Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.01 Onnistunut strategiaprosessi on matka

Onnistunut strategiaprosessi on matka

Tervetuloa! Tästä alkaa uusi blogisarja aiheena strategiaprosessi, sen vaiheet ja kokemukset. Olen tehnyt strategiakonsultin työtä kauan ja fasilitoinut eri organisaatioita ja nyt tarkoitukseni on levittää ja myös dokumentoida koko strategiaprosessi. Tulen tekemään joka torstai klo 18.00 lyhyitä live-sessioita FB ryhmässämme “Strategiafriikkien laakso“. Nämä blogit ovat live-sessioiden litterointeja. 

Aloitetaan! 

Strategiatyö on aika haastavaa. Strategiaprosessi on kaikkea muuta kuin triviaali. Ensinnäkin on hirveän vaikeaa ymmärtää, mikä se meidän strategia on ja miten saisimme sen voittavaksi.

Sen lisäksi strategian implementointi on vieläkin vaikeampaa. Nyt tietysti olisi tosi hauskaa, jos saataisiin sekin sujumaan, koska muuten koko strategian suunnittelu on turhaa.

Yllä näet uuden mallini, jota olen alkanut kutsua menestysmatkaksi. Syystä, että hyvin moni ihminen kokee strategian olevan sanana vaikea, että se on jotenkin abstrakti ja mystinen: Kuin rakettitiedettä, jota ei tavallinen ihminen ymmärrä. Ja sehän on tietenkin täysin väärin. Kun strategia on löydetty, niin sehän on lopulta hyvin yksinkertainen ajatus. Olen miettinyt, että voisiko tämän strategia-sanan kokonaan poistaa, mutta se tehtävä taitaa olla mahdoton. 

Mikä se strategia sitten on? Lyhyin ja yksinkertaisin määritelmä on: 

“Strategia = MITEN”

Miten me menemme tulevaisuuteen, mikä on meidän menestysmatkamme? Strategiaprosessi on matka ja sitä pitää koko ajan reivata.

Minulla oli suuri ahaa-elämys, kun olimme konferenssissa Tennesseessä Yhdysvalloissa. Heräsin neljältä jetlagin takia ja aloin tekemään töitä. Tajusin jotain! Ei todellakaan ole niin, että strategia on vuotuinen kierros. Ei, se ei ole niin. Menestysmatkassa pyörii itse asiassa kolme luuppia eri tahdilla, vähän kuin kolme olympiarengasta. 

Strategiaprosessin vaiheet

Ensimmäinen vaihe, joka on ‘Suuntaamme’ -vaihe, on strategian luontia, itse design. Siinä yritys suuntaa toimintansa tulevaisuuteen. Me -muotoa käytämme sen takia, että pitää ottaa ihmiset mukaan, se on todella järkevää ja nykyään todella tehokasta teknologian avulla. 

Suuntaamis-vaiheen luuppi pitää saada pyörimään yrityksessä, ja vuosi on usein liian hidas. Strategiaa pitää katselmoida useammin, ja voi olla, että kvartterinopeus olisi nyt aika monelle yritykselle se oikea tapa. Sitten kun tämä on tehty, pitää alkaa johtamaan itseään ‘Johdamme’-vaiheessa. On uudet isot tavoitteet, jotain pitää reivata ja silloin johtaminen,  strategian ramp-up on todella tärkeä. Ja taas me- muodossa sen takia, että kaikkien pitäisi johtaa itseäänkin. Kakkosluupilla on viikkorytmi ja se pyörii samalla. ‘Teemme’- vaihe, eli kolmas luuppi on se aktiivinen jokapäiväinen asia ja se pyörii päivävauhtia. 

Yllä olevan kuvan pointti on siinä, että nämä kaikki kolme luuppia ovat ketjutettu toisiinsa. Ensimmäisestä luupista tulee ulos tavoitteet, toisessa ‘Johdamme’– luupissa ne puretaan pienemmiksi ja konkretisoidaan, ja sitten ne menevät ulos ‘Teemme’-puolelle. Iso moka on siinä jos nämä linkit on poikki. Ja hyvin helposti käy niin, että kun tämä strategia on luotu, se on vähän aikaa kiinni tässä ‘Johdamme’-vaiheessa. Mutta sitten jotenkin tähän syntyy rako, ja kun se strategia on PowerPointilla, se jää taustalle ja kaikki unohtavat sen. Sen takia sen jälkeen mennään ikään kuin flowlla. Viikottain ja päivittäin tehdään. Se saattaa olla todella hyvä systeemi, mutta usein kaikki tipahtaa lattialle, kun sitä  ideakorkeutta ei ole tullut tästä strategia-asiasta.

Suuri Tehtävä

Aurinko on ollut kauan symbolini sille, mikä se meidän yrityksemme Suuri Tehtävä (isolla T.llä) on asiakkaan silmin. Se on se suuri asiakashyöty, joka on ikään kuin meidän ihan olemassaolon oikeutuksemme. Me emme ole vain tienaamassa rahaa omistajille. Tottakai sitäkin pitää tapahtua, eihän omistaja muuten riskeeraa pääomaansa tuommoiseen riskaabeliin yritykseen. Mutta jos ajattelemme, että olemme täällä auttamassa asiakkaita, niin he ilahtuvat ja tietenkin korvaavat sen. Mitä enemmän me osaamme auttaa asiakkaita, sitä enemmän he ovat valmiita maksamaan korvausta siitä hyödystä, minkä he saavat. Aurinko paistaa tämän koko systeemin päälle ja se on olemassa jo tänään täällä. Se ei ole mikään tulevaisuuden visio jossain, vaan se paistaa tänään, huomenna ja vielä syvemmin ja voimakkaammin tulevaisuudessa, kun me olemme kehittäneet yritystämme lisää. 

1. Suuntaamme-vaihe

Ajattelin käydä läpi jokaisen luupin yksitellen, joten lähdetään tästä ‘Suuntaamme’-vaiheesta. Tämä on oikeastaan perinteinen strategiaprosessi. Sanotaan, että nyt on strategiaprosessi päällä, kuten keväällä usein yrityksissä, ja sitten kun se loppuu ollaan onnellisia. Johto on niin onnellinen, kun se on saanut valmiiksi sen vaikean asian, joten se pitää tiedotustilaisuuden ihmisille. Toimitusjohtaja kertoo tunnin sessiossa strategian kaikille, ja kun hän on valmis ja näyttänyt monta kuvaa PowerPointilla, on kysymysten aika. Silloin nousee se yksi käsi ja se sama kysymys, mikä aina tulee: 

“Mitä tämä on konkreettisesti?”

Sitten toimitusjohtajan pitäisi pystyä kertomaan, mikä tämä ylätason ajatus on konkreettisesti. No, kyllä hän jotakin osaa vastata, mutta valtaosa ihmisistä on siellä ja he sanovat:

“Mä kyllä näin, että toi on ihan hyvä juttu, mutta mitä se tarkoittaa mun työssä?”

Eihän se ole se toimitusjohtajan tehtävä. Itse joskus sanoin, että se oikea vastaus siihen kysymykseen (joka toimitusjohtajan oikeastaan pitäisi vastata, mutta hän ei nyt sitä kehtaa sanoa…) on:

 “Kuule ystävä, mä olen sut tänne palkannut sen takia että sä keksisit mitä tämä tarkoittaa sun työssä. En mä voi tehdä sun työtä sun puolesta, mä yritän ymmärtää tätä mun työtäni täällä. Hoida se sun osuus”

…Mutta eihän se niin mene, vaan hänen pitää yrittää viisastella ja sanoa jotain konkreettista.

‘Suuntaamme’ tarkoittaa siis, että me päätämme tuollaisen sektorin, jota tämä aurinko ohjaa. Siellä sektorin sisällä me purjehdimme joka viikko, joka kuukausi ja katsotaan mikä on se paras suunta tänään. 

Kaikki mukaan

Tähän alle olen laittanut neljä pointtia, jotka ovat syntyneet kokemuksesta tähän asiaan.
Ensimmäinen pointti on se, että saat huomattavan suuren tehon tähän strategiaprosessiin, jos kutsut kaikki mukaan alusta alkaen. Tämähän on ihan järkyttävän dramaattinen asia vanhassa maailmassa. Strategianhan tekee johto, eikä ole suinkaan niin että kaikki tulisivat mukaan. “Eiväthän” he:

A.) Ymmärrä, ja 
B.) Se on ihan liian kallista ottaa kaikki mukaan miettimään. 

Nyt molemmat uskomukset on vanhentuneita: 

A.) He ymmärtävät ihan hyvin sen ison tason.
B.) Enää ei ole kallista ottaa heitä mukaan, sillä teknologia on tullut mukaan kuvioihin ja isoja nettikokouksia voidaan pitää.

Oma ennätykseni on 157 ihmistä workshopissa, ja Zoomilla pystyin jakamaan ihmiset viiteenkymmeneen eri huoneeseen. Annettiin briiffejä, kysyttiin kirjallisesti mitä ihmiset olivat mieltä eri asioista. Kaikki kirjoittivat ja näin saimme palautetta. Hyvällä fasilitoinnilla tämä on aivan mielettömän nopea strategiaprosessi. 

Tehokkuus nousee

Ennätykseni tälle koko prosessille oli kolme viikkoa. Kaikki osallistuivat ja toimitusjohtaja oli ihan ällikällä lyöty, että mikä se tehokkuus oli. Yleensä suuremmissa organisaatioissa, kuten miljardiyrityksissä, tämä on kuusi viikkoa. Sitä nopeutta ei rajaa ulkopuolinen ihminen, fasilitoija, vaan sen rajaa heidän omat kalenterit, että paljonko he pystyvät vapauttamaan siihen ajatteluun siitä operatiivisesta työstä joka jatkuu. Tuollainen workshop kerran viikossa on ihan hyvä, mutta ei enää päivän eikä kahden päivän workshoppeja. Sen sijaan kolmen tunnin workshop koko porukalla: Yksi tunti kickoffia ja kaksi tuntia sitten kun oikein työstetään asiat, eli hyvin nopeaa töitä. 

Pointti: Kutsu kaikki. Minkä takia se ei ole kallista? Mikään ei ole niin kallista, kuin se säheltäminen, joka syntyy, kun kabinetissa on tehty strategia, ja sitten sitä yritetään selittää ihmisille ja saada heidät ymmärtämään. Siihen työhön menee aivan hurja aika, se on siis todella kallista. Sen sijaan jos ottaa heidät muutaman tunnin kokouksiin tässä, he ymmärtävät sen alusta alkaen, ja silloin tapahtuu ihmeellinen ilmiö. 

Se on se, että nämä ihmiset kokevat, että se on meidän strategia. 

“Meitä ei otettukaan mukaan toimitusjohtajan prosessiin, vaan me teimme tämän aidosti yhdessä ja omistamme tämän tuloksen!” 

Tällä on tunnetasolla ihan hurja merkitys! Mehän tehtiin tämä, että wau, me oltiin mukana! Nuoret ovat ihan innostuneita, että saivat nähdä minkälainen strategia on, ja sen tekeminen, luominen, ja suuntaaminen.

Haasta uskomuksia

Toinen pointti on se, että prosessin aikana pitää pystyä haastamaan niitä valloillaan olevia uskomuksia. Siinä uusi toimitusjohtaja on usein todella hyvä, koska hän näkee asiat tuorein silmin, ja alkaa kysyä miksi näin tehdään ja voisiko tämä olla mahdollista? Samoin ulkopuolinen hyvä fasilitoija, kokenut konsultti voi olla arvokas, koska hän ei ole sisällä, eikä pelaa sitä poliittista peliä, missä taistellaan resursseista ja asemasta. Hän voi kysyä yksinkertaisia, veitsenteräviä kysymyksiä siitä, mitä hän on nähnyt muissa yrityksissä tapahtuvan ja mitä hän on oppinut. 

Kuten tuossa kerroin, minulla on tätä kirjoittaessani nyt 91:n strategiaprosessin fasilitointi menossa, kohta lähestyy sadas. Jokainen prosessi opettaa jotain. Jos teet ensimmäistä, toista tai viidettä kertaa tätä, niin voin sanoa, että nämä on pieniä juttuja. Miten saa sen ihmisjoukon miettimään ja miten vedetään ajatukset heidän päästään? 

