan, vaikka maailma huutaa jotain ihan muuta. Tämä on vähän kuin ajaisi vanhalla kartalla uuteen kaupunkiin. Eksyksissä ollaan, eikä Google Mapsia ole edes ladattu.

 

Mikä tässä on oikeasti ongelma?

Strategia ei ole elossa. Se on tehty kuvitellussa maailmassa – eikä vastaa nykyhetken todellisuuteen. Usein strategian päivittäminen nähdään työläänä prosessina, joka tehdään “sitten joskus”.

Mutta siinä on piilosyy: yritys ei uskalla kyseenalaistaa oletuksiaan säännöllisesti. Eikä ole rakennettu johtamismallia, jossa strategiaa voisi elää – siis reagoida, tarkentaa ja fokusoida uudelleen tarpeen mukaan. Sanotaan että ihmiset menevät sekaisin – niinkö? Kyllä ihminen oppii mitä vain jos se on tärkeää palkanmaksukyvylle.

 

Miten tästä eteenpäin?

Kyse ei ole siitä, että pitäisi keksiä koko bisnes uudestaan joka kvartaali. Vaan siitä, että luodaan elävä strategiamalli:

• Katselmoidaan kvartaaleittain: Missä mennään? Mikä on muuttunut ympäristössä, asiakkailla?
• Päivitetään päätekemiset: Mitkä tavoitteet ovat edelleen valideja?
• Seurataan digitaululla: Johtoryhmän kokouksissa ei käydä vain lukuja – vaan myös strategian edistymistä.

Tässä kohtaa kannattaa ottaa tiimiin myös Aimo tekoäly. Aimo ei väsähdä, ei lomaile ja ehdottaa uusia näkökulmia ennen kuin kukaan muu ehtii. Hän auttaa tunnistamaan heikot signaalit, joita et muuten ehkä huomaisi. Aimo on kuin maailman osaavin tiimijäsen, ja vieläpä hyvällä huumorintajulla varustettu.

 

Yhteenveto: Elävä strategia = kilpailuetu

Jos strategia on elävä – eli kyetään katsomaan eteenpäin, reagoimaan ja ohjaamaan tekemistä ajantasaisesti – syntyy kilpailuetua. Ei jäädä junnaamaan. Ei eksytä. Eikä tarvitse painia vanhentuneiden suunnitelmien kanssa.

Aika päivittää strategiakäsitys tämän päivän tilanteeseen. Ja Aimon kanssa, se menee sutjakkaasti.

Lisää aiheesta:

• Katso minuuttivideo aiheesta

• Tilaa viikottaiset minuuttivideomme 

• Lähetä kommentti Markukselle