Usein on niin, että ekstrovertit ihmiset valtaavat sen airtimen. Mutta, vaikka introvertti henkilö ei ehkä viitsi taistella puheenvuoroista eikä oikeastaan tykkää esiintyä, saattaa hänen kirjoituksensa olla viiltävän kova juttu! Meidän pitää pystyä haastamaan se, mennä outside the box. Kysymysten arvo on siis suuri. On olemassa maagisia kysymyksiä.

Strategiaprosessi sisältää tottakai myös sen, että pitää tehdä isoja valintoja strategian aikana. Pitää tietenkin analysoida ulkomaailmaa ja katsoa mitä trendit sanovat. Missä voidaan surffata, missä ei? Sitten me valitsemme sieltä sopivimmat ja teemme isoja päätöksiä. Lopulta kun valinnat on tehty, niin tämä kiteytetään yhdelle sivulle. Se on hyvin tärkeää.

Strategiatyön johtaminen. Johtamismalli.

2. Johdamme-vaihe

Nyt mennään kakkosvaiheeseen, joka on Johdamme-vaihe. Nyt on strategia tehty ja ulos tulee kiteytys. Siinä on fokus-alueita, ja ollaan tehty isoja valintoja ja kovia päätöksiäkin ehkä. Nyt nämä fokus-alueet on jo purettu tässä aikaisemmin tavoitteiksi, isoiksi tavoitteiksi. Meidän tehtävämme on purkaa ne meidän yksikössä ja osastossa alatavoitteiksi ja priorisoida niitä ja katsoa kuka tekee mitäkin. Tämän pitää pyöriä ja tietenkin seurataan ja ohjataan niitä, että tulevatko ne tehtyä.  

Kun johdamme itseämme, onko strategiamme läsnä Powerpointtina, jota ei enää jakseta katsoa, vai onko se peräti siirretty elävälle digitaaliselle ohjaustaululle? Siinä isot tavoitteet ovat sarakkeita ja niiden tavoitteiden sisällä on lappuja, kortteja, jotka ovat aktiviteettejamme. Kun nämä aktiviteetit ovat digitaalisella taululla, joita voi joka viikko editoida, tästä tulee elävä dokumentti, ja silloin alkaa tapahtumaan! Koko ajan seurataan, reivataan näitä tekemisiä. Tämä on se ramp up, eli luodaan uusi johtamisjärjestelmä

Juuri tässä kolmen viikon prosessissa toimitusjohtaja heti päätti että jokaiselle tiimille tulee oma digitaulu. Sieltä löytyvät heidän tavoitteensa ja ne ovat linkissä edelliseen vaiheeseen ja samalla siihen suurempaan tavoitteeseen.

3. Teemme-vaihe

Viimeinen ja kolmas vaihe on arkinen Teemme-vaihe, ja tämähän pyörii jokaisessa yrityksessä. Kysymys kuitenkin on: Toimimmeko me vanhoilla tavoilla? On ollut joku hyvä tapa toimia ja olemmeko hyödyntäneet teknologiaa ja ymmärtäneet, että olisi paljon tehokkaampikin tapa tehdä tätä. 

Asiakkaan matka tarkoittaa olemmeko analysoineet asiakkaan omaa arvontuotantoprosessia, hänen omaa tapaansa toimia, millä hän tuottaa arvoa hänen asiakkailleen ja ilahduttaa heitä? Ymmärrämmekö me hänen tapansa toimia, sen prosessin, ja ymmärrämmekö minkälaisiin tilanteisiin hän törmää siinä prosessissa? Tilanteisiin, jossa hän huomaa tarvitsevansa ulkopuolista apua mukaan. Jos ymmärrämme, mitä nämä tilanteet ovat, jokaisessa niissä hänellä on huolia. Sitten hän tarvitsee siihen ratkaisun ja tarve on aina ratkaisu. 

Sanon aina myyjille, etteivät kysy asiakkaalta tarpeita, koska tarve on ratkaisu. Sanotaan huoleni olevan jano. Mitä tarvitsen? Oluen! Olut on ratkaisu janoon. 

Mutta, jos kysyn asiakkaalta mitä hän tarvitsee, niin delegoin ratkaisukompetenssin harrastelijalle, koska minä olen oman alueeni ammattilainen. Asiakas saattaa vastata, mutta hänen osaamisensa rajaa omaa vastaamiskykyään. Ei hän tiedä, mitkä ovat uusimmat jutut. Minun vastuuni on oikeastaan kertoa, että:

“Toki voisin auttaa tässäkin tarpeessa, mutta nyt on uusikin ratkaisu. Haluatko kuulla siitä?”

–Kyllä hän haluaa.

Moni näistä työtavoista voi myös olla vanhentunut. Pelikirja on hieno sana, tehdään näistä uudistettavista työtavoista pelikirja! Se on tosi kiva juttu. 

Strategiaprosessi on kuin matka

Nyt kun katsomme näitä yhdessä, niin kuvan pointti oli siis tämä: Kolme luuppia pitää pyöriä ketjutettuna toisiinsa. Jokaisessa luupissa on omat parhaat käytäntönsä, jotka maailmassa on keksitty. Tänne kun tuo teknologian auttamaan jokaiseen näistä, niin homma luistaa! 

Tällä hetkellä minulla on meneillään strategiaprosessi ison asiakkaan, miljardiyrityksen, kanssa ja siellä ei olla niin pitkällä digitalisoinnin hyödyntämisessä ryhmävoimana. Kyllä ihmiset siellä käyttävät digitaalitekniikkaa, mutta enemmänkin yksin. Se, että saa sen ryhmänvoiman on tärkeää. Ja se on siis muuta kuin tällaisia isoja tietojärjestelmiä, ne ovat keskeisiä, mutta tärkeää on saada myös keskustelu ja kehittäminen digitaalisen infrastruktuurin alle. Ne ovat melkein ilmaisia, kunhan niitä osaa käyttää, ja suhteessa todella halpoja. 

Nimittäin, kun kutsut ihmiset mukaan tähän ensimmäiseen ‘Suuntaamme’-vaiheeseen, se vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja he alkavat implementoimaan heti. Todella kova juttu! Miten alat johtamaan yritystäsi uudella tavalla, johtoryhmä-tasolla, seuraavalla tasolla, ja seuraavalla tasolla niin, että kaikki ymmärtävät sen ylätason kokonaisuuden.  

Yksi pointti vielä on se, kun valitetaan olemattomasta tiedonkulusta. Miksi ihmiset eivät kerro, mitä he tekevät? Miksi tieto kulkee huonosti? Minulla on ihan helppo selitys siihen. 

Raportoituminen

Ensinnäkin, kun teen jotain niin nyt minun pitäisi raportoida tekemisistäni. No enhän minä nyt kaikkea ehdi kertomaan mitä täällä tapahtuu, koska se veisi yhtä paljon aikaa, enkä pääsisi etenemään työssäni kun kerta pitää vaan raportoida.

Keksin jo ajat sitten sellaisen sanan, joka mielestäni vieläkin ihan kettinkiä. Se on raportoituminen. Asiat raportoituvat itsestään. Kun kirjoitat digitaululle tilanteet, ne näkyvät kaikille jotka haluavat tietää. Niitä voi mennä katsomaan ja sinne voi jopa laittaa hälytyksiä. Se on aivan fantastisen hienoa! Tieto ei kulje, koska meiltä puuttuu infrastruktuuri. Infrastruktuuri puuttuu= tiedon pitää raportoitua. Se on se koko pointti.

Eli, kaikkien kolmen luupin pitää pyöriä omalla vauhdillaan ja olla kiinni toisissaan. Hyvin helposti tapahtuu niin, että kuukauden kuluttua strategian julkistamisesta tämä ‘Suuntaamme’-luuppi irtoaa, ja sitten mennään vaan operatiivisesti päivittäin. Silloin kun ykkösluuppi katkeaa, niin kakkonen ja kolmonen lässähtävät maalle, emmekä saa sitä ideakorkeutta jota tarvitsemme.

Viimeinen pointti, josta tänään kerron on asiakashyöty. Tämä on se SUURI TEHTÄVÄ, jota teemme, se on itseasiassa koko yrityksen perusta. Kun tämän osaat artikuloida kahdesta neljään sanaan, sillä voi olla valtava merkitys inspiroimaan itseämme ja meidän kautta asiakkaitamme. Tämä on se aurinko, joka paistaa joka puolella.

Laita strategia tulille! 🔥

👉Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

2.03 Sprinttijohtaminen – Elävä ohjaustaulu

Sprinttijohtaminen – Elävä ohjaustaulu

Strategiasta ei ole hyötyä, jos se ei toteudu.  Tässä blogissa kerron miten strategian implementointi saadaan käyntiin ja miten sitä pyöritetään sprinttijohtamisen  ja elävän ohjaustaulun avulla.

Ikuinen taistelu

On olemassa ikuinen taistelu tärkeiden asioiden ja kiireellisten asioiden välillä. Arvaa kumpi voittaa? Kiireellinen jyrää aina tärkeän. Miten voimme hallita tätä? Strategiassa kiteytetyt suuret fokusalueet ja niiden läpimurtotavoitteet ovat supertärkeitä. Niiden pitää olla läsnä arjen tekemisessä ja ne täytyy saada toteutettua. Ei ehkä huomiseksi, mutta lähiaikoina. 

Ihmisillä on aina kiire. Huono on se johtaja, joka ei täytä alaistensa päivää. 

Mitä enemmän porukkaa joudutaan virtaviivaistamaan, sitä enemmän kiirettä. On todella tärkeää ymmärtää mikä tehtävistä on oleellisin, ja millä tavalla saamme tärkeät asiat mukaan toteutukseen. Tässä keino: 

Samaan työpinoon!

Laitetaan asiat samaan työpinoon! Jos pidämme strategian erillään jossain piilossa, eihän siitä tule mitään. Meidän on pakko saada kiireelliset ja tärkeät asiat silmien eteen koko ajan.

Yksi työpino. Tärkeät asiat tavoitteina.

Yksi työpino!

Tehdään vain yksi työpino! Laitetaan tavoitteet samaan pinoon ja niihin liittyvät tekemiset niiden alle, aivan kuten vanhassa mapissa oli välilehtiä. Silloin ne ovat silmien edessä koko ajan työpinoa katsottaessa.

Elävä ohjaustaulu

Mitä jos tehtäisiin näin, että siirretään työpino digitaaliselle ohjaustaululle? Laitetaan isot tavoitteet sarakkeiksi ja niiden alla olevat tekemiset korteiksi. Tekemiset nakitetaan ihmisille ja sovitaan kuka ottaa minkäkin asian hoidettavakseen. Liikennevalojen avulla nähdään esimerkiksi, eteneekö tehtävä hyvin, onko viiveitä, vai peräti haasteita.

Kun tavoitteet ja tekemiset on saatu ohjaustaululle, niin arvaa alkaako se elämään? Kun sitä katsotaan viikottain, se muuttuu pakostakin eläväksi. Fyysisessä kokouksessa ohjaustaulu heijastetaan seinälle, jotta sitä voidaan tuijottaa. Etäkokouksessa yksi jakaa näyttönsä, mutta muut voivat katsoa taulua myös omassa ikkunassaan, jolloin he voivat samalla kirjoittaa sille. Etäkokous toimii itseasiassa paremmin kuin fyysinen kokous, se on jännää. Monen mielestä on kiva tavata fyysisesti, mutta inhorealistina jos katsoo tuottavuutta, niin nettikokoukset ovat parempia. Saamme aina enemmän aikaiseksi.

Etäkokous vs. Fyysinen kokous

Olen jo vuodesta 2016 fasilitoinut melkein kaikki workshoppini etänä. Aluksi tavataan mielellään ainakin kerran, jotta tutustutaan. Kaikilla on kuitenkin kone auki kokouksessa ja meillä on yhteinen kirjoituspinta siinä paikan päällä. Näemme ohjaustaulun ja kirjoitamme kommentteja korteille. Mutta sitten seuraavat kokoukset pidetään jo etänä, koska ne ovat niin tehokkaampia. Videokokous on muuten ihan aidosti face-to-face. Naamat siellä näkyy!

Oli työskentelytapa sitten etänä tai paikan päällä, se mikä nostaa ryhmän tehokkuutta, on yhteinen kirjoitusalusta. Jos pelkästään puhutaan, niin kaikki kommentit häviävät eikä mitään dokumentoidu. 

Etäkokouksessa aina välillä pyydän henkilöstöltä pulssin siitä, miten kokous menee. Dokumentaatio on koko ajan olemassa, mutta myös puhutaan kirjoitetut kommentit. Kirjoituspinnan avulla mitään ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi. Valmistelu on myös nopeampaa. 

Jos olet töissä isommassa konsernissa, voidaan konsernille tehdä oma strategiataulu. Seurataan mitä tavoitteille kuuluu. Eri yksiköillä voi olla omat taulut. Tässä yksi ylätason kortti on purkautunut alatason tavoitteeksi. Ja tehtävillä tietenkin vastuuhenkilöt. Kuvassa on neljä toimintayksikköä ja kaikilla omat taulut. Lisäksi on kolme funktiota: Talous, HR ja viestintä. 

Pointti on siinä, että taulut voidaan avata muille ja annetaan oikeudet kaikille katsoa niitä. Jos joku haluaa tietää mitä muut hääräävät, niin hän pääsee katsomaan. Tämä on niin helppoa ja ketterää! Parasta tässä on vielä se, että esimerkiksi Trellon peruskäyttö on ilmaista. 

Johtaminen sprinteissä on jo 30 vuotta vanha idea. IT-teollisuudessa opittiin, että on ihan turhaa suunnitella projektit yksityiskohtaisesti, koska maailma ja asiakkaan tarpeet muuttuu matkan varrelta. Isot projektit vain viivästyivät ja viivästyivät ja eivät kumminkaan olleet hyviä. Mitä jos mietittäisiin vain se iso päämäärä ja tehtäisiin työtä lyhyissä sprinteissä? Ja aina näytettäisiin asiakkaalle sen sprintin tulos, niin että asiakas voi koko ajan seurata miten työ valmistuu.

Kun teimme pitkiä ”vesiputousprojekteja” emmekä näyttäneet välituloksia asiakkaille, lopputulos ei ollutkaan tyydyttävä. Asiakkaan tarpeet olivat muuttuneet. Siksi keksittiin sprinttijohtaminen: Tehdään pienissä paloissa, joiden välissä aina näytetään välitulos. 

Tämä on niin rautainen idea, että tätä kannattaa käyttää bisneksessäkin!

Ketterä priorisointi

Sen takia olen tullut siihen tulokseen, että katsotaan läpi ohjaustaululla oleva työpino, ja mietitään VAIN mitä tehdään seuraavan sprintin aikana. Sprintti on kalenteriaika, eli se ei ole koskaan myöhässä. Kalenteri rullaa aina. Ennen vanhaan jos tavoitteeseen ei päästy ajoissa, pidettiin tavoite ja venytettiin aikataulua. 

Sprinttiajattelussa on toinen filosofia, jolloin sprintti ei ole koskaan myöhässä. Aikaa ei siirretä, vaan ryhmän täytyy kerta kaikkiaan tehdä vain se ydinasia siinä jutussa. Se johtaa siihen, että projektit muuttuvat laihemmiksi, koska kaikkia hienouksia ei tehdä, kun ei ole aikaa. Muuten projektikokouksissa käy käytännössä helposti niin, että kaikki yrittävät tuottaa arvoa tekemällä koko ajan lisää ja hienompaa. Pienet parannukset eivät välttämättä olekaan niin hirveän tärkeitä. Mutta kun pitää saada valmista, keskitytään automaattisesti ydinasiaan. Sitten valitaan seuraavan sprintin työ. 

Viikon sprintti

Tässä on viikon sprintti maanantaista maanantaihin. Sanoisin, että kahden viikon sprintti on maksimi. Pidetään maanantaisprintti-kokous, joka alkaa sillä, että katsotaan, miten viime viikon sprintti meni. Saatiinko aikaiseksi ne asiat, jotka piti tehdä? 

Ihmiset itse saavat sanoa mitä he työstävät seuraavalla viikolla. Kokouksessa todetaan, että tuo ei valmistunut, ja silloin loogisesti laitetaan se takaisin pinoon ja otetaan sieltä uudestaan seuraavalle sprintille. Kun tullaan seuraavaan maanantaihin, tsekataan saatiinko nyt asia aikaiseksi vai ei, ja valitaan seuraavat työt. 

Tässä on iso psykologinen juttu. Kun ihmiset tietävät, että heiltä viikon lopuksi kysytään, saivatko he asian tehtyä, heillä on pyrkimys tehdä työ valmiiksi. Jos ei oikein ehdikään, niin silti tehdään rutistus ja pohditaan minkä osan kuitenkin saisi valmiiksi. He osaavat fokusoida tehtävän ytimeen. Tämä on erittäin terveellinen juttu, kun tavoite ei jousta. Sisällön pitää joustaa. Vanhassa maailmassa sisältö pysyi ja tavoite jousti.

Laita strategiset asiat samaan työpinoon operatiivisten asioiden kanssa. Sprinteissä toteutat strategian hyvin paljon tehokkaammin ja aikataulut pysyvät. Siitä on kysymys.

Laita strategia tulille!🔥

👉Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän on teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.03 Strategiatyö sekä top-down että bottom-up

Strategiatyö sekä top-down että bottom-up

Voimme käyttää monenlaisia strategiaprosesseja. Tämä pian kertomani strategiatyö on voimakkaasti osallistava. Homma alkaa valmistautumisvaiheella. Se menee usein ohi 30 sekunnissa: Johtaja pohtii, ketkä otetaan mukaan strategiatyöhön ja kuinka monta kokousta pidetään, ja sen jälkeen valmisteluvaihe on ohi.Tässä vaiheessa voi tehdä asioita paljon paremmin, ja sen takia esittelen sinulle oman ylpeyteni, joka on hampurilaismalli.

Miten tehdään top-down ja bottom-down lähestymiset yhtä aikaa?

Strategiatyö yhdessä

Voidaan tulla rinnakkain sekä ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Tästä muodostuu silloin hampurilainen ja keskellä on itse pihvi, eli lopputulema. 

Sektorimalli

Johto voi hyvin alkaa määrittelyn ylhäältä, luoda pääjujun. Käytän usein sektorimallia. Johto määrittelee sektorin, jonka sisällä haluamme toimia. Sektorilla voi olla kulmakivet siellä viivojen päässä. Sen sisällä mietitään mitä haluamme tehdä, jotta saamme lisää kasvua, kannattavuutta, innostuneisuutta ja energianpurkausta. 

Samalla heitetään pallo organisaatiolle, kysytään ihmisiltä heidän näkemyksiään. Jos johto ja hallitus on kovin perinteinen, saattaa helposti tulla ahdistus. He ajattelevat, että eiväthän nämä ihmiset hyvä ihme ymmärrä mitään muuta kuin operatiivisia tämänpäiväisiä asioita. Kyllähän johtajan pitää hoitaa tulevaisuusnäkymä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä siellä on monta ihmistä, jotka ymmärtää tulevaisuutta todella hyvin.

Aito osallisuus

Kuulkaa ihmiset: Tuo perinteinen tapa ei ole vain kauhea, vaan myös huono systeemi ja sen takia sillä ei saada hyvää toteutusta. Toteutus on todella nihkeä ja ihmiset eivät lähde matkalle mukaan. Johto joutuu myymään ajatusta ja käyttämään paljon aikaa, rahaa ja vaivaa, jotta saisi organisaation mukaan. Ei!!! Sen takia kannattaa siirtyä aitoon osallisuuteen.

Sana ”osallistaminen” on vähän hankala, koska sekin on mielestäni vieläkin manipulatiivinen sana. Kun osallistan sinut minun prosessiini, on omistajuus sinun kannaltasi muualla. ”Osallistuminen” on parempi sana, mutta millä tavalla saataisiin sellainen fiilis, että me olisimme aidosti osallisia, että se on meidän strategiamme? Silloin nimittäin tapahtuu se yksi juttu, ettei jalkautusta tarvita! 

Saman tien, kun ymmärrät jotain, alat implementoimaan sitä heti. Ihmisen on mielestäni mahdotonta jättää implementoimatta sellaista ajatusta, jota hän itse pitää rautaisena. Sitä alkaa toteuttamaan välittömästi.

Tällaisessa maailmassa, jossa mennään sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös, ei ole jalkautusta. Se tapahtui jo. Siinä lähdetään valtavalla innolla tekemään asioita! Meidän täytyy päästä tähän maailmaan. Syy on ihan suoraan liiketaloudellinen, koska aito osallisuus -malli tuottaa paljon enemmän tulosta ja omistaja-arvoa kuin ylhäältä alas -malli. Se on aivan eri tasolla. Kaikki voittavat: asiakkaat, henkilöstö, omistajat, valtio… 

Tykkään sanoa, että mikään ei ole niin suuri voima kuin satahenkinen joukko menossa samaan suuntaan. Siitä syntyy aivan valtava voima sen sijaan, että he lähtisivät kaikki eri suuntiin harottamaan ja tekisivät kaikki omaa juttuaan. Pitää siis ottaa hampurilaismalli mukaan ja tehdä sekä ylhäältä-alas, että alhaalta-ylös ja saada siihen keskelle toiminnan pihvi.

Strategian luonti osallistamalla

Nyt katsotaan, miten tämä homma tehdään. Olen visualisoinut hampurilaismallin, jossa edetään iteratiivisesti kierroksittain:

Kierros 1 on se, kun johtajat antavat raamit, sektorin. Hallitus miettii puitteet ja strategiset avainkysymykset, joihin he haluavat vastauksen organisaatiolta. Sitten pallo heitetään toisen kierrokselle. Kysytään: “Mitä olette mieltä, tässä ovat keskeiset kysymykset ja raamit missä haluamme pysyä?”

Kierros 2. Omistajalla on oikeus määritellä mihin hän rahansa riskeeraa, eli siitä syntyy puitteet. Sitten porukat alkavat miettiä. Siitä syntyy valtava määrä kommentteja. Yksi haaste tässä vaiheessa on nimenomaan se, miten keräät kommentit ja miten saat ne jalostettua. Pitää löytää itse pihvi. Onneksi teknologia on tuonut tähän todella tehokkaita menetelmiä. Digitekniikalla pystyt keräämään näkemykset tehokkaasti ja sitten jalostaa niitä eteenpäin. Isossa organisaatiossa kierrokseen menee viikko tai kaksi, ja sen jälkeen siirrytään kierros kolmanteen vaiheeseen eli “pihvitasolle”.

Kierros 3. Nyt yhdistetään ajatukset. Mikä on se meidän fokus? Syntyy suuri määrä tavoitteita ja ne kombinoidaan fokusalueeksi. Saattaa olla, että yhteisen strategiamatkan alkupäässä on jo määritelty isot fokusalueet. Tai sitten voi olla niin, ettei silloin vielä osattu sanoa. Annettiin pallo porukalle ja kysyttiin: “Mihin teidän mielestä meidän pitäisi fokusoida?” On aivan käsittämättömän hienoa, kuinka laadukkaita vastauksia tuolle kysymykselle saadaan. 

Kierros 4. Nyt pallo palautuu yläkertaan. Mietitään, onko ehdotettu pihvi hyvä vai ei? Väitän, että jos alkuvaiheessa on kiteytetty suuria läpimurtoideoita, niin ne ajatukset yleensä muuttuvat loppuvaiheessa. Matkalla on viisastuttu niin paljon, kun ajatukset ovat iteroituneet Eli mielestäni kiveen hakattu strategia on kuollut. Enää ei tehdä kolmen-viiden vuoden strategioita, vaan tulee edetä ketterällä ajattelulla.

Hampurilaismalli on valmis!

Strategiakausi

Oikeastaan käsite strategiakausi on sekin vanhan maailman juttu, koska kukaan ihminen ei pysty suunnittelemaan tai ennakoimaan sitä tulevaisuutta. On pelkästään näkemyksiä ja arvauksia. Menneisyyden avulla voidaan mitata tilastoja ja kysyä itseltä, kiihtyvätkö luvut vai hidastuvatko ne? Yllätyksiä kuitenkin tulee. Mustia joutsenia vain ilmestyy. Siksi parempi tapa on, että päivitetään strategiaa enemmän tai vähemmän jatkuvasti, tai käytännössä ehkä 3-6 kuukauden välein. Ei se tarkoita sitä, että isot asiat muuttuvat koko aika, mutta jotkut hankkeet valmistuvat, jotain aluetta reivataan vähän. Siksi kannattaa katselmoida tilannetta kvartaaleittain.

Iteratiivinen strategiatyö!

Koko pointti on, että tämä strategiatyö on iteratiivinen prosessi. Strategia valmistuu versio versiolta, ja se kiteytetään miljardiyrityksessäkin yhdelle sivulle ihan samoin kuin mikroyrityksessä.
Jos mikroyrityksessä on muutama ihminen, sillekin on hyödyksi miettiä mitkä ovat ne valinnat, jotka vievät eteenpäin. Mikroyrityksessä se tapahtuu varsin intuitiivisesti korvien välissä, kun taas
suuremmassa yrityksessä mennään näiden iteraatiokierroksien kautta. 

Kaikille on yhteistä se, että saadaan yhden sivun kartta. Kun sen saat aikaan, olet myös tehnyt valinnat. Kutsun sivua “Strategy Onepageriksi”. Sen kun jalostat, niin ihmeitä tapahtuu. Varsinkin kun porukka on ollut mukana sitä rakentamassa alusta alkaen. Siitä syntyy imu tekemiseen. Se on aivan toista luokkaa kuin se, että ylhäältä työnnetään käärmettä pyssyyn. Vanha on hitaampi tapa: Tienaat vähemmän, ihmiset ovat vähemmän onnellisia, energia purkautuu vähemmän, et menesty.

Tässä oli tämänkertainen tarina siitä, miten strategia laitetaan tulille. Pointti oli nyt se, että ennen kuin strategiatyö alkaa, siinä valmistautumisvaiheessa tehdään ensimmäiset päätökset: Ketkä otetaan mukaan, kuinka monta kokousta pidetään ja kalenterointi. Siinä jo ratkaistaan koko juttu ensimmäisten 30 sekunnin aikana. 

Voit tehdä prosessin paremmin tai huonommin. Nyt suosittelen sinulle, että ota tuo hampurilaismalli käyttöön. Tehkää strategiatyö top-down ja bottom-up samanaikaisesti. Silloin löydätte siihen keskelle sen hienon pihvin!

Laita strategia tulille! 🔥

👉Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.11 Miten kiteyttää strategia?

Miten kiteyttää strategia – Strategy 1Pager

Tänään aiheena on strategian kiteytys. Kerron, miten strategia yksinkertaistetaan ja kuinka tavoitteista saadaan kirkkaampia. Esittelen myös Strategy 1Pagerin, joka mahdollistaa strategian kiteyttämisen yhdelle sivulle.

Vilkaistaan jälleen viitekehystämme.

Strategiamatkan kolme luuppia                                           

Ensimmäisessä luupissa strategiaa uusitaan ja yrityksen toiminta suunnataan. Tämä luuppi pyörii kvartaalivauhtia. Isompi strategiakierros tehdään harvemmin, mutta sen tavoitteita pitää päivittää ja katselmoida useammin, esimerkiksi kvartaaleittain. Katsotaan ovatko tavoitteet jo valmiita, vai tarvitseeko niitä muuttaa, ja miten meillä menee. 

Toinen luuppi, jonka pitää olla kiinni ensimmäisessä luupissa, on strategian implementoinnin johtaminen. Jos toteutus ei käynnisty, koko strategiasta ei ole hyötyä. Tämä luuppi on strategia toteutuksen johtaminen, ja se pyörii viikkovauhtia. Katsotaan mitkä ovat seuraavat alatavoitteet ja niiden tehtävät. Priorisoidaan ja resursoidaan. 

Tekemiset siirtyvät sitten Teemme-vaiheeseen, implementointiin, joka on samalla myös kolmas luuppi. Siellä tapahtuu itse päivittäinen operatiivinen tekeminen, ja se pyörii päivittäisvauhdilla. 

Kolme luuppia ovat siis kiinni toisissaan, ja ne pyörivät eri nopeuksilla. Se on koko strategiamatka. Usein tarkoitetaan strategiaprosessilla luomisvaihetta, eli ensimmäistä luuppia, mutta parempi tapa ajatella on ymmärtää kaikki kolme luuppia strategiamatkaksi. 

Nyt puhun strategian luomisesta, eli ensimmäisestä renkaasta.

Mielettömän hieno strategia

Usein työn lopputulos on paksu nippu PowerPointteja, usein todella hienoja. Mutta mitä siitä ihmiset muistavat? Voiko strategian kiteytys mahdollista?

Firmamme syntyi tästä ajatuksesta. Totesimme Rdigossa, että strategiat ovat mielettömän hienoja dokumentteja, mutta niin hienoja ettei kukaan niitä pysty implementoimaan. Koimme, että meidän tulee tehdä palvelus maailmankaikkeudelle yksinkertaistamalla tämä asia.

Työskennellessäni uuden asiakkaan kanssa saan usein nähdä kyseisen firman edelliset strategiat. Kerran sain 157-sivuisen esityksen, joka oli tehty edellisenä vuonna. Se oli niin mielettömän hieno, että sitä selatessani mietin “VOI LUOJA, mihin nämä ihmiset minua tarvitsevat?” Shokin yli päästyäni tajusin että hetkinen, että jotain tässä on pielessä, kun punainen viiva katkeaa. Kertoivat, että olivat käyttäneet vanhoja pohjia edellisistä yrityksistä. Eli määrä häikäisi, mutta osoittautui että siinähän oli selviä katkoskohtia!

He olivat ennustaneet voimakkaan kasvun, mutta neljässä vuodessa ei kuitenkaan ollut tapahtunut mitään, paitsi että kannattavuus oli romahtanut. 

Strategia oli siis väärä tai liian hieno ettei toteutunut. Strategia oli layoutiltaan loistelias, mutta kun ihmiset yrittivät saada siitä kiinni, niin hiki vain virtasi. He miettivät, että miten he ikinä pystyvät tekemään sen. Strategian kitetys on siis avainasia.

Strategian myynti henkilöstölle

Kun teet liian hienon strategian kabinetissa, sinulla on tiukka myyntivaihe edessä henkilöstölle.
Tämä alkaa isolla kokouksella, jossa toimitusjohtaja esittää strategian tunnissa tai kahdessa.
Ihmiset kuuntelevat tosi kiinnostuneina, koska haluavat kuulla miten tulevaisuuteen edetään. 

Esityksen loputtua tulee kysymys-sessio: Viimeiseltä riviltä nousee käsi, ja mielenkiintoista kyllä, kysymys on AINA sama: “Mitä tämä on konkreettisesti?”

Toimitusjohtajan on pakko antaa esimerkki, mutta juttuhan on niin, että näiden ihmisten pitäisi itse keksiä ja tulkita mitä se on konkreettisesti. Tästä olen puhunut sinulle aikaisemminkin

Mutta todellisuus…

Todellisuus on ikävä kyllä usein tämä: Hallitus ja johtoryhmä ovat istuneet monta työpajaa. He ovat kiteyttäneet vaikean asian ja löytäneet jujun. He ovat itse tosi innostuneita. Sitten tämä kerrotaan muille, mutta kukaan ei oikein ymmärrä mitä käytännössä tehdä. Tämä on ihan hirveän iso ongelma. Jos strategia ei toteudu, niin mitä hyötyä siitä on? Kaikki työ, raha ja vaiva menee hukkaan. Tämä on dramaattisen kauhea asia.

Vaihtoehtoisesti strategian voi laittaa tulille: Omistajat päättävät kulmakivet, jotka rajaavat suunnan. He sanovat, että haluavat riskeerata rahansa tiettyyn bisnekseen ja “Älkää pliis menkö rajan”. Sitten he palkkaavat sellaisia ammattilaisia, jotka ovat kiinnostuneita yrityksen auringosta, eli siitä SUURESTA TEHTÄVÄSTÄ asiakkaille. 

Ihmisten tehtävä on löytää paras tie aurinkoon. Miten autamme asiakkaita? Heidän pitää ns. purjehtia eteenpäin joka päivä. Heidän tarvitsee tietää strategia, jotta voivat purjehtia aurinkoon. Tarvitaan siis kiteytetty strategia, eli riittävän yksinkertainen raami. Sen takia tarvitsemme seuraavaa:

Meidän tarvitsee yksinkertaistaa, demystifioida strategia. Olen ollut kauhuissani, kun olen lukenut mitä amerikkalaiset professorit kertovat strategiasta. Se on niin vaikeaa tekstiä, että huhhahhei. Toinen avainsana on: yhdessä. Yksinkertaista yhdessä. Nyt sen voi tehdä, koska teknologia on olemassa, joka mahdollistaa jopa viisinkertaisen tehokkuuden, jotta aikaa ei kulu paljon.

Keissi

Tein juuri miljardikonsernille strategian loppuun. Pidimme kolme kokousta koko henkilöstön kanssa.
Arvaa paljonko siihen meni aikaa? Koko henkilökunnalta meni 4h ja workshop porukalta 5x3h, eli yhteensä 2,5 päivää strategian luomiseen. Se oli siinä. Sen jälkeen ihmiset paloivat halusta toteuttaa strategian. Satsaisitko neljä tuntia työtä, että saat valtavan energian joka vie ihmisiä eteenpäin? Jotenkin tuntuu tyhmältä olla tekemättä sitä näin.

Aidosti yhdessä

Tehdään aidosti yhdessä alusta alkaen. Ensimmäiseen tunnin kickoffiin otetaan etänä koko porukka mukaan. Sen jälkeen on työpajoja, joissa voi workshop-porukka paikalla. Olemme kysyneet kaikilta, ketkä haluavat tulla mukaan. Halukkaat ilmoittautuvat Trello-taulullemme, ja niin porukka on hetkessä kasassa. 

Ajatelkaa, kun nuoret ihmiset pääsevät ensimmäistä kertaa mukaan tekemään strategiaa ja näkevät millaista se on. Onhan se valtavan hienoa.

Henkilöstön strategiakokoukset ja työpajat vuorottelevat. Jokaisella kokouksella on oma digitaulu, joka mahdollistaa sen, että kaikki voivat kirjoittaa lapuille. Ne ovat ikään kuin post-it lappuja, mutta digitaalisia ja parempia. Tähän me käytämme Trelloa.

Ihmisillä on digikokouksessa omat videokamerat päällä, he pystyvät kaikki puhumaan ja kirjoittamaan yhtaikaa taululle. Voin nappia painamalla jakaa ihmiset useisiin huoneisiin, jossa he keskustelevat pienissä ryhmissä. Lopulta he kirjoittavat johtopäätöksensä digilapulle. 

Keitä kokoon

Meillä usein on kolme workshop-kokousta ja kaksi henkilöstökokousta. Enää ei pidetä kahden päivän sessioita, ei edes yhden päivän kokouksia. Ei matkusteta eikä saastuteta, ei tule ruuhkia, ei mitään ajanhukkaa! Tehdään työ siellä missä olet. 

Älkää istuko neukkarissa yhdessä! Jos muutama istuu neukkarissa ja loput ovat etänä, niin neukkarilaiset keskustelevat keskenään eivätkä muut saa heidän puheestaan kiinni. Ei näin, OSALLISTA KAIKKI MUKAAN! Kännykälläkin voi osallistua. Nappikuulokkeet korviin ja menoksi! 

Kuvasta näet, että kommentteja on valtavasti. Ne kaikki kiteytetään yhteen: Kokous kokoukselta aina priorisoidaan, mitkä kommentit menevät jatkoon. Kun toimimme digitaalisen teknologian avulla, niin kommentit ovat aina kirjoitettuja. Ne ovat dokumentoituneet itsestään! Enää ei tarvita niitä seiniä täyttäviä post-it lappuja, jotka vasta kaksi päivää myöhemmin saadaan puhtaaksikirjoitettuna. Digilappuja sen sijaan voi zoomailla ja parhaimpia voi äänestää peukuttamalla. Henkilöstölle sitten näytetään mitä välissä on tehty.

Strategian kiteytys

Lopulta kun strategiaprosessi on valmis, strategian kiteytys on seuraava askel. Kaikki kiteytetään yhdelle sivulle, se keitetään kokoon niin kuin soosi! Silloin löytyvät ne isot kovat valinnat. Niiden pitää olla niin kovia, että joku suuttuu. Jos joku ei suutu, niin mikään ei muutu! Koska haluamme kääntää toimintaa parempaan tulevaisuuteen, tottakai joku asia pitää lopettaa, jos se on vanhentunut. 

Ajattele, koko ison yrityksen strategia vain kahden ja puolen päivän työnä! Aivan mieletön juttu!

Keissi

Miljardikonsernin strategiakokouksesta kerättiin 4080 kirjattua kommenttia! Taito on niiden kiteyttäminen.
4080 kommenttia kiteytettiin 177:ään asiaan, jotka priorisoitiin jatkoon. 177:stä lapusta löydettiin pääteemat ja niiden alatavoitteet, eli fokusalueet. Koko se prosessi on kyllä niin kettinkinen juttu. Se toki vaatii vähän osaamista miten sen jaksaa tehdä, koska mitään ei saa unohtua! Voimakasta priorisointia vaan. 

Hallitukselta tuli kommentti, että “Eihän nuo ihmiset pysty ajattelemaan tulevaisuutta, he ajattelevat vain operatiivisesti.” Riippuu tietysti minkälaisen tehtävän heille antaa! Me unelmoimme workshopeissa ja matkaamme aikakoneella tulevaisuuteen ja valitsemme trendejä.

Me pohdimme myös paranoiaa ja sitä mitä kilpailijat tekevät. Mikä vihollinen meissä itsessämme asuu?
Miten voimme mokata tämä prosessin? Miten se moka käännetään voitoksi? Mitä EI tehdä?

Näistä asioista tulivat ne 4080 kommenttia, jotka priorisoitiin 177:ään asiaan. Ne sitten väännettiin strategiasivulle. Siellä oli valtavasti tulevaisuuden juttuja. Se on jotenkin hassua, että isommissa yrityksissä hallitus ja konsernijohtoryhmä luulevat, että heillä on jonkinlainen monopoli tulevaisuuden ymmärtämiseen. 

Olen aiemmin maininnut tulevaisuudentutkija Kjell A. Nordströmin. Hän aloitti erään esitelmänsä näillä sanoilla: “Tulevaisuutta ei voi tutkia, koska sitä ei ole olemassa”

Mutu

Tästä tuli mieleeni taas sana mutu, ja kuinka ärsyttävän negatiivinen leima sillä on. Tiedätkö mitä, koko maailman hienoin tietokone on korvien välissä. Jos asiantuntija kertoo näkemyksensä siihen mihin maailma on menossa, niin onhan se parempi kuulla asiantuntijalta kuin harrastelijalta. Se on asiantuntijan näkemys, mutta sitten tulee tämä panettelusana, ja sitä pidetään huonona asiana. Se perustuu matemaattis-luonnontieteelliseen paradigmaan, missä totuus on ainoastaan pään ulkopuolelta mitattu asia. Sehän on kuitenkin menneisyysmittausta. Silloin et mittaa tulevaisuutta, vaan sitä mikä on. Kaikkia tilastoja voi käyttää hyväkseen ja katsoa jatkuuko käyrä suoraan, ylös vai alas. Trendit kyllä näkyvät, mutta kukaan ei tiedä tulevaisuutta. Hyvä näkemys, oletus tai uskomus, on kullan arvoinen.

Kaikki numerot ovat kuitenkin arvauksia, koska tulevaisuutta ei ole. Sen takia meidän täytyy saada näkemys siitä mihin liiketoiminta on menossa uudestaan arvoon. Silloin meillä on avainuskomuksia, että näin tässä tulee käymään. Strategia rakennetaan avainuskomuksien päälle. Etsimme uskomukset ja rakennamme strategian sen päälle. 

Jos uskomukset ovat laadukkaita, strategiasta tulee laadukas. Jos ne ovat vähemmän laadukkaita uskomuksia, toisin sanoen vääriä, niin strategiasta tulee huono. Uskomukset eli avainoletuksia ei yleensä edes kirjoita. Ne ovat olemassa hallitusten kokouksissa puheissa. Toimitusjohtaja antaa kokouksesta briiffin, ja johtoryhmä alkaa tekemään seuraavaa strategiaa.

Strategian kiteytys – Yhden sivun strategia

Tämän koko tekstin pointtina on se, että strategian kiteytys tehdään yhdelle sivulle, Strategy 1Pagerille. Kun sen saat tehtyä, niin tiedät mitä pitää tehdä. Strategia perustuu tietysti niihin lähtöuskomuksiin:

huono uskomus → huono strategia, hyvä uskomus → hyvä strategia.

Taito on ottaa kaikki näkemykset yrityksen sisältä ja keittää ne kokoon yhdelle sivulle. Siellä on oltava isot kovat valinnat kirjoitettuna ja niitä ei saa olla montaa.

Strategian kiteytys, eli taito tehdä tällainen sivu on se juju. Silloin strategiasta tulee yksinkertainen ja hemmetin innostava. Silloin strategia laitetaan tulille!

Laita strategia tulille! 🔥

👉 Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.16 Aikaa löytyy strategialle – aina!

Aikaa löytyy strategialle – aina!

Tällä kertaa haluan pohtia ajankäyttöä. Miksi aikaa löytyy strategialle AINA? Tätä olen pohtinut viimeaikoina ja käytännössä sen pitäisi olla näin, vaan ei aina ole. Katsotaan ja lähdetään etenemään.

Aikaa löytyy strategialle

Ensimmäinen pointti miksi tämä mielestäni on totta on se, että meillä on teknologia ja osallistamistapa, jolloin voimme käyttää nettiä ja kirjoitusalustaa hyväksi. Voimme hyvin lyhyessä ajassa luoda jotain merkittävää. Sen takia on dunkkua, jos tätä mahdollisuutta ei käytä hyväksi. Se on kaikille hyväksi! Kaikille ihmisille: asiakkaille, omistajille, henkilöstölle, johdolle… On kaikille hyvä, jos ja kun meillä on selkeä suunta mihin mennään.

Falskaako strategia?

Strategiahan on se suunta. Falskaako strategia? Jos yhteisössäsi on huono strategia, ei auta vaikka kuinka juoksette! Se ei lähde lentoon se yritys. Jotain pitää keksiä, ja sitä voi kutsua strategiaksi.
Jotain täytyy tehdä erilailla! 

De facto strategia

Väitteeni on, että kaikilla yrityksillä on strategia, riippumatta siitä, onko se kirjoitettu ylös tai tiedostettu. Kaikilla yrityksillä on tapa edetä! Toiminnalla on olemassa merkitys asiakkaille? Mikä se Suuri Tehtävämme on? Sekin kannattaa kirkastaa. Sen perusteella voi synnyttää de facto strategian. Pidän tästä sektori-metaforasta! Omistajat päättävät mihin bisnekseen he rahansa haluavat satsata. Hallitus on omistajien edustaja ja varmistaa, että eteneminen tapahtuu sektorin sisällä. Sitten johdon tehtävä on henkilöstön kanssa kertoa mikä se paras suunta sektorin sisällä on. Jos halutaan mennä toiseen suuntaan, kuin mitä sektorin laidat rajaavat, silloin pitää tehdä ehdotus. Tai jos huomataan, että suunta on väärä, silloin pitää tietenkin ehdottaa uutta suuntaa. 

Sektorin sisällä tulee seurata hyvin ketterästi mitä tapahtuu: Mitä asiakkaat haluavat? Mitä markkinalla tapahtuu? Mitä kilpailijat haluavat? Suuntaa pitää reivata jatkuvasti, ketterästi!

Flow strategia

Jos sinulla on pieni yritys, voit mennä flowlla, flow strategialla. Se tarkoittaa, että toimitusjohtajalla ja perustajalla on idea päässä, eikä sitä tarvitse kirjoittaa aluksi. Idea myös saattaa muuttua useinkin.
Tj varmistaa toiminnan suunnan olemalla läsnä kaikissa kokouksissa. Flow on itseasiassa ihmisille luonnollisin tapa ajatella, mutta se ei välttämättä tuo maksimaalista tulosta. Siksi kannattaa haastaa omaa ajatteluaan ja luoda etenemissuunta, strategia. 

Yhteinen suunta?

Kun henkilöstö kasvaa ja ylittää 20 henkilön rajapyykin, silloin tulee haaste vastaan: Moni yksilö alkaa etenemään eri suuntaan. Perustaja ei myöskään enää pysty istumaan kaikissa kokouksissa – hän on ihan puhki yrittäessään johtaa porukkaa vanhalla tavalla. Tulee tarve luoda ryhmiä ja liiketoimintayksikköjä, jotka ottavat osan toiminnasta vastuulleen. 

Solu kasvaa jakaantumalla! 

Kaikki tämä johtaa siihen, että jos mitään ei kirjoiteta ylös, porukka alkaa jakaantumaan eri suuntiin. Silloin on erittäin vaikeaa ja työlästä pitää toiminta optimaalisena. Kasvu tyssää, jos sitä eteenpäin vievää tekniikkaa ei osata käyttää.

Tj:n tärkein tehtävä

Mielestäni toimitusjohtajan tärkein tehtävä on hoitaa kasvu. Kasvu on tulos suunnasta. Jos meillä on hyvä merkitys, millä autamme asiakkaita, ja jos toimimme hyvin sen asian sisällä, niin kasvua tulee. Jos meillä ei ole hyvää merkitystä asiakkaille, silloin sitä ei synny. Silloin ei ole kilpailukykyä, koska kilpailijat kopiovat hyvin helposti hyvät toimintatapamme. Toimitusjohtajan pitää nähdä tilanne.

Nopeaa pohdintaa

Yhteispohdinta on nopeaa, tehokasta, ja voit tuoda suurempiakin joukkoja workshopeihin. Jos vain näytetään PowerPointeja, niin se ei luo sitä tehokkuutta. Toki siitäkin on hyötyä, mutta tavoite on se, että saadaan kaikki puhumaan yhtäaikaa. Koska kaikki voivat kirjoittaa yhteiselle digitaululle samanaikaisesti, kaikki ajatukset saadaan näkyviin. Tehokkuus nousee helposti jopa viisinkertaiseksi! Tämä on se mitä kutsun digifasilitoinniksi, ja se on niin nopeaa! Aina kun ihmiset näkevät sen ensimmäistä kertaa, he toteavat vain: 

“Kuinka tehokasta! Ja hauskaa!”

Lisäksi, kun näkee toistensa naamat videolla niin sehän on face-to-face tapaaminen! Minulla on useampi asiakas, jota en ole koskaan tavannut, mutta olemme kuitenkin jo ihan ystäviä. Se on jännä juttu. Ystäviä on Ruotsissa ja Norjassa, ja koska ei ole voinut matkustaa, olemme tavanneet netissä. Toimii mainiosti!

Nopea pohdinta on se syy miksi tätä kannattaa tehdä. On koulukunta, joka sanoo että hidas reflektio on hyvä. Luulen, että he ovat ihan oikeassa. Luulen, että voimme kuitenkin tehdä sen sillä tavalla, että pohdimme nyt tehokkaasti, mutta sitten nukumme monta yötä. Ja sitten reflektoimme asiaa uudestaan! Vaikka tilaisuudet ovat nopeita, niin summana syntyy hidas reflektointi, samanaikaisesti useassa päässä. Ja kumminkin saadaan operatiivinen toiminta kääntymään oikeaan suuntaan ketterästi ja nopeasti. Nopeaa pohdintaa usein, silloin syntyy reflektio!

Strategia luo turvaa 

Jos meillä ei ole selkeää strategiaa, silloin tulee kysymyksiä porukalta:

“Mikä meidän strategia on?”

“Pitäiskö meillä olla selkeä strategia?”

“Ei meillä ole strategiaa, me mennään vaan!”

Ja tämä ilmeisesti luo turvaa ihmiselle. Kun meillä on kirkas ja selkeä strategia, niin siinä yrityksessä on turvallisempaa olla töissä, kuin sellaisessa yrityksessä missä selkeää lausuttua strategiaa ei ole. Mikään ei motivoi ihmistä niin kuin hyvä tulos! Tyydytys onnistumisesta on tärkein motivaattori. Strategia luo siis turvaa, sillä on merkitys sisäiseen ilmapiiriin!

Aikaa löytyy

Eli yhteenvetona: aikaa löytyy strategialle sen takia, että se voidaan tehdä niin nopeasti pienissä pätkissä. Operatiivinen työ ei kärsi, eikä se ole niin kallista kuin ennen. Mikään ei ole niin kallista kuin se, että ensin johto miettii strategian, sen jälkeen pidetään tiedotustilaisuus, ja sitten alkaa jalkauttamisprosessi. Silloin alkaa hirveä manipulatiivinen asia, “keskusteluttaminen”. “Keskustelutetaan” ne tyhmät ihmiset, jotta he ymmärtäisivät. Ei niin ystävä, ota lyhyet kokoukset käyttöön, kutsu kaikki mukaan ja annetaan asian iteratiivisesti parantua, hautua. Tähän uskon hyvin vahvasti. Se on elämän ja kuoleman kysymys. Ollakko vaiko eikö olla? Tietenkin halutaan olla!

Laita strategia tulille! 🔥

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän on teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.18 Selkeä omistajatahto

Selkeä omistajatahto

Nyt puhutaan omistajan tahtotilasta, mitä on selkä omistajatahto? Vieraanani haastateltavana on rakas kollegani Veli-Matti Savo Turusta! Tämä teksti on videohaastattelun litterointi.

Omistajatahto

Markus: Tervetuloa Veli-Matti! Kerro, mikä on tämän asian pointti.
 
Veli-Matti: Pointti on se, että omistajatahto tulisi olla selkeä jokaisessa yrityksissä, ja sitä se ei valitettavasti ole.

Kuvassa olevat gubbet ovat omistajia. Jos yrityksessä on vain yksi johtaja, silloin omistajatahto on tietenkin helpompi määrittää. Monissa yrityksissä kuitenkin on useampi johtaja, jolloin omistajatahto pitää käydä läpi koko porukan kanssa.

Markus: Eikö omistajatahto ole käyty läpi silloin, kun yritys on perustettu? Tarvitseeko se päivitystä?

Omistajatahdon päivitys

Veli-Matti: Ehdottomasti tarvitaan päivitystä. Varsinkin, jos esimerkiksi liiketoimintaympäristö on muuttunut. Yleensä liiketoimintaympäristö on muuttunut sen jälkeen kun yritys on perustettu, kun se on kasvanut ja lähtenyt uusiin bisneksiin. Päivitystä täytyy tehdä! Ajantasainen omistajatahto ei tosiaankaan ole itsestäänselvyys tällä hetkellä.

Markus: Avaa meille, mikä se omistajatahto on.

Omistajatahdon sisältö

Veli-Matti: Lähtökohtana on yrityksen tarkoitus – Suuri Tehtävä asiakkaille. Mutta sen jälkeen tulee yrityksen arvopohja: Mitä omistajat haluavat yritykseltä. Minkälaiset omistuksen reunaehdot tulee olla? Voidaanko omistusta siirtää tai kasvattaa? Sitten on kasvutahto: Millaista kasvua halutaan? Haetaanko sitä orgaanisesti vai yrityskaupoin? Entä kannattavuus, omavaraisuus, tuloskysymykset ja riskit? Paljoko laitetaan omaa rahaa peliin, ja paljonko saadaan ulkopuolelta? Lisäksi on rahoitusrakenne ja osingonjako, sekin tuntuu olevan vaikea kysymys!

Markus: Eikö tämä ole melko herkkä asia? Siellä voi olla jopa pelkoa siitä, että kun tätä kasaa lähdetään kaivamaan, niin tulee vain pahempi haju.

Veli-Matti: Se on monesti niin, että omistajat joutuvat päättämään miten mennään. Se tarkoittaa sitä, että kun tehdään päätöksiä, niin myös sitoutuu siihen. On tavallaan helpompi olla sellaisessa tilanteessa ettei kirjata omistajatahtoa. Mutta silloin yhtiö ei menesty optimaalisesti, jos omistajatahto ei ole selkeä. Omistajatahto täytyy myös kirjata ylös. Vasta kun omistajatahto on kirjattu, se on oikeasti olemassa.

Omistajatahdon kirjaaminen

Markus: Mikä on kokemuksesi kirjaamisprosessista? Se on niin kova paikka, onko se helppoa vai vaikeaa?

Veli-Matti: Se on todella kova paikka, ja on hikinen paikka kaikille omistajille aidosti kirjata tahto. Mutta kaikki pääsevät sitä kommentoimaan ennen kuin se on lopussa yhteen pahviin kirjoitettu. Olen nähnyt sen upean fiiliksen mikä syntyy sitten, kun se on olemassa. Kaikki ovat tyytyväisiä, myös ne, jotka ovat olleet epävarmoja siitä alussa.

Markus: Niin, ja jännitteet häipyvät! Toimitusjohtajallakin on paljon helpompi olla, eikö niin?

Veli-Matti: Juuri näin, erittäin tärkeä pointti.

Roolit arjessa

Markus: Miten omistajien tahtotila voi näkyä arjessa?

Veli-Matti: Pahimmillaan siten, että omistajat antavat erilaisia viestejä arjessa. Sen takia tämä omistajarooli arjessa täytyy spesifioida: Mitä se tarkoittaa, jos omistaja on töissä yrityksessä? Hassua on se, että monet omistajat ovat sekä toimitusjohtajia, että hallituksen puheenjohtajia. Se on tavallaan turhaa, koska siitä saa enemmän irti kun löytyy joku tietty rooli, missä omistaja on parhaimmillaan. 

Markus: Entä lähipiirin rooli, ketkä ovat lähipiirissä. 

Veli-Matti: Omistajan lähipiiri on lähimmäiset. Sekin asia on hyvä kirjata ns. hyvän sään aikaan. Kun lapset ovat pieniä, kaikki on ok. Mutta kun he ovat työikäisiä, tulee ongelmia, jos siitä ei ole sovittu etukäteen.

Markus: Niin siis, että he tulevat sinne töihin, vaikkei tarvitsisikaan?

Veli-Matti: Niin, jos he pystyvät tuomaan oman panoksensa yritykseen, se on hieno juttu. Mutta yrityksen kannalta on aina löydettävä se paras ratkaisu. Ja silloin toimitusjohtaja päättää ketä otetaan töihin. 

Markus: Entä hallituksen rooli arjessa?

Veli-Matti: Hallituksen rooli näkyy arjessa erityisesti toimitusjohtajan kautta. Monesti kaikki omistajat ovat hallituksessa, ja se on pienessä yrityksessä turhaa. Hallituksen jäsenenä joutuu kantaa erilaista vastuuta kuin omistajana, ja kaikki eivät lähtökohtaisesti ole sopivia siihen, eikä kaikkien tarvitse siis olla hallituksessa.

Markus: Siinähän se tuli. Kerro vielä vähän vallasta.

Selkeä valta

Veli-Matti: Omistajat saavat tehdä päätöksiä milloin tahansa. Arjessa on tärkeää, että valta on jaettu siten, että hallituksella on aito valta.

Yllä olevan kuvan oikeassa yläkulmassa on hyvä merkki: Omistajan täytyy antaa täysi valta hallitukselle, jotta yrityksestä ja toiminnasta saa eniten irti. Hallitus johtaa toimitusjohtajaa. Muussa tapauksessa ollaan vasemmassa alareunassa punaisella alueella, jolloin toimitusjohtajalla on kaikki valta – ja niinhän ei pidä olla.

Markus: Kukaanhan ei voi ottaa valtaa omistajilta, eikö niin?

Veli-Matti: Näinhän se on, tavallaan sitä pelätään: Annetaanko hallitukselle vastuuta, lähteekö se käsistä? – Vastaus: Ei missään nimessä, omistaja saa aina vaihtaa hallituksen. Ja kirjaamiseen vielä sen verran, että omistajatahto ei ole julkinen asiakirja, vaan vain hallituksen omassa käytössä.

Markus: Taivuta nyt rautalangasta – miksi vallan pitää olla tasapainossa, eli miksi hallituksella pitää olla se aito valta, mikä sille kuuluu?

Veli-Matti: Jos hallituksella ei ole valtaa, silloin valta on toimitusjohtajalla. Silloin omistajan valta on vähäisempi. Kun omistajatahto luetaan hallituksessa, hallitus valvoo, että omistajan tahto tulee todeksi. Silloin hallitus on ainut instanssi, joka pitää omistajan oikeuksista kiinni. 

Toimitusjohtaja onnistuu

Markus: Miksi on myös toimitusjohtajan etu, että omistajatahto on kohdallaan?
 
Veli-Matti: Toimitusjohtajalta odotetaan onnistumista. Toimitusjohtaja onnistuu silloin, kun omistajatahto on selkeä, ja kun liiketoimintastrategia rakennetaan sen varaan. Silloin omistajat voivat luottaa siihen, että toimitusjohtaja tekee joka päivä omistajan tahdon mukaisia asioita.

Markus: Silloin hän voi aidosti ja paljon helpommin olla kapteenina. Eli jos omistajatahto on kohdallaan, niin strategian voi laittaa tulille, eikö se olekin se pointti?

Veli-Matti: Se on juurikin näin. Kun lähdetään rakentamaan liiketoimintastrategiaa, omistajan tahto täytyy olla ensin selvillä. 

Markus: Kiitos Veli-Matti haastattelusta! Tämä oli mahtava juttu.

Laita strategia tulille! 🔥

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän on teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.15 Keissi: Mitkä ovat yksikkömme strategiset avainkysymykset?

Keissi: Mitkä ovat yksikkömme strategiset avainkysymykset?

Tänään puhun kokemuksesta, jonka koin eilen! Otsikon kysymys on asia, jota olen vääntänyt yrityksissä viime aikoina. Eilinen kokemus oli niin hurja, että ajattelin tuudittaa tätä blogitekstiä keissillä aiheena yksikkömme strategiset avainkysymykset.

Yrityksellä on strategia, ja sen pitää näkyä myös yksikössä. On olemassa yritysjohtajia, jotka kuuluvat koulukuntaan, jonka mukaan yrityksellä ei saa olla alastrategioita, vaan pitää olla yksi strategia. On hyvin tavallista, että on erikseen markkinastrategia, myyntistrategia, it-strategia, henkilöstöstrategia jne. Niiden huono puoli on se, että ne voivat dilutoida päästrategiaa.

On suurempi riski, että muut strategiat lähtevät harottamaan eri suuntiin. Sen takia kuulun itsekin siihen koulukuntaan, jonka mukaan yrityksellä on vain yksi strategia. Muille strategioille tehdään vastineita fokusalueiden tavoitteiden muodossa. 

Katsokaamme siis tarkemmin tapaa, jolla saadaan mahtava vastine aikaiseksi.

Asiakkaiden strategiset avainkysymykset

Lähdetään asiakaslähtöisesti, asiakkaan silmälasit päässämme! Mitkä ovat ne keskeiset ydinkysymykset, joita asiakkaat kysyvät meiltä? Ne ovat jotakuinkin tällaisia:

Työn määritelmä on, että ratkaistaan toisten ihmisten ongelmia. Siitä saa korvauksena palkkion! Näytän nyt tämän idean logiikan.

Top down + bottom-up

Jutun pointti on se, että tehdään sekä top-down, että bottom-up. Jos laitatte asiakkaan silmälasit päähän, niin mikä on se Ultimate One Customer Core Question, johon asiakas tarvitsee apuanne? Tätä selvitetään yhdessä yksikön avainhenkilöiden kanssa. Ykköskysymys puretaan kolmeen avainkysymykseen. 

Mihin haasteeseen asiakkaat meitä tarvitsevat. Kiteytä tuo kolmeen avainkysymykseen!

Nämä kun selvität yksikkösi porukan kanssa, niin saatte väkisinkin ylätason näkemyksen ajatteluun.

Jokaisen kysymyksen kohdalla vastaukset jaetaan kahteen laatikkoon. Mikä on markkinan strateginen rationaali, eli MIKSI tämä kysymys on tärkeä asiakkaalle? Saman sivun toiseen laatikkoon kirjoitetaan MIKÄ on vastineenne tähän kysymykseen. Kumpaankin laatikkoon laitetaan n. 7-10 bullettia. Kukin kysymys saa oman sivunsa. 

Jokaiselle kolmelle avainkysymykselle järjestetään erikseen oma workshop, tehokkaasti tehtynä nuo saadaan aikaiseksi alle kahdessa tunnissa. Näillä kolmella lyhyellä kokouksella saadaan hyvin nopeasti läpikäytyä koko asia. Viimeisessä kokouksessa kiteytetään vastineemme konkreettisiksi fokusalueiksi, ja niiden alle kerätään tekemisen tavoitteet. 

Ylätason näkymä yksikön työhön

Yllä olevan kuvan sininen viiva on hyvin tärkeä. Sen vasemmalla puolella olevat asiat ovat helikopterinäkymä prosessiin. Aloitin eilisen kokouksen juuri sanomalla, että “Nyt vien teidät virkistävälle helikopterilennolle!”. Tällä helikopterilennolla nähdään ylätason näkymä yksikön työhön.

Olen maininnut mottoni, joka on: “Pää pilvissä, mutta todella pitkät jalat”. 

Jos pilvistä katsotaan toimintaa, se näyttää erilaiselta, jos vain katsotaan asioita ruohonjuuritasolta. Ruohonjuuri-perspektiivi on hyvin tärkeä, se pitää olla myös! Se on kuitenkin valtaosa kaikkea työtä. Mutta, kysymys kuuluu: Jos tehdään tämä helikopterimatka ja satsataan siihen nämä muutamat tunnit, tulisiko erinäköisiä tavoitteita, kuin vain alhaalta-ylös menemällä? Vastaukseni on: TIETENKIN TULEE!

Eritasoisia tavoitteita

On olemassa yleensäkin eritasoisia tavoitteita. On vuositavoitteet – kirjat pitää sulke vuosittain. Sitten olen paljon puhunut siitä, että yksiköillä ja yrityksillä tulee olla myös kvartaalitavoitteita, koska vuositavoitteet ovat muuten liian ylätason asioita. Kvartaalitavoitteet saa paljon helpommin tekemistä.

Se, mitä tässä harjoituksessa tehdään, on tuo pitkä sininen kaari, strateginen vastine. Tottakai tämä eilisen keissin talousyksikkö on toteuttanut tätä kaarta jo kauan. Nyt se vain tehdään näkyväksi! He ovat toteuttaneet strategisia responsseja, mutta eivät välttämättä ole kirjanneet niitä. Kun ne kirjataan, homma alkaa näyttää erilaiselta!

Fasilitoinnin kultajyvä

Kerron vielä yhden ylpeyden aiheen, joka on myös fasilitoinnin kultajyvä. Kun istumme kokouksessa, esimerkiksi nettikokouksessa, katsomme yhteistä kuvaa näytöllä. Jokaiselle avainkysymykselle on laadittu yksi sivu, jonne kirjoitetaan bulletteja kahden laatikon sisään. Ensimmäiseen laatikkoon kirjataan asioita MIKSI asiakkaat haluavat tätä asiaa. Mikä on se markkinaimu? Toiseen laatikkoon MIKÄ on meidän vastine tarpeeseen. 

Fasilitoinnin kultajyvä on se, että kun muut puhuvat, sinä muotoilet valmista tekstiä heidän edessään. Tämä on asia, jota saa kyllä harjoitella, itse olen tätä harjoitellut vuosia. Se on itseasiassa todella haastavaa, mutta kun sen osaa, ihmiset vapautuvat ajattelemaan vapaasti. He näkevät koko ajan yhteenvedon keskustelusta ja se johtaa iterointiin ja parempaan lopputulokseen. 

Tämä on itseasiassa strategiakonsultin ammattitaidon yksi kliimaksi. Vaikka kokouksen kieli olisi suomi, taululle kirjoitetaan yhteenvedot corporate kielellä, eli englanniksi. Ajatusten kiteyttäminen ja simultaaninen editointi vaatii kyllä taitoa. Mutta kun kokous loppuu, koko homma on pulkassa! Se vaikuttaa siihen, että ajattelun laatu paranee. Tällaisessa asiantuntijatyössä suoritusero heikomman ja paremman asiantuntijan välillä voi olla yhdestä tuhanteen! Kun lapiolla kaivat, ero voi olla jopa tuplasti enemmän. 

Tarina: Kummalta tilaat jousikvartetin, Mozartilta vai Möttöseltä? Mikä on suoritusero? Tietenkin Möttönen on parempi, koska Mozart on kuollut! 

Fasilitoinnin kultajyvä on siis se, että keskustelu koko ajan näkyy taululla. Kutsu minut paikalle, niin näet millaista se on käytännössä!

Helikopterinäkymä

Palataan vielä helikopterinäkymään. Jos siis käytetään helikopterinäkymää, ja investoidaan siihen muutama tunti, ovatko ne tavoitteet parempia ja erilaisia, kuin jos mentäisiin vain arjen “kädet savessa”-flowlla? TIETENKIN.

Niin kävi tässäkin prosessissa. Ihmiset olivat todella onnellisia, se oli heistä virkistävää, kun olivat ylätasolla, eikä koko ajan operatiivisessa arjessa. Tämä on hyvin innostavaa!

Mitä porukka sanoi?

Tässä muutama kommentti eilisestä kokouksesta:

“Todella tehokas tapa koostaa ja käsitellä melko suuria kokonaisuuksia.”

“Great linkage through iterative structured way of working together.”

“Kirkasti tavoitteita hyvin, tykkäsin prosessista. Saatiin hyviä ylätason tavoitteita, joihin hyvä linkittää alempien tasojen actioneita.”

Hyvää keskustelua josta päästiin myös ihan konkreettiseen alemman tason tekemiseen kiinni”

“Erittäin hyvää keskustelua, jonka Markus tiivisti tehokkaasti. Konkreettisten toimenpiteiden osalta painottaisin vielä perusprosessien kehittämistä. Siinä riittää paljon työtä.”

“Hyvä fokus asioihin ja tarpeisiin.”

“Great discussion followed by conclusions. We need to keep this alive and updated.”

Sanon johtoryhmäläisille aina, että väsyn kommenttiin: “Hyvää keskustelua”. Keskustelu on tärkeää, mutta johtopäätös on todella tärkeä ja se usein puuttuu keskusteluista. 

Final Check

Kun olet saanut asiakkaiden strategiset avainkysymykset ja vastineet niille ja  markkinatarpeille, tarvitsee tehdä final check.

Tämän pointti on, että katsotaan että ollaan yrityksen strategian sisällä, eli sektorin laitojen sisäpuolella. Sininen nuoli on vastine!

Laita strategia tulille! 🔥 ja lähde vastaamaan keskeisiin avainkysymyksiin!

👉Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.10 Johdon haasteet liittyen strategian luontiin

Johdon haasteet strategian luonnissa – Huoli vs. Tarve

Tänään kerron mahtavasta tekniikasta, jonka avulla voidaan saada asiakas ymmärtämään, että hän tarvitsee meiltä apua ongelmansa ratkaisemiseksi. Pointtina on nimenomaan se, että käytän sanaa huoli. Aiheena on johdon haasteet ja huolet, jotka liittyvät strategian päivitykseen, luontiin. Annan esimerkkejä, miten tätä tekniikkaa voi käyttää, kun kyseessä on johdon huolet ja haasteet. 

Seuraava kysymys tulee jokaiselle johtajalle mieleen jossain vaiheessa.

Toimitusjohtaja ymmärtää, että saadakseen hyvän strategian, hänen täytyy saada asiakkaat kiinnostumaan ja innostumaan. Hän joutuu pohtimaan, miten saisi organisaation taas kerran pohtimaan asiaa tuorellta näkökulmalta. Hänen päähänsä voi tulla iso pino kysymyksiä ja ajatuksia! Olemme kollegojeni kanssa kuulleet ja keränneet näitä huolia vuosien ajan. Nyt näytän sinulle kymmeniä tämän tilanteen huolia, ja pointti on nimenomaan sana huoli

Mikä ero huolella ja tarpeella?

Asiakkaalla voi olla tarve, joka on ratkaisu huoleen. Jos huoleni on jano, tarvitsen oluen. Olut on silloin ratkaisu janoon. Mutta, jos kysyn asiakkaalta mitä hän tarvitsee, niin silloinhan delegoin ratkaisukompetenssin henkilölle, joka ei ole alamme asiantuntija. Oikeastaan ei siis pitäisi kysyä asiakkaalta tarvetta, vaan mielummin kuunnella hänen huoliaan ja itse ottaa vastuun ratkaisun ilmaisemisesta. 

Maailman mahtavin myyntitapa on tehdä asiakkaalle näkyväksi hänen huolensa. Koska olemme tavanneet monta asiakasta, jotka ovat samassa tilanteessa, voimme itse asiassa artikuloida asiakkaan huolet paremmin kuin hän itse syväymmärtämällä heitä. Nämä nähtyään hän voi ymmärtää paremmin, että todella kannattaisi ostaa tältä tyypiltä, koska noihin kaikkiin emme todella itse osaa löytää vastauksia. 

Johdon huolet ja haasteet sisältävät paljon tyypillisiä ylätason kysymyksiä. Miten saan firman kasvamaan ja menestymään paremmin kuin ennen? Tämän voi purkaa iso nipuksi huolia. 

Nippu huolia

Mieti hetki. Mitä asiakkaat ovat viime aikoina kysyneet? Mitä he todella haluaisivat meiltä? Huomaa, että asiakas ei tiedä alamme uusia ratkaisuja, jolloin hän voi pyytää vanhaa! Silloin pitäisi osata kertoa, että kyllä asiat voi tehdä näinkin, mutta että hän saattaisi olla kiinnostunut uudesta ratkaisustamme.

Mikä tökkii työssämme? Miten voimme uudella strategialla toimia paremmin? Mitä tapahtuu markkinoilla? Mitkä ovat ne suuret trendit, jotka vaikuttavat sekä asiakkaisiimme?

Miten monta ihmistä ottaisin mukaan prosessiin? Miten osallistan kaikki? Miten haastaa omaa ajattelua? Mikä se suuri, fokus pitäisi olla seuraavassa vaiheessa? Miten yksinkertaistan?

Puretaan näitä.

Text: “The future cannot be researched because it doesn’t exist.”

Mistä kasvu? Miten ymmärtää mihin satsata ja investoida? Miten kasvaa, mitkä ovat oletuksemme jatkosta? 

Mikä tökkii? Mikä todella ei toimi? Miten korjata se? Mihin organisaation aika menee? Miksi emme saa enemmän tehtyä asiakkaille?

Miten trendit? Mitä tapahtuu markkinoilla? Osataanko analysoida? Mitkä trendit vaikuttavat sekä meihin että asiakkaisiin? Mitä kilpailijat tekevät, miten vastaamme siihen?

Tällaisia kysymyksiä voi tulla ilmoille. Sitten osallistamisen kysymykset:

Miten osallistaa ihmiset laajasti?

Osallistaminen? Miten osallistan ihmisiä, pitäisikö se tehdä laajemmin? Jos otan porukan mukaan, onko ruohonjuuritason näkemykset yhtään relevantteja strategiatasolla?

Miten vältämme, että strategia ei dilutoidu, kun monta on mukana. Miten vältämme konsensusajattelun ja tylpän keihäänkärjen?

Text: “We make assumptions about the future.”

Kesto? Jos otan paljon ihmisiä mukaan, kestääkö prosessi aivan liian kauan? Meneekö siihen liikaa aikaa? – Ei mene, kun käytät teknologiaa! Tehokkuus voi nousta jopa viisinkertaisesti. Siinä se pointti onkin.  

Kallista? Onko liian kallista osallistaa laajasti? – Se vasta kallista onkin, jos et osallista! Onko toimitusjohtajalla vielä valttikortti päättää? – Mielestäni pitää olla. Toimitusjohtaja lopulta päättää. Tietenkin hyvä johtaja kuuntelee muita.  

Suuri Tehtävämme asiakkaille?

Ylimmän tason huoli on SUURI TEHTÄVÄMME asiakkaalle. Se kannattaa kiteyttää strategiaprosessissa. Ja nimenomaan asiakkaan silmin! Ei itsekkäästi niin, miten tienaamme enemmän. Jos autamme asiakasta todella hyvin, hän myös maksaa meille enemmän. Tuotamme hänelle paljon enemmän arvoa. Silloin syntyy win-win tilanne, joka on hieno asia kaikin tavoin.

Drawing of a person thinking about strategy in the form of a globe. Text: “What distinguishes a good strategy and a bad strategy? The quality of assumptions!”

Miksi olemme olemassa? Mikä on visiomme? Mietimmekö vain itseämme, emmekä riittävästi asiakkaita? Mietimmekö vain omia numeroitamme, kasvua ja kaupan saamista?

Mitä asiakas haluaa? Ymmärrämmekö, mitä asiakas todella haluaa? Ymmärrämmekö syyn, miksi hän tekee kanssamme töitä? Se, mitä asiakas haluaa, voi olla aivan eri asia kuin mitä hän todella tarvitsee. Voi olla, ettei hän sitä edes itse pysty sitä sanomaan.

Merkityksellisyys? Mikä on se juurisyy, minkä takia ihmiset ovat täällä töissä, mikä meidän porukkaamme innostaa? Mikä tekee heille työstä merkityksellistä? Kaikkeen noihin kysymyksiin on vastaus SUURI TEHTÄVÄMME. Sanojen voima on uskomaton. Sanat ovat edelleenkin maailman voimakkaimmat aseet. Jos osaat kiteyttää SUUREN TEHTÄVÄN muutamaan sanaan, niin sillä on aivan valtava merkitys sille miten että saat porukan mukaan toimintaan.

Miten haastamme ajatteluamme?

Kaikki kuplassa? Aina pitäisi kyseenalaistaa, etenemmekö optimaalista tietä? Rdigossa olemme alkaneet käyttää kuplametaforaa, jonka kollegani Veli-Matti nosti esille. 

Onko koko johto samassa kuplassa? Toistammeko samoja uskomuksia? Osaammeko itse kyseenalaistaa toimintaamme?

Meillä saattaa olla sellaisia mantroja, joista osa voi olla vanhentuneita. Mitkä kasvu-uskomukset eivät enää ole hyviä? Kukaan ei tiedä tulevaisuudesta mitään ja kristallipallot on myyty loppuun. Meillä pitää kuitenkin olla uskomuksia jatkosta, ja siihen se meidän strategia perustuu. Mutta, onko niitä, johdon haasteet mukaanlukien, koskaan kirjoitettu auki? Onko osa niistä jo ihan vanhentuneita? 

A figure with point A and point B and a curved line that connects both points. This represents the strategy journey from today to the future.

Uskallammeko haastaa? Se voi olla aika herkkä paikka, jos menee sanomaan ettei uskokaan meidän pyhiin mantroihimme.

Menettääkö kasvonsa? Tämä on kuulkaa kova juttu. Tällaisessa tapauksessa ulkopuolinen henkilö voi olla eduksi, koska hän pystyy kysymään nämä kysymykset kun ei pelaa organisaatiopeliä.

Miten haastaa positiivisella tavalla ärsyttämättä? Pinnat voi kiristyä, jos joku alkaa haastamaan perususkomuksiamme. Ollemmehan uskoneet niihin menestyksellä vuosia.

Miten kiritämme itseämme? Voimmeko tehdä kymmenen kertaa nopeammin? – Mahdotonta monen mielestä. Mutta onko, jos käytät uutta teknologiaa?

Miten loisimme positiivisen moodin sen jälkeen, kun ollaan haastettu ja revitty asioita auki?

Digi? Entäs digi, teemmekö vanhalla tavalla? Tiedämmekö edes, mikä on mahdollista?  B2B myynnissäkin, on mahdollista puhua tuhansien kanssa joka viikko! Sen sijaan, että tapaa viittä ihmistä hikisesti viikottain ja tekee hirveän määrän hutisoittoja, jotta saa asiakkaan kiinni, voi todella digillä olla itse elävänä puhumassa tuhansille viikottain. Se on pikavideon voima.

Fokusointi

Mihin fokusoida? Mihin on fokusoitava riittävän terävästi, jotta kasvu syntyy? 

Onko kanttia? Onko meillä kanttia priorisoida? Onko fokusointi meille itse asiassa ahdistavaa, kun se kaventaa pelikenttää? 

A figure with point A and point B connected by a line inside a sector. This represents the strategy journey from today to the future.

Reagointi. Miten ihmiset reagoivat, jos lähdemme priorisoimaan toisin? He saattavat ajatella, että heidän “lapsensa” kuolee, jos mennään eri suuntaan. Miten minun käy tässä myllerryksessä? Usein ei halua ärsyttää ja pelottaa ihmisiä ja hyvä päätös jää tekemättä uskalluksen puutteessa. 

Konkretisointi. Miten saada fokus konkretisoitua tekemisen tasolle? On ihan kivaa puhua kevyttä yläpilveä, mutta miten saataisiin tarpeeksi pitkät jalat, jotta myös konkretisointi-osaamista olisi? Onko uuden fokuksen valinta edes sopiva kulttuuriimme? Vai hylkiikö kulttuurimme sitä? Onko meillä resurssit ja kyvykkyydet?

Nämä ovat kysymyksiä, jotka tulee johdon päähän, kun he lähtevät suunnittelemaan miten strategia tehdään.

Yksinkertaistaminen 

Miten saamme riittävän yksinkertaisen strategian? Jos lopputulos on hirveän paksu pinkka PowerPointteja, eihän kukaan niitä muista. Silloin strategia ei toteudu, ihan turha juttu. 

Figure of point A and a sector. This represents the starting point of a strategic where the sector defines strategic direction.

Konkretia. Osaako porukka konkretisoida strategian? Olemmeko auttaneet siinä? Miten porukka yleensä edes muistaa, mikä strategia on? 

Olen tätä kirjoittaessani tekemässä 95:ttä Strategy 1Pageriä. Laitamme siihen fokusalueet ja suuret tavoitteet, ja tottakai myös SUUREN TEHTÄVÄMME, eli läpimurtotavoitteitamme: Miten etenemme ketterästi aurinkoa kohden. Yhden sivun strategian ilo ja etu on siinä, että sen voi myös päivittää helposti.

Asiakkaiden huolet tilanteessa. Mieti, pystytkö kristallisoimaan omien asiakkaidesi huolia? Nehän ovat kaikki kysymyksiä, mutta huoli on mahtava sana, koska siinä on tunnetta mukana. Se ei ole vain faktaa, vaan myös totta. Kuuntele asiakkaita, koska he kertovat huolensa jokaisessa lauseessaanKun kaikki tilanteeseen liittyvät huolet vedetään yhteen ja laitetaan yhdelle sivulle, saat itsellesi kettinkisen tavan myydä. Samalla johdon haasteet ja huolet hälvenevät! Avaat asiakkaat silmät todellisuuteen. Ja sinä voit auttaa! Siitä on asiakas on kiitollinen! 

Laita strategia tulille! 🔥

👉 Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.17 Miten tehdään hyvä strategia

Miten tehdään hyvä strategia?

Haastattelin videolla muutama päivä sitten kollegaani Erkki Kari-Koskista strategiasta. Miten tehdään hyvä strategia? Tämä teksti on videohaastattelun litterointi.

Eki: Oikeastaan koko homma kiteytyy siihen asiaan, että kun strategiaa tehdään, kysymysten arvo on suuri. Se, minkälaisia kysymyksiä siinä prosessissa esitetään ohjaa hyvin pitkälle sitä strategian laatua, kuinka hyvä siitä tulee. Tämän takia kannattaa tosiaankin käyttää aikaa näiden kysymysten miettimiseen ja pohtimiseen ihan porukalla. Mitkä ovat ne kysymykset, jotka vievät eteenpäin?

Poikkeuksellisen hyvät kysymykset

Jos haluaa poikkeuksellisen hyvän strategian, pitäisi löytää ne poikkeuksellisen hyvät kysymykset. Tässä on tietysti kaksi tasoa: 

Ensimmäinen taso on se, että mietitään hallitustasolla ja ylimmän johdon tasolla mihin suuriin kysymyksiin tässä strategiassa halutaan vastata. Siihen pohdintaan kannattaa käyttää aikaa, koska se on ihan ydinjuttu. Siihen täytyy myös ottaa mukaan hallituksen jäsenet, jotta se asia ajautuu oikeille urille. 

Sitten on toinen taso kysymyksiä, joka tapahtuu siellä strategiaprosessissa: Miten yksittäisiä workshopeja, kokouksia, erilaisia ideointisessioita ohjataan oikeanlaisilla kysymyksillä? 

Markus: Sinulla on pitkä ura yritysjohdossa ja strategiakonsulttina. Tuleeko sinulle mieleen joku keissi, jossa koit että kysymys avasi uudet näkemät?

Eki: Aika usein tulee vastaan tilanne, jossa kysytään: “Mitkä ovat ne tärkeimmät ykköskysymykset?. Sitä kun hetki pyöritellään ja brainstormataan,  alkaa nousta mahdollisesti yllättäviäkin näkökulmia. Jos sitä vielä pohditaan boksin ulkopuolelta: Minkälaisia mahdollisuuksia meillä olisi tarjolla, mitä kehitysvelkoja ja vahvuuksia, mitä pitäisi korjata ja rakentaa, onko olemassa uhkatekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon? Sieltä ne alkavat löytyä. Monessa keississä on onnistunut tämä alkuvaiheen haastaminen niin hyvin, että hallitus ja ylin johto ovat hieman muuttaneet sitä strategiatyön tavoitetta. 

Minulla oli taannoin sellainen keissi, jossa ensimmäinen toimeksianto oli strategian päivitys. Sen piti olla kevyempi päivityskierros. Siinä alkukeskustelussa huomattiin kysymysten etsimisen yhteydessä, että hetkinen, tähän tarvitaankin isompi remontti. Kevyemmästä päivityskierroksesta tulikin perusteellisempi! Se vaikutti strategiatyöhön ratkaisevasti, sillä prosessissa löydettiin uusia linjauksia matkan varrella.

Huonot kysymykset strategiatyössä

Jouni Koistinen

Jos kysymysten pohtimiseen ja niiden määrittelyyn ja ideointiin ei käytä riittävästi aikaa, helposti saattaa tulla huonoja kysymyksiä. 

Markus: Ja samoja kysymyksiä, eikö niin? Eikö huono kysymys olekin sellainen, mikä on jo kysytty monta kertaa ja saa aina saman vastauksen?

Eki: Huono kysymys on oikeastaan sellainen, joka saattaa latistaa sitä johtopäätöstä. Jos kysyn sinulta: 

“Voitko lisätä myyntiä 10 prosenttia?”

Markus: Tietysti hyvä sotamies vastaa että “Tottakai, herra toimitusjohtaja!” Mutta voinko käytännössä pysyä lupauksessani?…

Eki: Niin, vastaamalla noin saatat alkaa heti miettimään niitä esteitä, niitä asioita jotka estävät sinua pääsemästä siihen kymmeneen prosenttiin. Tämän takia tällaisessa tilanteessa kannattaisi pohtia: 

“Hei, meillähän on yhteinen kasvutavoite, millä keinolla saisin myyntiin vauhtia siten, että se on vuoden lopussa 10 prosenttia suurempi?”

Siinä on hyvä kysymys.

Poikkeuksellisen hyvät kysymykset

Camilla & Johan Hallbäck

Markus: Kerro vähän tästä diakuvasta (yllä), miksi laitoit sinne tuon strategiataulun

Eki: Minusta se on kiva kuva! Sen lisäksi se pyrkii kuvailemaan sitä, että voimme yhdessä porukalla pohtia paljon niitä kysymysten asetteluja ennen kuin lähdetään tekemään työtä.

Markus: Ei ole oletusarvoisesti tyhmiä kysymyksiä, vaan se tyhmä kysymys voi olla tyhmä nykyajattelulle. Kysymys voi olla poikkeuksellinen hyvä, koska se on uudenlainen. Mikä näiden kysymysten tärkeys on strategiatyössä?

Miten strategiatyössä?

Outi Impivaara

Eki: Kyllä se mielestäni ratkaisee ihan sen työn laadun. Niillä sekä ohjataan sitä isoa kuvaa ja sitä isoa lopputulosta mitä halutaan saada aikaan.

Toisella tasolla erilaisissa kokouksissa ja työpajoissa ohjataan ihmisten ajattelua siten, että löytyy uusia ideoita ja ratkaisuja ja annetaan ihmisille mahdollisuus mennä eteenpäin.

Se auttaa meitä ideoimaan ja löytämään ratkaisuja, ja innostaa eteenpäin.

Martin Andersin

Hyvien kysymysten avulla löydämme myös porukkaan energiaa!

Rima korkealle

Jari Virrankoski

Markus: Juuri tämä, että kannattaa uskaltaa laittaa rima korkealle ja kysyä niitä kiperiä kysymyksiä, kuten sinä aina sanot.

Eki: Niin, tietysti on olemassa kysymystyyppi, joka voi olla kiperä monella tavalla. Se voi olla kiperä meidän kilpailukyvyn kannalta, se voi olla kiperä erottautumisen kannalta, ja pinnan alta, jonka kaikki tietävät mutta josta kukaan ei koskaan puhu. Kiperillä kysymyksillä saadaan rima korkealle!

Poikkeuksellisen hyvillä kysymyksillä hyvä strategia

Ari Vanhanen

Markus: Kiitos Eki. Miten vetäisit yhteen tämän viestin?

Eki: Asenteellisella ohjenuoralla! Miettikää strategiaprosessin alussa, mihin kysymyksiin haluatte vastauksen? Ja asettakaa sille fasilitaattorille sellainen rima, että “Tänne ei muuten sitten tulla huonoilla kysymyksillä!”

Markus: Kiitos, ihan kettinkiä, poikkeuksellisen piukat pointit, Eki!

Laita strategia tulille!🔥

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän on teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy