Categories
2. Korjaava suunnitelma

2.04 Strategian toteutus sprinteissä

Strategian toteutus sprinteissä – Elävä ohjaustaulu

Strategiasta ei ole hyötyä, jos se ei toteudu. Kerron miten strategian implementointi saadaan käyntiin ja miten sen toteutus tehdään strategisissä sprinteissä ohjaustaulun avulla.

Ikuinen taistelu

On olemassa ikuinen taistelu tärkeiden asioiden ja kiireellisten asioiden välillä. Arvaa kumpi voittaa? Kiireellinen jyrää aina tärkeän. Miten voimme hallita tätä? Strategiassa kiteytetyt suuret fokusalueet ja niiden läpimurtotavoitteet ovat supertärkeitä. Niiden täytyy olla läsnä strategiatyössä, ja ne täytyy saada toteutettua. Ei ehkä huomiseksi, mutta lähiaikoina.

Ihmisillä on aina kiire. Huono on se johtaja, joka ei täytä alaistensa päivää. 

Mitä enemmän porukkaa joudutaan virtaviivaistamaan, sitä enemmän kiirettä. On todella tärkeää ymmärtää mikä tehtävistä on oleellisin, ja millä tavalla saamme tärkeät asiat mukaan toteutukseen. Tässä keino: 

Samaan työpinoon

Laitetaan asiat samaan työpinoon! Jos pidämme strategian erillään jossain piilossa, eihän siitä tule mitään. Meidän on pakko saada kiireelliset ja tärkeät asiat silmien eteen koko ajan.

Yksi työpino. Tärkeät asiat tavoitteina.

Yksi työpino

Yksi työpino! Tehdään vain yksi työpino! Laitetaan tavoitteet samaan pinoon ja niihin liittyvät tekemiset niiden alle, aivan kuten vanhassa mapissa oli välilehtiä. Silloin ne ovat silmien edessä koko ajan työpinoa katsottaessa.

Työpino digitaaliselle ohjaustaululle

Mitä jos tehtäisiin näin, että siirretään työpino digitaaliselle ohjaustaululle? Laitetaan isot tavoitteet, eli suuret valinnat sarakkeiksi ja niiden alla olevat tekemiset korteiksi. Tekemiset nakitetaan ihmisille ja sovitaan kuka ottaa minkäkin asian hoidettavakseen. Liikennevalojen avulla nähdään esimerkiksi, eteneekö tehtävä hyvin, onko viiveitä, vai peräti haasteita.

Elävä ohjaustaulu

Kun tavoitteet ja tekemiset on saatu ohjaustaululle, niin arvaa alkaako se elämään? Kun sitä katsotaan viikottain, se muuttuu pakostakin eläväksi. Fyysisessä kokouksessa ohjaustaulu heijastetaan seinälle, jotta sitä voidaan tuijottaa. Etäkokouksessa yksi jakaa näyttönsä, mutta muut voivat katsoa taulua myös omassa ikkunassaan, jolloin he voivat samalla kirjoittaa sille. Etäkokous toimii itseasiassa paremmin kuin fyysinen kokous, se on jännää. Monen mielestä on kiva tavata fyysisesti, mutta inhorealistina jos katsoo tuottavuutta, niin nettikokoukset ovat parempia. Varsinkin, jos kokousstruktuuri on kunnossa. Saamme aina enemmän aikaiseksi.

Etäkokous vs. lähikokous

Olen jo vuodesta 2016 fasilitoinut melkein kaikki workshoppini etänä. Aluksi tavataan mielellään ainakin kerran, jotta tutustutaan. Kaikilla on kuitenkin kone auki kokouksessa ja meillä on yhteinen kirjoituspinta siinä paikan päällä. Näemme ohjaustaulun ja kirjoitamme kommentteja korteille. Mutta sitten seuraavat kokoukset pidetään jo etänä, koska ne ovat niin tehokkaampia. Videokokous on muuten ihan aidosti face-to-face. Naamat siellä näkyy!

Oli työskentelytapa sitten etänä tai paikan päällä, se mikä nostaa ryhmän tehokkuutta, on yhteinen kirjoitusalusta. Jos pelkästään puhutaan, niin kaikki kommentit häviävät eikä mitään dokumentoidu. 

Etäkokouksessa aina välillä pyydän pulssin siitä, miten kokous menee. Dokumentaatio on koko ajan olemassa, mutta myös puhutaan kirjoitetut kommentit. Kirjoituspinnan avulla mitään ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi. Valmistelu on myös nopeampaa.

Ketterä strategian johtaminen

Jos olet töissä isommassa konsernissa, voidaan konsernille tehdä oma strategiataulu. Seurataan mitä tavoitteille kuuluu. Eri yksiköillä voi olla omat taulut. Tässä yksi ylätason kortti on purkautunut alatason tavoitteeksi. Ja tehtävillä tietenkin vastuuhenkilöt. Kuvassa on neljä toimintayksikköä ja kaikilla omat taulut. Lisäksi on kolme funktiota: Talous, HR ja viestintä. 

Pointti on siinä, että taulut voidaan avata muille ja annetaan oikeudet kaikille katsoa niitä. Jos joku haluaa tietää mitä muut hääräävät, niin hän pääsee katsomaan. Ketterä strategia voi olla täysin läpinäkyvä!

Parasta tässä on vielä se, että esimerkiksi Trellon peruskäyttö on ilmaista.

Johtaminen sprinteissä on jo 30 vuotta vanha idea. IT-teollisuudessa opittiin, että on ihan turhaa suunnitella projektit yksityiskohtaisesti, koska maailma ja asiakkaan tarpeet muuttuu matkan varrelta. Isot projektit vain viivästyivät ja viivästyivät ja eivät kumminkaan olleet hyviä. Mitä jos mietittäisiin vain se iso päämäärä ja tehtäisiin työtä lyhyissä sprinteissä? Ja aina näytettäisiin asiakkaalle sen sprintin tulos, niin että asiakas voi koko ajan seurata miten työ valmistuu.

Kun teimme pitkiä ”vesiputousprojekteja” emmekä näyttäneet välituloksia asiakkaille, lopputulos ei ollutkaan tyydyttävä.Tarvitaan asiakkaan jatkuvaa syväymmärrystä. Siksi keksittiin sprinttijohtaminen:
Tehdään pienissä paloissa, joiden välissä aina näytetään välitulos. 

Tämä on niin rautainen idea, että tätä kannattaa käyttää bisneksessäkin! 

Sprintti on kalenteriaika

Sen takia olen tullut siihen tulokseen, että katsotaan läpi ohjaustaululla oleva työpino, ja mietitään VAIN mitä tehdään seuraavan sprintin aikana. Sprintti on kalenteriaika, eli se ei ole koskaan myöhässä. Kalenteri rullaa aina. Ennen vanhaan jos tavoitteeseen ei päästy ajoissa, pidettiin tavoite ja venytettiin aikataulua. 

Sprinttiajattelussa on toinen filosofia, jolloin sprintti ei ole koskaan myöhässä. Aikaa ei siirretä, vaan ryhmän täytyy kerta kaikkiaan tehdä vain se ydinasia siinä jutussa. Se johtaa siihen, että projektit muuttuvat laihemmiksi, koska kaikkia hienouksia ei tehdä, kun ei ole aikaa. Muuten projektikokouksissa käy käytännössä helposti niin, että kaikki yrittävät tuottaa arvoa tekemällä koko ajan lisää ja hienompaa.
Pienet parannukset eivät välttämättä olekaan niin hirveän tärkeitä. Mutta kun pitää saada valmista, keskitytään automaattisesti ydinasiaan. Sitten valitaan seuraavan sprintin työ. 

Viikon sprintti

Tässä on viikon sprintti maanantaista maanantaihin. Sanoisin, että kahden viikon sprintti on maksimi. Pidetään maanantaisprintti-kokous, joka alkaa sillä, että katsotaan, miten viime viikon sprintti meni. Saatiinko aikaiseksi ne asiat, jotka piti tehdä? 

Ihmiset itse saavat sanoa mitä he työstävät seuraavalla viikolla. Kokouksessa todetaan, että tuo ei valmistunut, ja silloin loogisesti laitetaan se takaisin pinoon ja otetaan sieltä uudestaan seuraavalle sprintille. Kun tullaan seuraavaan maanantaihin, tsekataan saatiinko nyt asia aikaiseksi vai ei, ja valitaan seuraavat työt. 

Tässä on iso psykologinen juttu. Kun ihmiset tietävät, että heiltä viikon lopuksi kysytään, saivatko he asian tehtyä, heillä on pyrkimys tehdä työ valmiiksi. Jos ei oikein ehdikään, niin silti tehdään rutistus ja pohditaan minkä osan kuitenkin saisi valmiiksi. He osaavat fokusoida tehtävän ytimeen. Tämä on erittäin terveellinen juttu, kun tavoite ei jousta. Sisällön pitää joustaa. Vanhassa maailmassa sisältö pysyi ja tavoite jousti. Strategian toteutus sprinteissä toimii!

Laita strategiset asiat samaan työpinoon operatiivisten asioiden kanssa. Sprinteissä strategian toteutus toimii hyvin paljon tehokkaammin ja aikataulut pysyvät. Siitä on kysymys.

Laita strategia tulille!🔥

👉Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
2. Korjaava suunnitelma

2.02 Strategian toteutuksen käynnistäminen

Strategian toteutuksen johtaminen ja käynnistäminen

Kun strategia on saatu purkkiin, miten organisaatio saadaan lähtemään implementoimaan juttuamme? Miten strategian toteutuksen johtaminen alkaa?

Olen niin innostunut alla olevasta viitekehyksestä! Se on niin yksinkertainen ja näyttää selvästi kokonaisuuden kohti voittavaa strategiamatkaa.

Kolme luuppia

Ensimmäisessä luupissa suuntaamme toimintamme, eli luomme itse strategian: Kaikki kutsutaan mukaan strategiantekoon, haastetaan, tehdään kovia valintoja ja kiteytetään lopuksi koko juttu yhdelle Strategy 1Pagerille.

Perehdymme tänään kakkosluuppiin, jonka tehtävä on strategian johtaminen ja sen implementointi. Strategian toteutus pitää saada konkreettisesti käyntiin. Strategiasivun ajatukset ovat kuitenkin usein ylätason teemoja. Siksi tarvitaan alatavoitteita, priorisointia ja resursointia. Digitaalinen strategiataulu mahdollistaa tavoitteiden ja tehtävien seuraamisen huomattavasti helpommin. Asetetaan vastuuhenkilöitä, ohjataan ja seurataan. Kakkosluuppi pyörii viikoittain, siis nopeammin kuin ensimmäinen. Samalla katsotaan mitä tavoitteille kuuluu.

Kolmas luuppi kuvaa jokapäiväistä työtä. Jos siellä on ongelmia, joita ei pystytä ratkaisemaan, ne siirtyvät kakkosvaiheeseen. Jos sielläkään niitä ei voida ratkaista, pitää ykkösluupin ottaa ne syyniin.

Elävä ohjaustaulu. Powerpointista ohjaustauluun.

Strategia tyypillisesti esitetään Powerpointissa. Tässä meillä on tavoitteena vain yhden sivun esitys, eli Strategy1Pager. Mutta, se ei ole elävä dokumentti ja meidän pitää saada PowerPointti eläväksi ohjaustauluksi. Meidän suosikkisofta on Trello, joka on fantastisen hyvä softa tähän. Ilmainen peruskäytössä.

Ohjaustaulu

Ohjaustaulun idea on se, että meillä on yhteinen kirjoitusalusta, johon kaikki voivat kirjoittaa samanaikaisesti. Ensimmäinen fokusalue on vasemmassa sarakkeessa ja toinen seuraavalla. Otsikoiden alla on itse tekemiset, kirjoitettuna ikään kuin keltaisille post-it lapuille, mutta digitaalisina. 

Näitä kun lähdetään priorisoimaan, saadaan todella selvä implementaatio. Näin strategia on myös silmien edessä koko ajan, ja sitä tulee seurata säännöllisesti viikon-parin välein. Näin strategian implementointia ohjataan. On syntynyt ketterä strategia. Ohjaustaulun voi avata koko organisaatiolle, jotta kaikki näkevät miten strategiaa toteutetaan. Aivan hurja mahdollisuus!

Kun näin toimii, tapahtuu yllättävä ilmiö: Strategia alkaa elämään ja sitä ryhdytään päivittämään melkein joka viikko. Yllättävää on myös se, että isot fokusalueet alkavat pikkuhiljaa muuttua. Itse olen nykyään sitä mieltä, että neljä fokusaluetta tai prioriteettia on jo liikaa. Kolme olisi hyvä, ettei strategian fokus jakaudu liian moneen paikkaan.

Marmeladi-ilmiö

Olen puhunut aikaisemmin marmeladi-ilmiöstä, joka on mielestäni maailman parhain johtamisoppi: Jokaisella organisaatiolla on ruokalusikallinen marmeladia, joka kuvastaa resursseja, kyvykkyyttä, koneita, it-systeemiä jne. Johto päättää, kuinka monta paahtoleipää voidellaan. Jos paahtoleipiä eli suurempia tehtäviä on 31 kappaletta, marmeladi ei riitä ja leivät eivät maistu miltään. Silloin porukka alkaa huutaa lisää resursseja. Annan heille raa’an vastauksen: “Teillä on juuri ne resurssit, minkä arvoisia olette! Teidän pitää osata valita ja priorisoida!”

Paljonko rahaa tulee sisään rajaa, kuinka paljon resursseja voi olla. Kysymys on siitä, miten ajat resursseja. Jos johdat huonosti, otat liian monta paahtoleipää. Mikä on se oikea määrä paahtoleipiä? Se on se kysymys. 

Strategiamatkassa on vaarana, että luupit saattavat irtoa toisistaan. Strategiaesitys Powerpointissa saattaa olla jossain kansiossa ihan unohduksissa, kunnes siihen palataan vasta vuoden päästä. Mutta kun strategia ja strategian toteutuksen johtaminen saadaan pyörimään luupissa kaksi viikottain digitaalisessa muodossa, silloin se on elävä dokumentti. Näin tekemiset, eli yksittäiset actionit ovat koko ajan silmien alla, ihmisten omassa ohjauksessa. 

Näin strategia laitetaan tulille, ja menestysmatka on alkanut!🔥

👉 Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.01 Onnistunut strategiaprosessi on matka

Onnistunut strategiaprosessi on matka

Tervetuloa! Tästä alkaa uusi blogisarja aiheena strategiaprosessi, sen vaiheet ja kokemukset. Olen tehnyt strategiakonsultin työtä kauan ja fasilitoinut eri organisaatioita ja nyt tarkoitukseni on levittää ja myös dokumentoida koko strategiaprosessi. Tulen tekemään joka torstai klo 18.00 lyhyitä live-sessioita FB ryhmässämme “Strategiafriikkien laakso“. Nämä blogit ovat live-sessioiden litterointeja. 

Aloitetaan! 

Strategiatyö on aika haastavaa. Strategiaprosessi on kaikkea muuta kuin triviaali. Ensinnäkin on hirveän vaikeaa ymmärtää, mikä se meidän strategia on ja miten saisimme sen voittavaksi.

Sen lisäksi strategian implementointi on vieläkin vaikeampaa. Nyt tietysti olisi tosi hauskaa, jos saataisiin sekin sujumaan, koska muuten koko strategian suunnittelu on turhaa.

Yllä näet uuden mallini, jota olen alkanut kutsua menestysmatkaksi. Syystä, että hyvin moni ihminen kokee strategian olevan sanana vaikea, että se on jotenkin abstrakti ja mystinen: Kuin rakettitiedettä, jota ei tavallinen ihminen ymmärrä. Ja sehän on tietenkin täysin väärin. Kun strategia on löydetty, niin sehän on lopulta hyvin yksinkertainen ajatus. Olen miettinyt, että voisiko tämän strategia-sanan kokonaan poistaa, mutta se tehtävä taitaa olla mahdoton. 

Mikä se strategia sitten on? Lyhyin ja yksinkertaisin määritelmä on: 

“Strategia = MITEN”

Miten me menemme tulevaisuuteen, mikä on meidän menestysmatkamme? Strategiaprosessi on matka ja sitä pitää koko ajan reivata.

Minulla oli suuri ahaa-elämys, kun olimme konferenssissa Tennesseessä Yhdysvalloissa. Heräsin neljältä jetlagin takia ja aloin tekemään töitä. Tajusin jotain! Ei todellakaan ole niin, että strategia on vuotuinen kierros. Ei, se ei ole niin. Menestysmatkassa pyörii itse asiassa kolme luuppia eri tahdilla, vähän kuin kolme olympiarengasta. 

Strategiaprosessin vaiheet

Ensimmäinen vaihe, joka on ‘Suuntaamme’ -vaihe, on strategian luontia, itse design. Siinä yritys suuntaa toimintansa tulevaisuuteen. Me -muotoa käytämme sen takia, että pitää ottaa ihmiset mukaan, se on todella järkevää ja nykyään todella tehokasta teknologian avulla. 

Suuntaamis-vaiheen luuppi pitää saada pyörimään yrityksessä, ja vuosi on usein liian hidas. Strategiaa pitää katselmoida useammin, ja voi olla, että kvartterinopeus olisi nyt aika monelle yritykselle se oikea tapa. Sitten kun tämä on tehty, pitää alkaa johtamaan itseään ‘Johdamme’-vaiheessa. On uudet isot tavoitteet, jotain pitää reivata ja silloin johtaminen,  strategian ramp-up on todella tärkeä. Ja taas me- muodossa sen takia, että kaikkien pitäisi johtaa itseäänkin. Kakkosluupilla on viikkorytmi ja se pyörii samalla. ‘Teemme’- vaihe, eli kolmas luuppi on se aktiivinen jokapäiväinen asia ja se pyörii päivävauhtia. 

Yllä olevan kuvan pointti on siinä, että nämä kaikki kolme luuppia ovat ketjutettu toisiinsa. Ensimmäisestä luupista tulee ulos tavoitteet, toisessa ‘Johdamme’– luupissa ne puretaan pienemmiksi ja konkretisoidaan, ja sitten ne menevät ulos ‘Teemme’-puolelle. Iso moka on siinä jos nämä linkit on poikki. Ja hyvin helposti käy niin, että kun tämä strategia on luotu, se on vähän aikaa kiinni tässä ‘Johdamme’-vaiheessa. Mutta sitten jotenkin tähän syntyy rako, ja kun se strategia on PowerPointilla, se jää taustalle ja kaikki unohtavat sen. Sen takia sen jälkeen mennään ikään kuin flowlla. Viikottain ja päivittäin tehdään. Se saattaa olla todella hyvä systeemi, mutta usein kaikki tipahtaa lattialle, kun sitä  ideakorkeutta ei ole tullut tästä strategia-asiasta.

Suuri Tehtävä

Aurinko on ollut kauan symbolini sille, mikä se meidän yrityksemme Suuri Tehtävä (isolla T.llä) on asiakkaan silmin. Se on se suuri asiakashyöty, joka on ikään kuin meidän ihan olemassaolon oikeutuksemme. Me emme ole vain tienaamassa rahaa omistajille. Tottakai sitäkin pitää tapahtua, eihän omistaja muuten riskeeraa pääomaansa tuommoiseen riskaabeliin yritykseen. Mutta jos ajattelemme, että olemme täällä auttamassa asiakkaita, niin he ilahtuvat ja tietenkin korvaavat sen. Mitä enemmän me osaamme auttaa asiakkaita, sitä enemmän he ovat valmiita maksamaan korvausta siitä hyödystä, minkä he saavat. Aurinko paistaa tämän koko systeemin päälle ja se on olemassa jo tänään täällä. Se ei ole mikään tulevaisuuden visio jossain, vaan se paistaa tänään, huomenna ja vielä syvemmin ja voimakkaammin tulevaisuudessa, kun me olemme kehittäneet yritystämme lisää. 

1. Suuntaamme-vaihe

Ajattelin käydä läpi jokaisen luupin yksitellen, joten lähdetään tästä ‘Suuntaamme’-vaiheesta. Tämä on oikeastaan perinteinen strategiaprosessi. Sanotaan, että nyt on strategiaprosessi päällä, kuten keväällä usein yrityksissä, ja sitten kun se loppuu ollaan onnellisia. Johto on niin onnellinen, kun se on saanut valmiiksi sen vaikean asian, joten se pitää tiedotustilaisuuden ihmisille. Toimitusjohtaja kertoo tunnin sessiossa strategian kaikille, ja kun hän on valmis ja näyttänyt monta kuvaa PowerPointilla, on kysymysten aika. Silloin nousee se yksi käsi ja se sama kysymys, mikä aina tulee: 

“Mitä tämä on konkreettisesti?”

Sitten toimitusjohtajan pitäisi pystyä kertomaan, mikä tämä ylätason ajatus on konkreettisesti. No, kyllä hän jotakin osaa vastata, mutta valtaosa ihmisistä on siellä ja he sanovat:

“Mä kyllä näin, että toi on ihan hyvä juttu, mutta mitä se tarkoittaa mun työssä?”

Eihän se ole se toimitusjohtajan tehtävä. Itse joskus sanoin, että se oikea vastaus siihen kysymykseen (joka toimitusjohtajan oikeastaan pitäisi vastata, mutta hän ei nyt sitä kehtaa sanoa…) on:

 “Kuule ystävä, mä olen sut tänne palkannut sen takia että sä keksisit mitä tämä tarkoittaa sun työssä. En mä voi tehdä sun työtä sun puolesta, mä yritän ymmärtää tätä mun työtäni täällä. Hoida se sun osuus”

…Mutta eihän se niin mene, vaan hänen pitää yrittää viisastella ja sanoa jotain konkreettista.

‘Suuntaamme’ tarkoittaa siis, että me päätämme tuollaisen sektorin, jota tämä aurinko ohjaa. Siellä sektorin sisällä me purjehdimme joka viikko, joka kuukausi ja katsotaan mikä on se paras suunta tänään. 

Kaikki mukaan

Tähän alle olen laittanut neljä pointtia, jotka ovat syntyneet kokemuksesta tähän asiaan.
Ensimmäinen pointti on se, että saat huomattavan suuren tehon tähän strategiaprosessiin, jos kutsut kaikki mukaan alusta alkaen. Tämähän on ihan järkyttävän dramaattinen asia vanhassa maailmassa. Strategianhan tekee johto, eikä ole suinkaan niin että kaikki tulisivat mukaan. “Eiväthän” he:

A.) Ymmärrä, ja 
B.) Se on ihan liian kallista ottaa kaikki mukaan miettimään. 

Nyt molemmat uskomukset on vanhentuneita: 

A.) He ymmärtävät ihan hyvin sen ison tason.
B.) Enää ei ole kallista ottaa heitä mukaan, sillä teknologia on tullut mukaan kuvioihin ja isoja nettikokouksia voidaan pitää.

Oma ennätykseni on 157 ihmistä workshopissa, ja Zoomilla pystyin jakamaan ihmiset viiteenkymmeneen eri huoneeseen. Annettiin briiffejä, kysyttiin kirjallisesti mitä ihmiset olivat mieltä eri asioista. Kaikki kirjoittivat ja näin saimme palautetta. Hyvällä fasilitoinnilla tämä on aivan mielettömän nopea strategiaprosessi. 

Tehokkuus nousee

Ennätykseni tälle koko prosessille oli kolme viikkoa. Kaikki osallistuivat ja toimitusjohtaja oli ihan ällikällä lyöty, että mikä se tehokkuus oli. Yleensä suuremmissa organisaatioissa, kuten miljardiyrityksissä, tämä on kuusi viikkoa. Sitä nopeutta ei rajaa ulkopuolinen ihminen, fasilitoija, vaan sen rajaa heidän omat kalenterit, että paljonko he pystyvät vapauttamaan siihen ajatteluun siitä operatiivisesta työstä joka jatkuu. Tuollainen workshop kerran viikossa on ihan hyvä, mutta ei enää päivän eikä kahden päivän workshoppeja. Sen sijaan kolmen tunnin workshop koko porukalla: Yksi tunti kickoffia ja kaksi tuntia sitten kun oikein työstetään asiat, eli hyvin nopeaa töitä. 

Pointti: Kutsu kaikki. Minkä takia se ei ole kallista? Mikään ei ole niin kallista, kuin se säheltäminen, joka syntyy, kun kabinetissa on tehty strategia, ja sitten sitä yritetään selittää ihmisille ja saada heidät ymmärtämään. Siihen työhön menee aivan hurja aika, se on siis todella kallista. Sen sijaan jos ottaa heidät muutaman tunnin kokouksiin tässä, he ymmärtävät sen alusta alkaen, ja silloin tapahtuu ihmeellinen ilmiö. 

Se on se, että nämä ihmiset kokevat, että se on meidän strategia. 

“Meitä ei otettukaan mukaan toimitusjohtajan prosessiin, vaan me teimme tämän aidosti yhdessä ja omistamme tämän tuloksen!” 

Tällä on tunnetasolla ihan hurja merkitys! Mehän tehtiin tämä, että wau, me oltiin mukana! Nuoret ovat ihan innostuneita, että saivat nähdä minkälainen strategia on, ja sen tekeminen, luominen, ja suuntaaminen.

Haasta uskomuksia

Toinen pointti on se, että prosessin aikana pitää pystyä haastamaan niitä valloillaan olevia uskomuksia. Siinä uusi toimitusjohtaja on usein todella hyvä, koska hän näkee asiat tuorein silmin, ja alkaa kysyä miksi näin tehdään ja voisiko tämä olla mahdollista? Samoin ulkopuolinen hyvä fasilitoija, kokenut konsultti voi olla arvokas, koska hän ei ole sisällä, eikä pelaa sitä poliittista peliä, missä taistellaan resursseista ja asemasta. Hän voi kysyä yksinkertaisia, veitsenteräviä kysymyksiä siitä, mitä hän on nähnyt muissa yrityksissä tapahtuvan ja mitä hän on oppinut. 

Kuten tuossa kerroin, minulla on tätä kirjoittaessani nyt 91:n strategiaprosessin fasilitointi menossa, kohta lähestyy sadas. Jokainen prosessi opettaa jotain. Jos teet ensimmäistä, toista tai viidettä kertaa tätä, niin voin sanoa, että nämä on pieniä juttuja. Miten saa sen ihmisjoukon miettimään ja miten vedetään ajatukset heidän päästään? 

Usein on niin, että ekstrovertit ihmiset valtaavat sen airtimen. Mutta, vaikka introvertti henkilö ei ehkä viitsi taistella puheenvuoroista eikä oikeastaan tykkää esiintyä, saattaa hänen kirjoituksensa olla viiltävän kova juttu! Meidän pitää pystyä haastamaan se, mennä outside the box. Kysymysten arvo on siis suuri. On olemassa maagisia kysymyksiä.

Strategiaprosessi sisältää tottakai myös sen, että pitää tehdä isoja valintoja strategian aikana. Pitää tietenkin analysoida ulkomaailmaa ja katsoa mitä trendit sanovat. Missä voidaan surffata, missä ei? Sitten me valitsemme sieltä sopivimmat ja teemme isoja päätöksiä. Lopulta kun valinnat on tehty, niin tämä kiteytetään yhdelle sivulle. Se on hyvin tärkeää.

Strategiatyön johtaminen. Johtamismalli.

2. Johdamme-vaihe

Nyt mennään kakkosvaiheeseen, joka on Johdamme-vaihe. Nyt on strategia tehty ja ulos tulee kiteytys. Siinä on fokus-alueita, ja ollaan tehty isoja valintoja ja kovia päätöksiäkin ehkä. Nyt nämä fokus-alueet on jo purettu tässä aikaisemmin tavoitteiksi, isoiksi tavoitteiksi. Meidän tehtävämme on purkaa ne meidän yksikössä ja osastossa alatavoitteiksi ja priorisoida niitä ja katsoa kuka tekee mitäkin. Tämän pitää pyöriä ja tietenkin seurataan ja ohjataan niitä, että tulevatko ne tehtyä.  

Kun johdamme itseämme, onko strategiamme läsnä Powerpointtina, jota ei enää jakseta katsoa, vai onko se peräti siirretty elävälle digitaaliselle ohjaustaululle? Siinä isot tavoitteet ovat sarakkeita ja niiden tavoitteiden sisällä on lappuja, kortteja, jotka ovat aktiviteettejamme. Kun nämä aktiviteetit ovat digitaalisella taululla, joita voi joka viikko editoida, tästä tulee elävä dokumentti, ja silloin alkaa tapahtumaan! Koko ajan seurataan, reivataan näitä tekemisiä. Tämä on se ramp up, eli luodaan uusi johtamisjärjestelmä

Juuri tässä kolmen viikon prosessissa toimitusjohtaja heti päätti että jokaiselle tiimille tulee oma digitaulu. Sieltä löytyvät heidän tavoitteensa ja ne ovat linkissä edelliseen vaiheeseen ja samalla siihen suurempaan tavoitteeseen.

3. Teemme-vaihe

Viimeinen ja kolmas vaihe on arkinen Teemme-vaihe, ja tämähän pyörii jokaisessa yrityksessä. Kysymys kuitenkin on: Toimimmeko me vanhoilla tavoilla? On ollut joku hyvä tapa toimia ja olemmeko hyödyntäneet teknologiaa ja ymmärtäneet, että olisi paljon tehokkaampikin tapa tehdä tätä. 

Asiakkaan matka tarkoittaa olemmeko analysoineet asiakkaan omaa arvontuotantoprosessia, hänen omaa tapaansa toimia, millä hän tuottaa arvoa hänen asiakkailleen ja ilahduttaa heitä? Ymmärrämmekö me hänen tapansa toimia, sen prosessin, ja ymmärrämmekö minkälaisiin tilanteisiin hän törmää siinä prosessissa? Tilanteisiin, jossa hän huomaa tarvitsevansa ulkopuolista apua mukaan. Jos ymmärrämme, mitä nämä tilanteet ovat, jokaisessa niissä hänellä on huolia. Sitten hän tarvitsee siihen ratkaisun ja tarve on aina ratkaisu. 

Sanon aina myyjille, etteivät kysy asiakkaalta tarpeita, koska tarve on ratkaisu. Sanotaan huoleni olevan jano. Mitä tarvitsen? Oluen! Olut on ratkaisu janoon. 

Mutta, jos kysyn asiakkaalta mitä hän tarvitsee, niin delegoin ratkaisukompetenssin harrastelijalle, koska minä olen oman alueeni ammattilainen. Asiakas saattaa vastata, mutta hänen osaamisensa rajaa omaa vastaamiskykyään. Ei hän tiedä, mitkä ovat uusimmat jutut. Minun vastuuni on oikeastaan kertoa, että:

“Toki voisin auttaa tässäkin tarpeessa, mutta nyt on uusikin ratkaisu. Haluatko kuulla siitä?”

–Kyllä hän haluaa.

Moni näistä työtavoista voi myös olla vanhentunut. Pelikirja on hieno sana, tehdään näistä uudistettavista työtavoista pelikirja! Se on tosi kiva juttu. 

Strategiaprosessi on kuin matka

Nyt kun katsomme näitä yhdessä, niin kuvan pointti oli siis tämä: Kolme luuppia pitää pyöriä ketjutettuna toisiinsa. Jokaisessa luupissa on omat parhaat käytäntönsä, jotka maailmassa on keksitty. Tänne kun tuo teknologian auttamaan jokaiseen näistä, niin homma luistaa! 

Tällä hetkellä minulla on meneillään strategiaprosessi ison asiakkaan, miljardiyrityksen, kanssa ja siellä ei olla niin pitkällä digitalisoinnin hyödyntämisessä ryhmävoimana. Kyllä ihmiset siellä käyttävät digitaalitekniikkaa, mutta enemmänkin yksin. Se, että saa sen ryhmänvoiman on tärkeää. Ja se on siis muuta kuin tällaisia isoja tietojärjestelmiä, ne ovat keskeisiä, mutta tärkeää on saada myös keskustelu ja kehittäminen digitaalisen infrastruktuurin alle. Ne ovat melkein ilmaisia, kunhan niitä osaa käyttää, ja suhteessa todella halpoja. 

Nimittäin, kun kutsut ihmiset mukaan tähän ensimmäiseen ‘Suuntaamme’-vaiheeseen, se vaikuttaa heidän asenteisiinsa ja he alkavat implementoimaan heti. Todella kova juttu! Miten alat johtamaan yritystäsi uudella tavalla, johtoryhmä-tasolla, seuraavalla tasolla, ja seuraavalla tasolla niin, että kaikki ymmärtävät sen ylätason kokonaisuuden.  

Yksi pointti vielä on se, kun valitetaan olemattomasta tiedonkulusta. Miksi ihmiset eivät kerro, mitä he tekevät? Miksi tieto kulkee huonosti? Minulla on ihan helppo selitys siihen. 

Raportoituminen

Ensinnäkin, kun teen jotain niin nyt minun pitäisi raportoida tekemisistäni. No enhän minä nyt kaikkea ehdi kertomaan mitä täällä tapahtuu, koska se veisi yhtä paljon aikaa, enkä pääsisi etenemään työssäni kun kerta pitää vaan raportoida.

Keksin jo ajat sitten sellaisen sanan, joka mielestäni vieläkin ihan kettinkiä. Se on raportoituminen. Asiat raportoituvat itsestään. Kun kirjoitat digitaululle tilanteet, ne näkyvät kaikille jotka haluavat tietää. Niitä voi mennä katsomaan ja sinne voi jopa laittaa hälytyksiä. Se on aivan fantastisen hienoa! Tieto ei kulje, koska meiltä puuttuu infrastruktuuri. Infrastruktuuri puuttuu= tiedon pitää raportoitua. Se on se koko pointti.

Eli, kaikkien kolmen luupin pitää pyöriä omalla vauhdillaan ja olla kiinni toisissaan. Hyvin helposti tapahtuu niin, että kuukauden kuluttua strategian julkistamisesta tämä ‘Suuntaamme’-luuppi irtoaa, ja sitten mennään vaan operatiivisesti päivittäin. Silloin kun ykkösluuppi katkeaa, niin kakkonen ja kolmonen lässähtävät maalle, emmekä saa sitä ideakorkeutta jota tarvitsemme.

Viimeinen pointti, josta tänään kerron on asiakashyöty. Tämä on se SUURI TEHTÄVÄ, jota teemme, se on itseasiassa koko yrityksen perusta. Kun tämän osaat artikuloida kahdesta neljään sanaan, sillä voi olla valtava merkitys inspiroimaan itseämme ja meidän kautta asiakkaitamme. Tämä on se aurinko, joka paistaa joka puolella.

Laita strategia tulille! 🔥

👉Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

2.03 Sprinttijohtaminen – Elävä ohjaustaulu

Sprinttijohtaminen – Elävä ohjaustaulu

Strategiasta ei ole hyötyä, jos se ei toteudu.  Tässä blogissa kerron miten strategian implementointi saadaan käyntiin ja miten sitä pyöritetään sprinttijohtamisen  ja elävän ohjaustaulun avulla.

Ikuinen taistelu

On olemassa ikuinen taistelu tärkeiden asioiden ja kiireellisten asioiden välillä. Arvaa kumpi voittaa? Kiireellinen jyrää aina tärkeän. Miten voimme hallita tätä? Strategiassa kiteytetyt suuret fokusalueet ja niiden läpimurtotavoitteet ovat supertärkeitä. Niiden pitää olla läsnä arjen tekemisessä ja ne täytyy saada toteutettua. Ei ehkä huomiseksi, mutta lähiaikoina. 

Ihmisillä on aina kiire. Huono on se johtaja, joka ei täytä alaistensa päivää. 

Mitä enemmän porukkaa joudutaan virtaviivaistamaan, sitä enemmän kiirettä. On todella tärkeää ymmärtää mikä tehtävistä on oleellisin, ja millä tavalla saamme tärkeät asiat mukaan toteutukseen. Tässä keino: 

Samaan työpinoon!

Laitetaan asiat samaan työpinoon! Jos pidämme strategian erillään jossain piilossa, eihän siitä tule mitään. Meidän on pakko saada kiireelliset ja tärkeät asiat silmien eteen koko ajan.

Yksi työpino. Tärkeät asiat tavoitteina.

Yksi työpino!

Tehdään vain yksi työpino! Laitetaan tavoitteet samaan pinoon ja niihin liittyvät tekemiset niiden alle, aivan kuten vanhassa mapissa oli välilehtiä. Silloin ne ovat silmien edessä koko ajan työpinoa katsottaessa.

Elävä ohjaustaulu

Mitä jos tehtäisiin näin, että siirretään työpino digitaaliselle ohjaustaululle? Laitetaan isot tavoitteet sarakkeiksi ja niiden alla olevat tekemiset korteiksi. Tekemiset nakitetaan ihmisille ja sovitaan kuka ottaa minkäkin asian hoidettavakseen. Liikennevalojen avulla nähdään esimerkiksi, eteneekö tehtävä hyvin, onko viiveitä, vai peräti haasteita.

Kun tavoitteet ja tekemiset on saatu ohjaustaululle, niin arvaa alkaako se elämään? Kun sitä katsotaan viikottain, se muuttuu pakostakin eläväksi. Fyysisessä kokouksessa ohjaustaulu heijastetaan seinälle, jotta sitä voidaan tuijottaa. Etäkokouksessa yksi jakaa näyttönsä, mutta muut voivat katsoa taulua myös omassa ikkunassaan, jolloin he voivat samalla kirjoittaa sille. Etäkokous toimii itseasiassa paremmin kuin fyysinen kokous, se on jännää. Monen mielestä on kiva tavata fyysisesti, mutta inhorealistina jos katsoo tuottavuutta, niin nettikokoukset ovat parempia. Saamme aina enemmän aikaiseksi.

Etäkokous vs. Fyysinen kokous

Olen jo vuodesta 2016 fasilitoinut melkein kaikki workshoppini etänä. Aluksi tavataan mielellään ainakin kerran, jotta tutustutaan. Kaikilla on kuitenkin kone auki kokouksessa ja meillä on yhteinen kirjoituspinta siinä paikan päällä. Näemme ohjaustaulun ja kirjoitamme kommentteja korteille. Mutta sitten seuraavat kokoukset pidetään jo etänä, koska ne ovat niin tehokkaampia. Videokokous on muuten ihan aidosti face-to-face. Naamat siellä näkyy!

Oli työskentelytapa sitten etänä tai paikan päällä, se mikä nostaa ryhmän tehokkuutta, on yhteinen kirjoitusalusta. Jos pelkästään puhutaan, niin kaikki kommentit häviävät eikä mitään dokumentoidu. 

Etäkokouksessa aina välillä pyydän henkilöstöltä pulssin siitä, miten kokous menee. Dokumentaatio on koko ajan olemassa, mutta myös puhutaan kirjoitetut kommentit. Kirjoituspinnan avulla mitään ei tarvitse kirjoittaa puhtaaksi. Valmistelu on myös nopeampaa. 

Jos olet töissä isommassa konsernissa, voidaan konsernille tehdä oma strategiataulu. Seurataan mitä tavoitteille kuuluu. Eri yksiköillä voi olla omat taulut. Tässä yksi ylätason kortti on purkautunut alatason tavoitteeksi. Ja tehtävillä tietenkin vastuuhenkilöt. Kuvassa on neljä toimintayksikköä ja kaikilla omat taulut. Lisäksi on kolme funktiota: Talous, HR ja viestintä. 

Pointti on siinä, että taulut voidaan avata muille ja annetaan oikeudet kaikille katsoa niitä. Jos joku haluaa tietää mitä muut hääräävät, niin hän pääsee katsomaan. Tämä on niin helppoa ja ketterää! Parasta tässä on vielä se, että esimerkiksi Trellon peruskäyttö on ilmaista. 

Johtaminen sprinteissä on jo 30 vuotta vanha idea. IT-teollisuudessa opittiin, että on ihan turhaa suunnitella projektit yksityiskohtaisesti, koska maailma ja asiakkaan tarpeet muuttuu matkan varrelta. Isot projektit vain viivästyivät ja viivästyivät ja eivät kumminkaan olleet hyviä. Mitä jos mietittäisiin vain se iso päämäärä ja tehtäisiin työtä lyhyissä sprinteissä? Ja aina näytettäisiin asiakkaalle sen sprintin tulos, niin että asiakas voi koko ajan seurata miten työ valmistuu.

Kun teimme pitkiä ”vesiputousprojekteja” emmekä näyttäneet välituloksia asiakkaille, lopputulos ei ollutkaan tyydyttävä. Asiakkaan tarpeet olivat muuttuneet. Siksi keksittiin sprinttijohtaminen: Tehdään pienissä paloissa, joiden välissä aina näytetään välitulos. 

Tämä on niin rautainen idea, että tätä kannattaa käyttää bisneksessäkin!

Ketterä priorisointi

Sen takia olen tullut siihen tulokseen, että katsotaan läpi ohjaustaululla oleva työpino, ja mietitään VAIN mitä tehdään seuraavan sprintin aikana. Sprintti on kalenteriaika, eli se ei ole koskaan myöhässä. Kalenteri rullaa aina. Ennen vanhaan jos tavoitteeseen ei päästy ajoissa, pidettiin tavoite ja venytettiin aikataulua. 

Sprinttiajattelussa on toinen filosofia, jolloin sprintti ei ole koskaan myöhässä. Aikaa ei siirretä, vaan ryhmän täytyy kerta kaikkiaan tehdä vain se ydinasia siinä jutussa. Se johtaa siihen, että projektit muuttuvat laihemmiksi, koska kaikkia hienouksia ei tehdä, kun ei ole aikaa. Muuten projektikokouksissa käy käytännössä helposti niin, että kaikki yrittävät tuottaa arvoa tekemällä koko ajan lisää ja hienompaa. Pienet parannukset eivät välttämättä olekaan niin hirveän tärkeitä. Mutta kun pitää saada valmista, keskitytään automaattisesti ydinasiaan. Sitten valitaan seuraavan sprintin työ. 

Viikon sprintti

Tässä on viikon sprintti maanantaista maanantaihin. Sanoisin, että kahden viikon sprintti on maksimi. Pidetään maanantaisprintti-kokous, joka alkaa sillä, että katsotaan, miten viime viikon sprintti meni. Saatiinko aikaiseksi ne asiat, jotka piti tehdä? 

Ihmiset itse saavat sanoa mitä he työstävät seuraavalla viikolla. Kokouksessa todetaan, että tuo ei valmistunut, ja silloin loogisesti laitetaan se takaisin pinoon ja otetaan sieltä uudestaan seuraavalle sprintille. Kun tullaan seuraavaan maanantaihin, tsekataan saatiinko nyt asia aikaiseksi vai ei, ja valitaan seuraavat työt. 

Tässä on iso psykologinen juttu. Kun ihmiset tietävät, että heiltä viikon lopuksi kysytään, saivatko he asian tehtyä, heillä on pyrkimys tehdä työ valmiiksi. Jos ei oikein ehdikään, niin silti tehdään rutistus ja pohditaan minkä osan kuitenkin saisi valmiiksi. He osaavat fokusoida tehtävän ytimeen. Tämä on erittäin terveellinen juttu, kun tavoite ei jousta. Sisällön pitää joustaa. Vanhassa maailmassa sisältö pysyi ja tavoite jousti.

Laita strategiset asiat samaan työpinoon operatiivisten asioiden kanssa. Sprinteissä toteutat strategian hyvin paljon tehokkaammin ja aikataulut pysyvät. Siitä on kysymys.

Laita strategia tulille!🔥

👉Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän on teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
Uncategorized

5.01 Asiakkaan syväymmärtäminen

Asiakkaan syväymmärtäminen

Tänään minulla on ilo miettiä kanssasi asiakasymmärrystä. Olen antanut tälle kirjoitukselle nimeksi ”Asiakkaan syväymmärtäminen” ja kerron, mikä on asiakkaan ymmärtämisen ja syväymmärtämisen ero.
On iso ero olla asiakasorientoitunut, ja todella syväymmärtää. Kerron sinulle oman kokemukseni tästä.

Asiakasfokus?

Asiakasfokus on haastavaa

Mietitään ensin kimpassa sanaa asiakasfokus. Mitä se oikeastaan on? Se on hyvä sana, ja se tarkoittaa sitä, että fokusoimme asiakkaaseen ikään kuin kiikarilla tai suurennuslasilla. Onko se sitten oikeaa fokusta, vai onko se kiikaritähtäimen fokus? Vaikka tämä tuntuu trivialilta, kokemukseni on, että on todella vaikeaa saada asiakkaan syväymmärtäminen organisaatioon.

Helposti työnnämme tuotteita asiakkaille

Melkein väkisinkin käy niin, että kumminkin fokusoidaan jonkun tuotteen tai palvelun viemiseen asiakkaalle. Silloin koko ajattelu on inside-outtia, eikä se ole asiakasfokusta. Tai ainakaan parasta sellaista.

Miten katsoa toimintaa ulkoa sisään

Näytän vaihtoehdon. Mitä jos me ensin voisimme jollain tavalla dokumentoida asiakasymmärryksen? Asiakkaan ymmärtäminen on eri asia kuin syväymmärtäminen. Ymmärtämisen ja syväymmärtämisen ero voi hyvinkin olla dokumentointi. Jos olemme analysoineet asiakasta niin paljon, että olemme tehneet myös materiaalin. Mieti omaa yritystäsi: Kuinka paljon materiaalia löytyy tuotteista ja kuinka paljon asiakkaista haasteista? 50%, vai 10%, vai prosentti, vai promille?

Idea on, että bisnestä aletaan tekemään outside-in. Mietitään millä tavalla todella autetaan sitä asiakasta?
Mikä on meidän SUURI TEHTÄVÄ hänelle? Miten tehtävä käännetään konkretiaan, sellaiselle tarjoomalle, joka on asiakkaalle hyvä? 

Sisäiset prosessit ja asiakas kohderyhmänä

Aloitan kertomalla omasta matkastani. 80-luvun puolessa välissä keksittiin prosessiajattelu, ja se oli valtava innovaatio. Ennen elettiin toiminnoissa, meillä oli myyntiä ja tuotekehitystä ja tuotantoa, ja ne toimivat varsin itsenäisesti. Kukaan ei ollut koskaan piirtänyt auki miten meidän työmme valuu yrityksen läpi asiakkaalle. 

Sitten joku keksi tällaisen sanan kuin kohderyhmä. Tässä sanassa paljastuu ajattelun mädännäisyys. Asiakas on kohde! Se tarkoittaa, että sinulla on kiikaritähtäin, tähtäät asiakkaaseen, ja ammut tuotteen hänen pystyyn hänen otsaansa! Kääk… Ei kivaa. 

Kun sisäiset prosessit piirrettiin, huomattiin kuinka asiat pyörivät kehää, huomattiin monta risaista kohtaa. Niihin laitettiin red flägejä, ja lähdettiin parantamaan niitä. Mutta, tässä oli vielä yksi iso virhe tässä koko ajattelussa. Puolet nimittäin puuttuu. Mikä puoli puuttuu? Asiakkaan puoli!

Kaksi prosessia kohtaa

Asiakas zipperi: kaksi prosessia kohtaa

90-luvun puolivälissä keksittiin, että itse asiassa kyse on kahdesta prosessista: Toisella puolella on meidän prosessimme ja toisella puolella on asiakkaan prosessi, ja ne liittyvät toisiinsa kuin vetoketju. Olin siihen aikaan tätä pioneerityötä tekemässä ja kehitimme tämän vetoketjumallin (Zipper-malli), josta nyt kerron sinulle. Olen jatkotyöstänyt sitä nyt, kun teknologia on tullut avuksi.

Asiakaskohtaamisia kahden prosessin välillä. Zipperi

Tässä Zipper-malli on kuvattu systemaattisemmin. Siellä on asiakkaan prosessivaiheita, ja meidän prosessimme. Muodostuu prosessipareja: Parit kohtaavat toisensa kohtaamispisteissä, eli touch pointeissa. Näitä zippereitä olen tehnyt satoja. Tänään teemme sen uudella tavalla yksinkertaistaen. Yksinkertaistaminen on Rdigon brändin ydin. 

On ilo nähdä, kuinka nopeasti näin saa informaation vedettyä ulos ammattilaisten korvien välistä. Usein tämä prosessi alkaa siitä, että asiakkaalla on jonkinnäköinen tavoitteiden määrittely, ja me yritämme antaa hänelle awarenessiä, tunnettuutta. Tätä siksi, että asiakas tajuaisi meidän voivan auttaa näissä tavoitteissa. Sitten me myymme palvelut tai tuotteet, ja asiakas kokeilee meidän zipperiä. Hän saa parannusta omaan toimintaansa meidän ratkaisullamme. Silloin parannamme hänen bisnestään. 

Kun näin ollaan mallinnettu asiakkaan prosesseja, voin sanoa, että vaikeus ja haaste on siinä, että pitäisi osata zoomata oikeisiin kohtiin. Asiakkaan prosessit ovat todella isoja ja leveitä, eikä meidän liiketoimintamme tarkoitus ole auttaa häntä koko jutussa. Yleensä autamme vain tietyssä osassa.

Huoli vs. Tarve

Tarve on ratkaisu huoleen

Tässä tulee yksi hauska pointti: Mikä ero on sanoilla huoli ja tarve? Tämä kolahti minulle jo ajat sitten. Tajusin yhtäkkiä, että nämä kaksi sanaa ovat saman lantin vastakkaiset puolet. Ne puhuvat samasta ilmiöstä. Olen varmaan satoja kertoja laittanut ihmiset pareihin miettimään, mikä on näiden kahden sanan ero. Hyviä vastauksia tulee valtavasti, mutta yksi vastaus on kaikkein hyödyllisin: Tarve onkin ratkaisu huoleen. Jos minulla on jano, se on huoli. Mutta mikä on tarpeeni? Mikä on ratkaisu janoon? Tietenkin olut!

Kaikki myyjät haluavat saada asiakkaan tyytyväiseksi. He miettivät maalaisjärjellään että pitää tyydyttää tarve. Miten saan tietää asiakkaan tarpeen? Sitten he taas miettivät maalaisjärjellä vastausta siihen. KYSYTÄÄN asiakkaalta tarvetta! 

Ihminen ei välttämättä silloin huomaa, että hän delegoi ratkaisukompetenssin asiakkaalle. Koska tarve on ratkaisu, asiakkaan vastauskyky ja osaaminen rajaa mitä hän osaa sinulle artikuloida. 

Älä kysy tarvetta

Olemme tästä vetäneet sellaisen johtopäätöksen, että EI PIDÄ KYSYÄ TARVETTA, vaan pitää kuunnella mitä huolia hänellä on. Mitkä ovat asiakkaan ydinkysymykset? Otamme itse vastuu tarpeesta ja esitetään asiakkaalle jotain mistä hän saattaisi olla hyvin kiinnostunut. 

Jos asiakas tietää tarpeensa, niin se on usein vähän vanhanaikainen. Ei hän tiedä meidän uusimpia juttujamme. Silloin itse asiassa voi sanoa, että:

“Juu, kyllä voin vastata tuohon tarpeeseen, mutta saattaisit olla kiinnostunut tästä. Tämä on meidän uudempi versio tuosta asiasta.” Sitten asiakas sanoo: “Wow, kerro enemmän siitä.”

Eli ota vastuu tarpeista. Huoli on aina kysymys ja jos oikein haluat olla taitava, niin voit myös tehdä näin: Aina kun asiakas kysyy minulta jotain, alan heti kokouksen jälkeen miettimään, millä tavalla voisin esittää asiani niin, että vastaus olisi jo siellä esityksessä. Eli viilaan omaa myyntiesitystäni, eikä sitä tarvitse kutsua edes myynniksi. Vaan viilaan esittelyäni, ja mitä vähemmän hänen tarvitsee minulta kysyä minulta, sen parempi esitykseni tietyllä tavalla on ollut. Tällaistakin logiikkaa voit hyödyntää. 

Asiakkaan tilanteita

Asiakkaalla on tilanteita, jossa tarvitsee apua

Nyt tulee tärkeä pointti, ja tämä on uutta, jota emme silloin 90-luvulla tajunneet. Tämä on aivan kettinkiä. 

Pointti on siinä, että kun asiakas ajaa prosessiaan, silloin tällöin hän törmää TILANTEESEEN, jossa hän huomaa, että tarvitsee apua. Hän pysähtyy. Joko hän yrittää itse ratkaista ongelmansa, tai sitten hän tajuaa, että tarvitsee apua ammattilaiselta. 

Kun tunnistetaan nämä tilanteet, asiakkaan prosessi kiteytyy ja yksinkertaistuu näihin tilanteisiin.
Näitä olemme tunnistaneet monen asiakkaan kanssa. Voin sanoa, että yleensä niitä tilanteita asiakkaan prosessissa on noin 10-15. Niille kaikille annetaan nimet.

Asiakkaalla on tilanteessa monta huolta

Asiakas tietyllä tavalla hikoilee, kun hänellä on yhdessä tilanteessa valtava määrä huolia. Me olemme näitä huolia kuulleet ties kuinka kauan. Vitsailen aina, että otan lapsipihdit ja vedän ne huolet ja tilanteet heidän korviensa välistä. Ammattilainen on tavannut monta asiakasta ja kuullut näitä huolia ihan hirveästi. Myyjä tietää itse asiassa paremmin ne huolet kuin asiakas, koska hän on tavannut niin monta asiakasta tässä tilanteessa. 

Asiakas saattaa ensimmäistä kertaa olla törmäämässä tähän tilanteeseen. Mistä hän siis tietäisi kaikki sen tilanteen kysymykset? Hän tunnistaa kyllä varmaan muutaman kysymyksen heti. Mutta ammattilainen saattaa tietää kolmekymmentä huolta lisää siinä tilanteessa. Eli tilanteiden tunnistaminen on tosi tärkeä juttu. Ja hyödyllinen. Koska silloin voimme kohdistaa paremman ratkaisun hänen tilanteeseensa.

Asiakkaan syväymmärtäminen ja sen neljä vaihetta

Asiakkaan syväymmärtämisen portaat

Tässä on logiikka koko prosessille. Tämä on yksinkertaistettu versio. Ennen vanhaan teimme jopa viisi täyspäiväistä workshoppia, jotta saatiin Zipper-malli aikaan. Nyt osaamme tehdä sen murto-osassa siitä ajasta. Loogisesti alamme aina asiakkaan prosessista. Kun se on piirretty auki, tunnistetaan tilanteet prosessissa. 

Voin vakuuttaa, että on mielettömän vaikeaa saada henkilöstö todella hyppäämään asiakkaan tilanteeseen. He palaavat alituisesti omalle puolelle prosessiaan, ja alkavat miettiä mikä sen tavoite on. Silloin sanon, että unohtakaa nyt se teidän maailmanne! 

Nyt hypätään asiakkaan pöksyihin, aletaan miettimään mitkä nämä tilanteet ovat. Ei ole yhtään helppoa antaa niille nimiä. Se on aika vaativa juttu, mutta ihan tehtävissä, kun oikein editoidaan. Sitten kun meillä on se tilanne, niin sitten mietitään huolet. Niitä tulee ammattilaiselta helposti 10–30 kussakin tilanteessa. 

Kun meillä on huolet, aletaan miettiä, mitkä meidän ratkaisumme ovat tähän tilanteeseen. Kun on monta tilannetta, ratkaisuista syntyy palapeli. Asiakkaalta saattaa puuttua yksi palapelin palanen, ja sen takia hän ei pysty saamaan kokonaiskuvaa jutusta. Voimme ammattilaisina syväymmärtää ja auttaa tässä. Tässä oli työprosessi. 

Asiakkaalla on tilanteita, jossa tarvitsee apua

Kokemuksesta voin kertoa, että yhdessä Zipper-workshopissa saatetaan käsitellä jopa 200 huolta. Kysymme myös asiakkailtamme tunnistavatko he nämä huolet. He vastaavat joka kerta: “Kyllä, tuo on meidän maailmamme.” Jotain pientä voivat lisätä. 

Eli ammattilaisemme tietävät hirmuisesti asiakkaan maailmasta. Kuitenkin, kun saamme sen kuvattua ja visualisoitua kuviin, asiakas yhtäkkiä ymmärtää, ettei hän pärjää yksin ja pyytää ammattilaiselta apua.

Asiakasfokus!

Miten katsoa toimintaa ulkoa sisään

Parhaimmallakin asiantuntijalla on se ongelma, ettei hän voi tehdä mitään asialle, jota ei tule ajatelleeksi. Luuletko, että kukaan pystyy päästään vetämään 30 huolta ilman muistiinpanoja? Ei kukaan pysty siihen. Kun tilanteen huolet ovat kuvassa, myyjä pystyy niistä puhumaan ja asiakas vakuuttuu osaamisesta. 

Mikään ei ole niin voimakasta kuin myydä huolilista. Se on hyvin voimakas tapa.

Kannustaisin sinua rakentamaan Zipperin, silloin syntyy outside-in. Ja asiakkaan syväymmärtäminen syntyy, kun huolet on kirjattu! Ensi kertaan!

Laita strategia tulille!🔥

👉 Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
2. Korjaava suunnitelma

2.11 Johtamisjärjestelmä Teamsiin

Johtamismalli Teamsiin – digitaalinen kaksonen

Tällä kertaa puhun siitä, miten johtamismalli ja yrityksen säännölliset kokoukset viedään Microsoft Teamsiin. Näin luodaan tehokkuutta johtamiseen! Tämä on suosikkiaiheeni, ja nyt avaan sen myös sinulle.

Teamsin luonnollinen leviäminen

Sen jälkeen, kun johto on tehnyt päätöksen, että Teams otetaan käyttöön, se käytännössä leviää luonnollisella tavalla organisaatioon. Ryhmiä on paljon ja ihmiset alkavat perustamaan omia tiimejään. Se on todella hienoa. Uskon nimenomaan siihen, että luonnollinen leviäminen on paras tapa.

Ihmiset luovat itselleen oman kotitiimin. Sen lisäksi luodaan projektitiimejä ja teematiimejä. Aika nopeasti kuitenkin voi tuntua siltä, että tiimejä on yhtäkkiä aika paljon. Olen laatinut neljä askelta kuvaten miten Teamsin käyttö usein leviää.

1. Teams tiedostosäilönä

Johto päättää ottaa Teamsin käyttöön. Kun ihmiset saavat vapaasti perustaa tiimejä, niitähän alkaa syntyä. Toisissa organisaatioissa päätetään, ettei tiimejä saa perustaa, vaan niitä pitää tehdä keskitetysti. Itse kuulun koulukuntaan, jossa ei uskota sen olevan paras tapa. Kyllä asiantuntijat tietävät, mihin kaikkeen tiimejä tarvitaan. Tiimin oma ryhmän sisällä jaetaan tiedostoja, ja se on todella helppoa. Chatti alkaa korvaamaan sähköposteja, jolloin sähköpostit vähenevät ja kommunikaatio siirtyy Teamsin keskustelukanaviin.

2. Videokokoukset Teamsissä

Melkein samanaikaisesti aletaan käyttää Teamsin videkokouksia. Johdolle tämä on usein ensimmäinen steppi. Hienoa kun näkee toisen kasvot ja voi jakaa näytön toisille. Tie kohti parempaa kokousstruktuuria on alkanut.

Monelle ihmisille syntyy suuri ahaa ja he tekevät henkilökohtaisen suuren digiloikan. Yrityksen tapa tehdä töitä siirtyy seuraavalle askeleelle. 

3. Suuri määrä Teamsejä

Vähän ajan kuluttua tiimejä on todella paljon ja syntyy tarve priorisointiin. Käytän tässä sanaa patouttaminen. Teamsissä on aivan fantastinen patouttamisjärjestelmä! Pystyt valitsemaan ne keskustelut, jotka nostat tärkeimmiksi. Samalla voi priorisoida ryhmät, jossa olet mukana. Piilotat ne, joita haluat vain seurata kerraan viikossa tai harvemmin. Monelle aukeaa ajattelu, kun sanoo että kanavat oikeastaan vastaavat vanhoja kansioita. Tiedetään, mille asioille pitää olla omat tallennuspaikat, ja siitä syntyykin oma keskustelukanava., Näin keskustelusta tulee strukturoitu! Viestit eivät enää ole sekaisin sähköpostissa, vaan ne ovat strukturoidusti eri tiimeissä.

Sitten on vielä applikaatioiden integraatio. Annan esimerkin: Teamsiin pystyy yhdistämään kaikki Trello-taulut ja valtavan määrän käyttämiäsi applikaatioita suoraan keskusteluun. Tällä tavalla kaikki on samassa paikassa! 

Teams on siis ekosysteemi, ja se on Microsoftin suuri juttu. 

4. Teams johtamisjärjestelmänä

Tämä vaihe on suosikkini! Se on se, että johtamismalli siirtyy Teamsin sisään. Olen antanut tälle nimen digitaalinen kaksonen. Jos sinulla on esine tai rakennus, voit tehdä siitä digitaalisen kaksosen, jota voi hyödyntää simulointiin. 

Tässä puhumme johtamisen digitaalisesta kaksosesta. Se tarkoittaa, että firman keskushermosto saa peilikuvan Teamsiin. Silloin saamme läpinäkyvyyttä, ja automaattisen raportoitumisen. Raportointi tarkoittaa, että lopettaa tekemisen ja ihminen kertoo mitä on tehnyt. Raportoituminen sen sijaan on sitä, että tiedonjako tapahtuu automaattisesti. 

Suosikkini on saada strategian implementointi digikaksoseen. Se, että saadaan strategian implementointi ja seuranta Teamsiin, on kova juttu! Siihen kuuluu tietenkin myös tavoitteiden asettaminen. Suosittelemme tavoiteasetantaan Trelloa Teamsin kautta. 

Käytännössä usein käy niin, että Teams lähtee leviämään organisaatiossa, mutta johto johtaa edelleen vanhalla tavalla. Nyt on suuri mahdollisuus se, että saadaan johto näkemään tämä valo, mihin kaikkeen Teamsiä voi käyttää.

Kova ydin – johtamisjärjestelmä

Kaikkien firmojen kova ydin on taustalla oleva hierarkia. Siellä on esimies-alainen suhteita, jotka muodostavat hierarkian. Yrityksen ydin on ne säännölliset kokoukset, jotka syntyvät kun esimiehet johtavat ryhmiään. 

Drawing of two boxing gloves and text: “Challenge the mantras!”

Jos digitaalinen kaksonen saadaan tälle ytimelle, se on kova juttu! Asiat helpottuvat, kokoukset lyhenevät ja niitä tarvitaan vähemmän, kun tieto raportoituu. Ei tarvitse ehkä osallistua kokoukseen, vaan voi lukea sen pääpointit Teamsistä.

1. Säännölliset kokoukset

Kaikissa yrityksissä on säännöllisiä kokouksia. Jotta saadaan parempi kokousstruktuuri, niille määritellään tarkoitus, frekvenssi, kesto, osallistujat ja agenda. Näiden peilikuva siirretään Teamsiin.

Drawing of a circle representing the yearly clock with strategy updates every quarter, Q1,2,3 & 4 alongside a drawing of two cheering people.

Johtamisjärjestelmän kokoukset

Alla on yksi esimerkki johtamismalli -kokouksista. Tällä yrityksellä on neljä corporate-tason kokousta. 

A group of people giving comments on quarter goals, represented by a dartboard. Text: “Transparent, Clear and Focused!”; “Quarterly solid goals that will be valid and important also in long term perspective!”; Goals seem focused and ambitious. Need to ensure we are both ambitious and realistic in terms of timeline to achieve.”; “Not easy to evaluate all the goals but increases the understanding what the others are doing. Many things going on.”; “Good to see support functions task/goals! This needs to be seen by the whol organization. Overall goals seems good and leading to success (long/short term).”

Tietyllä viikolla he katsovat miten liiketoiminta sujuu, mitä heidän asiakkaansa sanovat. Toisessa kokouksessa katsotaan numerot, heti kun ne ovat valmistuneet. Lisäksi on erikseen kokous, jossa katsotaan tukifunktioiden työtä, kulttuuria ja miten sisäiset prosessit toimivat. Johtoryhmä on siis jaettu kolmeen teemakokoukseen. Kerran kvartaalissa katselmoidaan, onko strategia hyvä, ja määritellään uudet tavoitteet seuraavalle kvartaalille. Lisäksi pidetään iso Corporate Online Forum. Teamsiin voi tällä hetkellä lisätä 250 henkilöä, joista 49 voi olla videoruudulla yhtä aikaa. Ja määrä nousee varmasti. 

Tällainen on uusi johtamismalli. Jos tämä kaikki pidetään Teamsin ulkopuolella, niin kaikkia mahdollisuuksia ei olla vielä otettu käyttöön.

2. Kommunikointi

Alla olevassa kuvassa on johtoryhmän kokous ja seuraava on 4 viikon kuluttua. Näiden välissä ihmiset ovat oppineet chattaamaan keskenään ja liikenne on siirtynyt sähköpostista keskustelukanaviin. 

Word cloud “How was the strategy meeting?”. Text: “Efficient, good, very good and effective, good silo removal initiative, intense, inspiring, interesting, exiting, addictive, energizing, useful, connective, great, eye opening and inspiring, inspirational, informative, helicopter, yes, essential, excellent, co-operation, enlightening, clarifying.”

Mutta, minkälainen on kommunikointimalli kokousten välissä käytännössä? Eikö niin, että useimmiten puhutaan kaksistaan puhelimella, tai mailataan yhdelle ja vähän harvemmin ryhmälle?

Mutta, pitääkö odottaa seuraavaan kokoukseen jos tarvitaan päätös? Sehän on hirveän tehotonta. Jos ja kun voimme kommunikoida johtoryhmän kanssa välissä ryhmänä, voidaan ehkä päätös tehdä nopeasti. Keskustelu on siirtynyt Teamsin kanavaan.

Digitaalinen kaksonen

Se tarkoittaa, että se hierarkia, mikä meillä on fyysisessä maailmassa, on saanut kuvan ja Teamsiin. On syntynyt digikaksonen! Kaikille kokouksille on oma kanava ja kokousaiheet, muistiinpanot, pöytäkirjat ja itse kokouskin löytyy kanavasta. 

Tämä on aidosti kova juttu! Harvassa yrityksessä johtamisen digikaksoseen on havahduttu tätä kirjoittaessa. Teams on, mutta johtamisen digikaksonen puuttuu. Tässä on suuri mahdollisuus nostaa yrityksen kulttuuri aivan toiselle tasolle.

Ei odottamista!

Silloin se myös tarkoittaa, että on vähemmän odottamista. Voimme tehdä päätöksiä matkan varrella koko ajan enemmän tai vähemmän reaaliajassa.

A large multitude of people observing four arrows, each arrow representing a separate themes.

Asiakkaat kiittää!

Ja asiakkaat kiittävät! He saavat nopeampaa palvelua, ja ihmiset voivat tehdä päätöksiä enemmän itseohjautuvasti. Pohjalla on luottamus siihen, että asiantuntija tietää. Jos sellaista ei kulttuurissa ole, niin ei tämäkään malli leviä. 

Drawing of a sun, people observing and cheering, represented by four arrows, each with a unique theme. Text: “Strategy Journey”

Jos pärjää vanhalla tavalla, niin siitä vaan! Mutta kun alkaa tuntua että tarvitaan voimakkaampaa kilpailukykyä ja ketteryyttä, hybridiorganisaatio on tässä kova ase.

3 business horizons with goals under each. Each leap represents a single year. Each year has a specific theme.

Kaikki kiittävät uudesta tavasta tehdä tehokkaammin. Johdolle selviää, miten yritystä voi johtaa vieläkin tehokkaammin. Kaikki asiat on yhdessä paikassa, ne kerääntyvät yhteen paikaan Teamsissä. Ilmoitukset voidaan patouttaa, se on aivan ihana asia!

Johtamisen neljäs porras on siis syntynyt! Aika moni on kolmannessa vaiheessa, jolloin tuntuu siltä että tiimejä on ihan liian paljon. Mutta, patouttaminen on ratkaisu ja suuri mahdollisuus!

Tiivistys: Digikaksonen peliin! Tuo firman johtamismalli myös Teamsiin!

Laita strategia tulille!🔥

👉 Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
2. Korjaava suunnitelma

2.09 Tavoitteet kvartaaleittain

Strategiset tavoitteet kvartaaleittain

Tänään pohdiskelen miten strategiset tavoitteet asetetaan. Miten se toimii? Se on niin tärkeä asia. 

Kaikki uskomme syvästi tavoitteiden voimaan. Isossa yrityksessä tämä on huomattavan monimutkaista. Pienemmässä yrityksessä tavoitteet menevät intuitiivisesti flowlla: Kun yksi on tavoite tehty, otetaan seuraava. Mutta kun yritys kasvaa tiettyyn pisteeseen, jossa on 20–30 työntekijää, tulee viimeistään vastaan organisoinnin tarve: Kuka vastaa mistäkin ja mihin suuntaan edetään yhdessä? Tässä kvartaalitavoitteista on hyötyä.

Hierarkkinen organisaatio

Tässä on tämä härveli, jota sekä rakastamme että vihaamme. Se on hierarkkinen organisaatio, mutta hierarkkisella organisaatiolla on kyllä paljon hyviä etuja. Meidän ei siis kannata siitä luopua. Suosikkitapani on lisätä organisaation päälle ketteriä tiimejä, jotka tekevät työn ikään kuin pikkuprojektimaisesti, mutta taustalle jää hierarkkinen organisaatio.

Hybridiorganisaatio

Tätä kutsun hybridiorganisaatioksi. Tiimille syntyy tavoitteet helposti, ja ne ovat melkeinpä kertakäyttötavoitteita. Sitten kun ne on tehty, niin tiimi lopettaa työnsä.

Kysymys kuuluu: Mikä on maailman mahtavin tapa luoda tavoitteita taustalla olevalle hierarkialle?
Minkä takia monessa yrityksessä on melkein pakko rakentaa tällainen hierarkia? 

Itseohjautuvuus vs. hierarkia

Nykypäivänä keskustellaan siitä, voisiko itseohjautuvuus korvata hierarkian. Minut kutsuttiin kommentoimaan tutkijaryhmän tuloksia itseohjautuvuudesta. On monta tapaa organisoitua, mutta tämä hybridi-yhdistelmä on minusta voimakas. Täysin itseohjautuvaa tavoitteetonta organisaatiota eräs menestynyt edelläkävijäjohtaja kutsui ”häröpalloksi”. Se on armeijassa termi sille, kun kaikki menevät eri suuntiin. Hän totesi, että se on todella hanurista. On todella vaikeaa, jos ei ole mitään yhteistä linjaa, mille rakennetaan.

Eli tarvitaan ketteryyttä, mutta myös hierarkiaa, hybridiä. Miten sitten voisimme luoda hierarkialle tehokkaammin tavoitteita ja suuria valintoja? Lainsäädäntö jo vaatii, että yrityksellä on tilikausi. Siksi luodaan tavoitteita seuraavalle tilikaudelle, jotta myös riskinottajat eli omistajat tietävät mihin pyritään ja he tietävät mitä tuottoa voivat odottaa sijoitukselleen. 

Miten strategiset tavoitteet?

On siis olemassa paine luoda tavoitteita ja pyrkiä niitä kohti. Mutta miten sen tekisi paremmin kuin koskaan ennen? Esittelen yhden tavan, jonka pointti on luoda tavoitteet kvartaaleittain. 

Aloitetaan tietenkin niin että meillä on yksi iso tavoite. Pääomasijoittajat sanovat aina tekevänsä työtä takaperin. Ensin mietitään mitä pitää saada aikaiseksi, sitten mennään takaperin ja katsotaan minkälaisia tavoitteita pitää olla. Iso tikkataulu symbolisoi isoa tavoitetta. Siitä lähdetään sitten tulemaan taaksepäin.

Mutta tullaanko ylhäältä alas, vai alhaalta ylös? Molemmat ovat mahdollisia. Onko se magiikka itse asiassa siinä, että tehdään molempia samanaikaisesti, kuten hampurilaismallissa? Itse uskon, että kun iso kuva on maalattu, kysytään yksiköiltä mitä heidän mielestään pitäisi tehdä seuraavan jakson aikana. Nämä kombinoidaan ja todetaan, tuleeko riittävän hyvä kokonaisuus. Jos ei tule, pyydetään uusi ehdotus. 

Kun ihmisille annetaan oikeus ja mahdollisuus kertoa, mikä heidän mielestään on hyvä tavoite, se motivoi hyvin paljon. Hyvä ystäväni Bo Harald sanoi, ettei olisi koskaan uskaltanut asettaa niin kovia tavoitteita, jotka hän sai tiimiltään.

Vuosikello – onko järkevin tapa?

Tuossa on vuosikello. Käytännössä moni organisaatio kokee olevansa pakotettu seuraamaan vuosikelloa: Keväällä tehdään strategia ja sitten toimintasuunnitelmat ja budjetointi syksyllä. Sen jälkeen tehdään tavoitteet seuraavalle vuodelle. 

Olen alkanut haastamaan tätä ajattelua. Onko tämä nyt järkevintä? Riittääkö se, että me kerran vuodessa mietimme strategiaa ja luomme tavoitteet? Vastaukseni on, että se aika alkaa olla ohi.
Me tarvitsemme nopeamman ja robustimman tavan toimia, kuin tällaisen mekaanisen vuosikellon. 

Tiedän organisaation, jossa toimitusjohtaja sanoo tekevänsä strategian aina silloin kun siltä tuntuu.
Se on aika kiva juttu se. 

Koska vuosikellosta on niin vaikea päästä eroon, mitä jos tekisimmekin näin?

Strategiset tavoitteet kvartaaleittain 

Puretaan vuosistrategia-ajattelu kvartaaliajatteluksi. Tehdään huomattavasti lyhyempiä ja nopeampia pläjäyksiä, sprinttejä. Silloin tällöin, ehkä joka kolmas vuosi, kannattaa tehdä isompi työ ja analysoida syvällisesti missä mennään. Kun tämä on tehty, voidaan strategialle tehdä kvartaalipäivityksiä ja valita tavoitteet seuraavalle kvartaalille. Tämä on mielestäni mahtava juttu, koska se johtaa ketterään tapaan toimia. Mikään ei ole kiveen hakattua! Koko ajan katsotaan ja reivataan kurssia.

Kvartaalitsekki

Käytännössä tämä toimii niin, että varataan kalenterista johtoryhmän kvartaalikokoukset. Sitten yksikönjohtajat valmistautuvat kokoukseen kysymällä, mitä pitäisi tehdä seuraavaksi. He tuovat ehdotuksia seuraavan kvartaalin tavoitteiksi. Samalla tietenkin katsotaan, saavutettiinko edellisen kvartaalin tavoitteet. Mitä opittiin? Miten onnistutaan vielä paremmin ensi jaksolla? 

Kvartaalitsekit ovat päivän tai kahden puolikkaan päivän digikokouksia, joissa strategiaa käydään läpi.  Koko strategia on kuvattuna elävällä ohjaustaululla, jossa on sekä edelliset ja uudet tavoitteet. Ja kaikki pystyvät yhtä aikaa kirjoittamaan tälle taululle. Tämä johtaa siihen, että ihmiset katsovat strategiaa useasti, ja huomataan paljon nopeammin, jos strategiaa pitää muuttaa.

Seuraavat tavoitteet

Silloin käytännössä yksikönjohtaja ehdottaa seuraavia tavoitteita. Niistä keskustellaan toimitusjohtajan ja kollegoiden kanssa, ovatko järkeviä.
Samalla tsekataan kokonaisuus, ovatko isot tavoitteet edelleen järkeviä ja pitääkö hieman niitä reivata.
Aika usein reivataan ja mikä sen parempaa!

Ketterät tavoitteet

Kun kokous on ohi, johtoryhmä on ottanut kantaa tärkeimpiin tavoitteisiin – niihin, jotka todella kääntävät laivaa. Operatiiviset tavoitteet eivät välttämättä tule kvartaalitavoitteiksi, koska ne voidaan päivittää yksiköissä, korjata risaisia kohtia. Keskitytään isompiin strategisiin tavoitteisiin, niihin vipuvarsiin, jotka siirtävät isoja kiviä edestä. 

Kokouksen jälkeen johtoryhmäläiset menevät oman joukkueensa kanssa miettimään, miten uudet suuret tavoitteet puretaan pienemmiksi asioiksi. Ovathan he näistä jo keskustelleet aikaisemmin, nyt he tarkistavat ja täsmentävät, että ollaan yhdensuuntaisia. Loppujen lopuksi kaikkien tarvitsee tietää omat tehtävänsä ja tavoitteet mitä pitää saada aikaiseksi. 

Tästä syntyy tavoitteiden hierarkia, mutta mielestäni se on ihan hyvä asia. Varsinkin jos sitä käsitellään niin, että ne voivat elää ja muuttua.
Kun tavoite valmistuu, katsotaan mikä on seuraavaksi tärkein asia. Voimakasta priorisointia ja haastamista, sprinttiajattelua!

Strategian katselmointi

Uskon kovasti siihen, että ydinstrategia kannattaa kirjoittaa yhdelle sivulle, Strategy 1Pagerille. Strategia on oikeastaan tuon sektorin rajat, siihen suuntaan mennään. Sitten porukka saa määritellä miten päivittäin purjehtivat eteenpäin. Strategia = MITEN. 

Kvartaalitavoitteet elävät koko ajan suunnan sisällä. Suuntaa ohjaa aurinko, SUURI TEHTÄVÄMME: mitä hyvettä luomme asiakkaille ja maailmankaikkeudelle. Auringon SUUREN TEHTÄVÄN tuloksena syntyy numerot eikä päinvastoin. Ensiksi pitää olla Suuri Tehtävä, siitä syntyy numerot. Uskon, että tällä tavalla syntyy parempi win-win-win, kaikki tienaavat enemmän, asiakas – yritys – yksilö. 

Kysymys on, miten saamme matkan menevän optimaalisesti aurinkoon. Tämä on kuin purjevene, joka joutuu koko ajan katsomaan mistä tuuli tuulee. Se on ketterän organisaation tehtävä.

Tee niin, että laita ihmiset pysähtymään kvartaaleittain. Pienissä yrityksissä katselmoidaan tavoitteita jopa viikoittain ja kuukausittain. Jos olet yhtään isommassa yrityksessä, toimikaa vähintään kvartaaleittain.

Strategiataulu

Käytä strategiataulua! Strategiatauluun kirjataan fokusalueet, ja niiden suuremmat läpimurtotavoitteet. Tämä on todella tärkeää. Näitä kortteja päivität kuukausittain johtoryhmäkokouksissa. Tarkistat, miten työ eteen. Johtoryhmäläisten operatiivisessa viikoittaisessa toiminnassa he seuraavat alatavoitteiden toteutusta. Etenevätkö tehtävät vaiko eivät?

Tämä kvartaalitavoite on kyllä kettinkiä! Suosittelen sitä todella, jos sinulla on vähänkin suurempi organisaatio. Vaikka olisi kymmenen hengen ryhmä, niin tavoitteet kannattaa ehdottomasti olla digitaalisella strategiataululla. Se on aivan kettinkiä! Sillä tavalla et edes huomaa kun strategia päivittyy, koska se tapahtuu niin luonnollisesti. Silloin gäppi strategian ja operatiivisten asioiden välillä on sulkeutunut. 

Sillä tavalla strategia laitetaan tulille!🔥

👉 Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.03 Strategiatyö sekä top-down että bottom-up

Strategiatyö sekä top-down että bottom-up

Voimme käyttää monenlaisia strategiaprosesseja. Tämä pian kertomani strategiatyö on voimakkaasti osallistava. Homma alkaa valmistautumisvaiheella. Se menee usein ohi 30 sekunnissa: Johtaja pohtii, ketkä otetaan mukaan strategiatyöhön ja kuinka monta kokousta pidetään, ja sen jälkeen valmisteluvaihe on ohi.Tässä vaiheessa voi tehdä asioita paljon paremmin, ja sen takia esittelen sinulle oman ylpeyteni, joka on hampurilaismalli.

Miten tehdään top-down ja bottom-down lähestymiset yhtä aikaa?

Strategiatyö yhdessä

Voidaan tulla rinnakkain sekä ylhäältä alas ja alhaalta ylös. Tästä muodostuu silloin hampurilainen ja keskellä on itse pihvi, eli lopputulema. 

Sektorimalli

Johto voi hyvin alkaa määrittelyn ylhäältä, luoda pääjujun. Käytän usein sektorimallia. Johto määrittelee sektorin, jonka sisällä haluamme toimia. Sektorilla voi olla kulmakivet siellä viivojen päässä. Sen sisällä mietitään mitä haluamme tehdä, jotta saamme lisää kasvua, kannattavuutta, innostuneisuutta ja energianpurkausta. 

Samalla heitetään pallo organisaatiolle, kysytään ihmisiltä heidän näkemyksiään. Jos johto ja hallitus on kovin perinteinen, saattaa helposti tulla ahdistus. He ajattelevat, että eiväthän nämä ihmiset hyvä ihme ymmärrä mitään muuta kuin operatiivisia tämänpäiväisiä asioita. Kyllähän johtajan pitää hoitaa tulevaisuusnäkymä. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä siellä on monta ihmistä, jotka ymmärtää tulevaisuutta todella hyvin.

Aito osallisuus

Kuulkaa ihmiset: Tuo perinteinen tapa ei ole vain kauhea, vaan myös huono systeemi ja sen takia sillä ei saada hyvää toteutusta. Toteutus on todella nihkeä ja ihmiset eivät lähde matkalle mukaan. Johto joutuu myymään ajatusta ja käyttämään paljon aikaa, rahaa ja vaivaa, jotta saisi organisaation mukaan. Ei!!! Sen takia kannattaa siirtyä aitoon osallisuuteen.

Sana ”osallistaminen” on vähän hankala, koska sekin on mielestäni vieläkin manipulatiivinen sana. Kun osallistan sinut minun prosessiini, on omistajuus sinun kannaltasi muualla. ”Osallistuminen” on parempi sana, mutta millä tavalla saataisiin sellainen fiilis, että me olisimme aidosti osallisia, että se on meidän strategiamme? Silloin nimittäin tapahtuu se yksi juttu, ettei jalkautusta tarvita! 

Saman tien, kun ymmärrät jotain, alat implementoimaan sitä heti. Ihmisen on mielestäni mahdotonta jättää implementoimatta sellaista ajatusta, jota hän itse pitää rautaisena. Sitä alkaa toteuttamaan välittömästi.

Tällaisessa maailmassa, jossa mennään sekä ylhäältä alas että alhaalta ylös, ei ole jalkautusta. Se tapahtui jo. Siinä lähdetään valtavalla innolla tekemään asioita! Meidän täytyy päästä tähän maailmaan. Syy on ihan suoraan liiketaloudellinen, koska aito osallisuus -malli tuottaa paljon enemmän tulosta ja omistaja-arvoa kuin ylhäältä alas -malli. Se on aivan eri tasolla. Kaikki voittavat: asiakkaat, henkilöstö, omistajat, valtio… 

Tykkään sanoa, että mikään ei ole niin suuri voima kuin satahenkinen joukko menossa samaan suuntaan. Siitä syntyy aivan valtava voima sen sijaan, että he lähtisivät kaikki eri suuntiin harottamaan ja tekisivät kaikki omaa juttuaan. Pitää siis ottaa hampurilaismalli mukaan ja tehdä sekä ylhäältä-alas, että alhaalta-ylös ja saada siihen keskelle toiminnan pihvi.

Strategian luonti osallistamalla

Nyt katsotaan, miten tämä homma tehdään. Olen visualisoinut hampurilaismallin, jossa edetään iteratiivisesti kierroksittain:

Kierros 1 on se, kun johtajat antavat raamit, sektorin. Hallitus miettii puitteet ja strategiset avainkysymykset, joihin he haluavat vastauksen organisaatiolta. Sitten pallo heitetään toisen kierrokselle. Kysytään: “Mitä olette mieltä, tässä ovat keskeiset kysymykset ja raamit missä haluamme pysyä?”

Kierros 2. Omistajalla on oikeus määritellä mihin hän rahansa riskeeraa, eli siitä syntyy puitteet. Sitten porukat alkavat miettiä. Siitä syntyy valtava määrä kommentteja. Yksi haaste tässä vaiheessa on nimenomaan se, miten keräät kommentit ja miten saat ne jalostettua. Pitää löytää itse pihvi. Onneksi teknologia on tuonut tähän todella tehokkaita menetelmiä. Digitekniikalla pystyt keräämään näkemykset tehokkaasti ja sitten jalostaa niitä eteenpäin. Isossa organisaatiossa kierrokseen menee viikko tai kaksi, ja sen jälkeen siirrytään kierros kolmanteen vaiheeseen eli “pihvitasolle”.

Kierros 3. Nyt yhdistetään ajatukset. Mikä on se meidän fokus? Syntyy suuri määrä tavoitteita ja ne kombinoidaan fokusalueeksi. Saattaa olla, että yhteisen strategiamatkan alkupäässä on jo määritelty isot fokusalueet. Tai sitten voi olla niin, ettei silloin vielä osattu sanoa. Annettiin pallo porukalle ja kysyttiin: “Mihin teidän mielestä meidän pitäisi fokusoida?” On aivan käsittämättömän hienoa, kuinka laadukkaita vastauksia tuolle kysymykselle saadaan. 

Kierros 4. Nyt pallo palautuu yläkertaan. Mietitään, onko ehdotettu pihvi hyvä vai ei? Väitän, että jos alkuvaiheessa on kiteytetty suuria läpimurtoideoita, niin ne ajatukset yleensä muuttuvat loppuvaiheessa. Matkalla on viisastuttu niin paljon, kun ajatukset ovat iteroituneet Eli mielestäni kiveen hakattu strategia on kuollut. Enää ei tehdä kolmen-viiden vuoden strategioita, vaan tulee edetä ketterällä ajattelulla.

Hampurilaismalli on valmis!

Strategiakausi

Oikeastaan käsite strategiakausi on sekin vanhan maailman juttu, koska kukaan ihminen ei pysty suunnittelemaan tai ennakoimaan sitä tulevaisuutta. On pelkästään näkemyksiä ja arvauksia. Menneisyyden avulla voidaan mitata tilastoja ja kysyä itseltä, kiihtyvätkö luvut vai hidastuvatko ne? Yllätyksiä kuitenkin tulee. Mustia joutsenia vain ilmestyy. Siksi parempi tapa on, että päivitetään strategiaa enemmän tai vähemmän jatkuvasti, tai käytännössä ehkä 3-6 kuukauden välein. Ei se tarkoita sitä, että isot asiat muuttuvat koko aika, mutta jotkut hankkeet valmistuvat, jotain aluetta reivataan vähän. Siksi kannattaa katselmoida tilannetta kvartaaleittain.

Iteratiivinen strategiatyö!

Koko pointti on, että tämä strategiatyö on iteratiivinen prosessi. Strategia valmistuu versio versiolta, ja se kiteytetään miljardiyrityksessäkin yhdelle sivulle ihan samoin kuin mikroyrityksessä.
Jos mikroyrityksessä on muutama ihminen, sillekin on hyödyksi miettiä mitkä ovat ne valinnat, jotka vievät eteenpäin. Mikroyrityksessä se tapahtuu varsin intuitiivisesti korvien välissä, kun taas
suuremmassa yrityksessä mennään näiden iteraatiokierroksien kautta. 

Kaikille on yhteistä se, että saadaan yhden sivun kartta. Kun sen saat aikaan, olet myös tehnyt valinnat. Kutsun sivua “Strategy Onepageriksi”. Sen kun jalostat, niin ihmeitä tapahtuu. Varsinkin kun porukka on ollut mukana sitä rakentamassa alusta alkaen. Siitä syntyy imu tekemiseen. Se on aivan toista luokkaa kuin se, että ylhäältä työnnetään käärmettä pyssyyn. Vanha on hitaampi tapa: Tienaat vähemmän, ihmiset ovat vähemmän onnellisia, energia purkautuu vähemmän, et menesty.

Tässä oli tämänkertainen tarina siitä, miten strategia laitetaan tulille. Pointti oli nyt se, että ennen kuin strategiatyö alkaa, siinä valmistautumisvaiheessa tehdään ensimmäiset päätökset: Ketkä otetaan mukaan, kuinka monta kokousta pidetään ja kalenterointi. Siinä jo ratkaistaan koko juttu ensimmäisten 30 sekunnin aikana. 

Voit tehdä prosessin paremmin tai huonommin. Nyt suosittelen sinulle, että ota tuo hampurilaismalli käyttöön. Tehkää strategiatyö top-down ja bottom-up samanaikaisesti. Silloin löydätte siihen keskelle sen hienon pihvin!

Laita strategia tulille! 🔥

👉Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
4. Ketteryys markkinassa

4.03 Virhe 3: Strategia ei konkretisoidu

Strategia ei konkretisoidu

Kolmas virhe on se, että strategia ei konkretisoidu. Sen taustalla oleva virhe on taas se, ettet ole osallistanut ja ottanut ihmisiä mukaan. Se näkyy seuraavalla tavalla:

Onko niin, ettei ihmisillä ole ymmärrystä mikä se juju on? He eivät ole saaneet aikaa tai keskustelumahdollisuutta tulkita sitä. Keskustelumahdollisuus on todella tärkeää, ja jos he saavat olla mukana luomassa sitä, niin sehän on siinä!

Rakennammeko esteitä strategian toteutumiselle? Minulla on vähän sellainen tunne, että kyllä. Rakenteissa voi olla monta estettä tehokkaalle ja robustille toimeenpanolle. On ollut pakko rakentaa (jäykkää) struktuuria, koska meillä ei ole ollut joustavuutta mahdollistavaa teknologiaa.

Hierarkia on fantastinen konstruktio, mutta sillä on myös huonot puolensa. Kun meillä on tämä iso himmeli, niin usein päätöksen aikaansaaminen johtaa siihen, että meidän pitää odottaa yläpuolella olevaa päätöskokousta. Kaikki menee hitaaksi, strategia ei konkretisoidu, emmekä voi palvella asiakkaita saman tien. 

Lopetetaan puhdas hierarkia!

Ja toimitaan näin:

Siirrytään malliin, jossa ihmiset ihan oikeasti saavat ajatella ihan itse. He saavat tehdä sellaisia päätöksiä, jossa asiassa heillä on paras tieto ja ovat kaikkein pätevämpiä päättämään. Päätöksen saa tehdä heti kun on tarvis. Silloin se tarkoittaa sitä, että hierarkiamallin päälle tulee ”hybridi”. Työ tehdään tiimeissä ja hierarkia on olemassa mutta vähän taustalla. Ei tarvitse pelkää rajojen ylittämistä.

Ihmiset voivat paremmin ja ketterämmin hoitaa omaa työtään. Se on hyväksi, koska siitä tulee nopeampia päätöksiä, tyytyväisempiä asiakkaita ja enemmän tuloja. Siis kannattavuus nousee. 

Mutta, hierarkia on kuitenkin hyvä. Valtaosassa yrityksiä ja yhteisöjä halutaan, että hierarkia on olemassa. Kuitenkin jos olet puhtaassa hierarkiassa, asiat menevät hitaasti ja ihmiset alkavat vahtia omaa tonttiaan. Uudessa hybridimaailmassa, missä koko ajan ketterästi muodostetaan tiimejä ja erilaisia ryhmiä, kuka tahansa voi puhua kenen tahansa kanssa.

Aisti asiakkaan huolia. Reagoi, ratkaise!

Hybridimaailmassa ihmiset aistivat ja syväymmärtävät asiakkaan huolia ja reagoivat ratkaisemalla asian sillä sekunnilla. Ei tarvitse mennä kotiin kysymään saako näin tehdä. Tottakai saa tehdä. 

Mutta tottakai taustalla on yrityksen governance-malli ja eettiset säännöt. Niitä tulee tietenkin seurata. Kyse ei ole siitä, että ihmiset tekevät mitä lystäävät. Ammattilainen saa todella tehdä sen minkä katsoo järkeväksi ja oikeaksi toimenpiteeksi!

Mitä jos toinen huomaa, että päätös on huono? Silloin puututaan asiaan, nykäistään hihasta ja sanotaan, että tuo aiheuttaa minulle ongelmia.
Tehdään parempi päätös! Näin koko juttu toimii luonnollisella flowlla.

Hyvä ystävä, tässä olivat kolme isoa virhettä.

Ensimmäinen on se, ettemme osallista ihmisiä. Toinen on se, ettemme tee johtamista läpinäkyväksi ja kolmas on se, että konkretia puuttuu ja strategia ei konkretisoidu. Ihmisten tulee antaa tehdä päätöksiä itse. 

Silloin strategia laitetaan tulille! 🔥

👉 Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy

Categories
1. Ongelman tunnistaminen

1.11 Miten kiteyttää strategia?

Miten kiteyttää strategia – Strategy 1Pager

Tänään aiheena on strategian kiteytys. Kerron, miten strategia yksinkertaistetaan ja kuinka tavoitteista saadaan kirkkaampia. Esittelen myös Strategy 1Pagerin, joka mahdollistaa strategian kiteyttämisen yhdelle sivulle.

Vilkaistaan jälleen viitekehystämme.

Strategiamatkan kolme luuppia                                           

Ensimmäisessä luupissa strategiaa uusitaan ja yrityksen toiminta suunnataan. Tämä luuppi pyörii kvartaalivauhtia. Isompi strategiakierros tehdään harvemmin, mutta sen tavoitteita pitää päivittää ja katselmoida useammin, esimerkiksi kvartaaleittain. Katsotaan ovatko tavoitteet jo valmiita, vai tarvitseeko niitä muuttaa, ja miten meillä menee. 

Toinen luuppi, jonka pitää olla kiinni ensimmäisessä luupissa, on strategian implementoinnin johtaminen. Jos toteutus ei käynnisty, koko strategiasta ei ole hyötyä. Tämä luuppi on strategia toteutuksen johtaminen, ja se pyörii viikkovauhtia. Katsotaan mitkä ovat seuraavat alatavoitteet ja niiden tehtävät. Priorisoidaan ja resursoidaan. 

Tekemiset siirtyvät sitten Teemme-vaiheeseen, implementointiin, joka on samalla myös kolmas luuppi. Siellä tapahtuu itse päivittäinen operatiivinen tekeminen, ja se pyörii päivittäisvauhdilla. 

Kolme luuppia ovat siis kiinni toisissaan, ja ne pyörivät eri nopeuksilla. Se on koko strategiamatka. Usein tarkoitetaan strategiaprosessilla luomisvaihetta, eli ensimmäistä luuppia, mutta parempi tapa ajatella on ymmärtää kaikki kolme luuppia strategiamatkaksi. 

Nyt puhun strategian luomisesta, eli ensimmäisestä renkaasta.

Mielettömän hieno strategia

Usein työn lopputulos on paksu nippu PowerPointteja, usein todella hienoja. Mutta mitä siitä ihmiset muistavat? Voiko strategian kiteytys mahdollista?

Firmamme syntyi tästä ajatuksesta. Totesimme Rdigossa, että strategiat ovat mielettömän hienoja dokumentteja, mutta niin hienoja ettei kukaan niitä pysty implementoimaan. Koimme, että meidän tulee tehdä palvelus maailmankaikkeudelle yksinkertaistamalla tämä asia.

Työskennellessäni uuden asiakkaan kanssa saan usein nähdä kyseisen firman edelliset strategiat. Kerran sain 157-sivuisen esityksen, joka oli tehty edellisenä vuonna. Se oli niin mielettömän hieno, että sitä selatessani mietin “VOI LUOJA, mihin nämä ihmiset minua tarvitsevat?” Shokin yli päästyäni tajusin että hetkinen, että jotain tässä on pielessä, kun punainen viiva katkeaa. Kertoivat, että olivat käyttäneet vanhoja pohjia edellisistä yrityksistä. Eli määrä häikäisi, mutta osoittautui että siinähän oli selviä katkoskohtia!

He olivat ennustaneet voimakkaan kasvun, mutta neljässä vuodessa ei kuitenkaan ollut tapahtunut mitään, paitsi että kannattavuus oli romahtanut. 

Strategia oli siis väärä tai liian hieno ettei toteutunut. Strategia oli layoutiltaan loistelias, mutta kun ihmiset yrittivät saada siitä kiinni, niin hiki vain virtasi. He miettivät, että miten he ikinä pystyvät tekemään sen. Strategian kitetys on siis avainasia.

Strategian myynti henkilöstölle

Kun teet liian hienon strategian kabinetissa, sinulla on tiukka myyntivaihe edessä henkilöstölle.
Tämä alkaa isolla kokouksella, jossa toimitusjohtaja esittää strategian tunnissa tai kahdessa.
Ihmiset kuuntelevat tosi kiinnostuneina, koska haluavat kuulla miten tulevaisuuteen edetään. 

Esityksen loputtua tulee kysymys-sessio: Viimeiseltä riviltä nousee käsi, ja mielenkiintoista kyllä, kysymys on AINA sama: “Mitä tämä on konkreettisesti?”

Toimitusjohtajan on pakko antaa esimerkki, mutta juttuhan on niin, että näiden ihmisten pitäisi itse keksiä ja tulkita mitä se on konkreettisesti. Tästä olen puhunut sinulle aikaisemminkin

Mutta todellisuus…

Todellisuus on ikävä kyllä usein tämä: Hallitus ja johtoryhmä ovat istuneet monta työpajaa. He ovat kiteyttäneet vaikean asian ja löytäneet jujun. He ovat itse tosi innostuneita. Sitten tämä kerrotaan muille, mutta kukaan ei oikein ymmärrä mitä käytännössä tehdä. Tämä on ihan hirveän iso ongelma. Jos strategia ei toteudu, niin mitä hyötyä siitä on? Kaikki työ, raha ja vaiva menee hukkaan. Tämä on dramaattisen kauhea asia.

Vaihtoehtoisesti strategian voi laittaa tulille: Omistajat päättävät kulmakivet, jotka rajaavat suunnan. He sanovat, että haluavat riskeerata rahansa tiettyyn bisnekseen ja “Älkää pliis menkö rajan”. Sitten he palkkaavat sellaisia ammattilaisia, jotka ovat kiinnostuneita yrityksen auringosta, eli siitä SUURESTA TEHTÄVÄSTÄ asiakkaille. 

Ihmisten tehtävä on löytää paras tie aurinkoon. Miten autamme asiakkaita? Heidän pitää ns. purjehtia eteenpäin joka päivä. Heidän tarvitsee tietää strategia, jotta voivat purjehtia aurinkoon. Tarvitaan siis kiteytetty strategia, eli riittävän yksinkertainen raami. Sen takia tarvitsemme seuraavaa:

Meidän tarvitsee yksinkertaistaa, demystifioida strategia. Olen ollut kauhuissani, kun olen lukenut mitä amerikkalaiset professorit kertovat strategiasta. Se on niin vaikeaa tekstiä, että huhhahhei. Toinen avainsana on: yhdessä. Yksinkertaista yhdessä. Nyt sen voi tehdä, koska teknologia on olemassa, joka mahdollistaa jopa viisinkertaisen tehokkuuden, jotta aikaa ei kulu paljon.

Keissi

Tein juuri miljardikonsernille strategian loppuun. Pidimme kolme kokousta koko henkilöstön kanssa.
Arvaa paljonko siihen meni aikaa? Koko henkilökunnalta meni 4h ja workshop porukalta 5x3h, eli yhteensä 2,5 päivää strategian luomiseen. Se oli siinä. Sen jälkeen ihmiset paloivat halusta toteuttaa strategian. Satsaisitko neljä tuntia työtä, että saat valtavan energian joka vie ihmisiä eteenpäin? Jotenkin tuntuu tyhmältä olla tekemättä sitä näin.

Aidosti yhdessä

Tehdään aidosti yhdessä alusta alkaen. Ensimmäiseen tunnin kickoffiin otetaan etänä koko porukka mukaan. Sen jälkeen on työpajoja, joissa voi workshop-porukka paikalla. Olemme kysyneet kaikilta, ketkä haluavat tulla mukaan. Halukkaat ilmoittautuvat Trello-taulullemme, ja niin porukka on hetkessä kasassa. 

Ajatelkaa, kun nuoret ihmiset pääsevät ensimmäistä kertaa mukaan tekemään strategiaa ja näkevät millaista se on. Onhan se valtavan hienoa.

Henkilöstön strategiakokoukset ja työpajat vuorottelevat. Jokaisella kokouksella on oma digitaulu, joka mahdollistaa sen, että kaikki voivat kirjoittaa lapuille. Ne ovat ikään kuin post-it lappuja, mutta digitaalisia ja parempia. Tähän me käytämme Trelloa.

Ihmisillä on digikokouksessa omat videokamerat päällä, he pystyvät kaikki puhumaan ja kirjoittamaan yhtaikaa taululle. Voin nappia painamalla jakaa ihmiset useisiin huoneisiin, jossa he keskustelevat pienissä ryhmissä. Lopulta he kirjoittavat johtopäätöksensä digilapulle. 

Keitä kokoon

Meillä usein on kolme workshop-kokousta ja kaksi henkilöstökokousta. Enää ei pidetä kahden päivän sessioita, ei edes yhden päivän kokouksia. Ei matkusteta eikä saastuteta, ei tule ruuhkia, ei mitään ajanhukkaa! Tehdään työ siellä missä olet. 

Älkää istuko neukkarissa yhdessä! Jos muutama istuu neukkarissa ja loput ovat etänä, niin neukkarilaiset keskustelevat keskenään eivätkä muut saa heidän puheestaan kiinni. Ei näin, OSALLISTA KAIKKI MUKAAN! Kännykälläkin voi osallistua. Nappikuulokkeet korviin ja menoksi! 

Kuvasta näet, että kommentteja on valtavasti. Ne kaikki kiteytetään yhteen: Kokous kokoukselta aina priorisoidaan, mitkä kommentit menevät jatkoon. Kun toimimme digitaalisen teknologian avulla, niin kommentit ovat aina kirjoitettuja. Ne ovat dokumentoituneet itsestään! Enää ei tarvita niitä seiniä täyttäviä post-it lappuja, jotka vasta kaksi päivää myöhemmin saadaan puhtaaksikirjoitettuna. Digilappuja sen sijaan voi zoomailla ja parhaimpia voi äänestää peukuttamalla. Henkilöstölle sitten näytetään mitä välissä on tehty.

Strategian kiteytys

Lopulta kun strategiaprosessi on valmis, strategian kiteytys on seuraava askel. Kaikki kiteytetään yhdelle sivulle, se keitetään kokoon niin kuin soosi! Silloin löytyvät ne isot kovat valinnat. Niiden pitää olla niin kovia, että joku suuttuu. Jos joku ei suutu, niin mikään ei muutu! Koska haluamme kääntää toimintaa parempaan tulevaisuuteen, tottakai joku asia pitää lopettaa, jos se on vanhentunut. 

Ajattele, koko ison yrityksen strategia vain kahden ja puolen päivän työnä! Aivan mieletön juttu!

Keissi

Miljardikonsernin strategiakokouksesta kerättiin 4080 kirjattua kommenttia! Taito on niiden kiteyttäminen.
4080 kommenttia kiteytettiin 177:ään asiaan, jotka priorisoitiin jatkoon. 177:stä lapusta löydettiin pääteemat ja niiden alatavoitteet, eli fokusalueet. Koko se prosessi on kyllä niin kettinkinen juttu. Se toki vaatii vähän osaamista miten sen jaksaa tehdä, koska mitään ei saa unohtua! Voimakasta priorisointia vaan. 

Hallitukselta tuli kommentti, että “Eihän nuo ihmiset pysty ajattelemaan tulevaisuutta, he ajattelevat vain operatiivisesti.” Riippuu tietysti minkälaisen tehtävän heille antaa! Me unelmoimme workshopeissa ja matkaamme aikakoneella tulevaisuuteen ja valitsemme trendejä.

Me pohdimme myös paranoiaa ja sitä mitä kilpailijat tekevät. Mikä vihollinen meissä itsessämme asuu?
Miten voimme mokata tämä prosessin? Miten se moka käännetään voitoksi? Mitä EI tehdä?

Näistä asioista tulivat ne 4080 kommenttia, jotka priorisoitiin 177:ään asiaan. Ne sitten väännettiin strategiasivulle. Siellä oli valtavasti tulevaisuuden juttuja. Se on jotenkin hassua, että isommissa yrityksissä hallitus ja konsernijohtoryhmä luulevat, että heillä on jonkinlainen monopoli tulevaisuuden ymmärtämiseen. 

Olen aiemmin maininnut tulevaisuudentutkija Kjell A. Nordströmin. Hän aloitti erään esitelmänsä näillä sanoilla: “Tulevaisuutta ei voi tutkia, koska sitä ei ole olemassa”

Mutu

Tästä tuli mieleeni taas sana mutu, ja kuinka ärsyttävän negatiivinen leima sillä on. Tiedätkö mitä, koko maailman hienoin tietokone on korvien välissä. Jos asiantuntija kertoo näkemyksensä siihen mihin maailma on menossa, niin onhan se parempi kuulla asiantuntijalta kuin harrastelijalta. Se on asiantuntijan näkemys, mutta sitten tulee tämä panettelusana, ja sitä pidetään huonona asiana. Se perustuu matemaattis-luonnontieteelliseen paradigmaan, missä totuus on ainoastaan pään ulkopuolelta mitattu asia. Sehän on kuitenkin menneisyysmittausta. Silloin et mittaa tulevaisuutta, vaan sitä mikä on. Kaikkia tilastoja voi käyttää hyväkseen ja katsoa jatkuuko käyrä suoraan, ylös vai alas. Trendit kyllä näkyvät, mutta kukaan ei tiedä tulevaisuutta. Hyvä näkemys, oletus tai uskomus, on kullan arvoinen.

Kaikki numerot ovat kuitenkin arvauksia, koska tulevaisuutta ei ole. Sen takia meidän täytyy saada näkemys siitä mihin liiketoiminta on menossa uudestaan arvoon. Silloin meillä on avainuskomuksia, että näin tässä tulee käymään. Strategia rakennetaan avainuskomuksien päälle. Etsimme uskomukset ja rakennamme strategian sen päälle. 

Jos uskomukset ovat laadukkaita, strategiasta tulee laadukas. Jos ne ovat vähemmän laadukkaita uskomuksia, toisin sanoen vääriä, niin strategiasta tulee huono. Uskomukset eli avainoletuksia ei yleensä edes kirjoita. Ne ovat olemassa hallitusten kokouksissa puheissa. Toimitusjohtaja antaa kokouksesta briiffin, ja johtoryhmä alkaa tekemään seuraavaa strategiaa.

Strategian kiteytys – Yhden sivun strategia

Tämän koko tekstin pointtina on se, että strategian kiteytys tehdään yhdelle sivulle, Strategy 1Pagerille. Kun sen saat tehtyä, niin tiedät mitä pitää tehdä. Strategia perustuu tietysti niihin lähtöuskomuksiin:

huono uskomus → huono strategia, hyvä uskomus → hyvä strategia.

Taito on ottaa kaikki näkemykset yrityksen sisältä ja keittää ne kokoon yhdelle sivulle. Siellä on oltava isot kovat valinnat kirjoitettuna ja niitä ei saa olla montaa.

Strategian kiteytys, eli taito tehdä tällainen sivu on se juju. Silloin strategiasta tulee yksinkertainen ja hemmetin innostava. Silloin strategia laitetaan tulille!

Laita strategia tulille! 🔥

👉 Jos haluat pysyä ajan tasalla uusimmista keisseistä ja ahaa-elämyksistä, liity Johdon VIP-listalle!

Markus Westerlund on Rdigon perustaja ja strategiakonsultti. Hän on 25 vuoden aikana fasilitoinut toistasataa strategiaprosessia, ensiksi asiakkuusstrategioita vuosina 1996-2007 Vectia Oy:n toimitusjohtajana ja vuodesta 2007 liiketoimintastrategioita Rdigossa. Corporate uransa hän teki Nokian palveluksessa ensin tietoliikennepuolella ja sitten IT puolella Nokia/ICL Datassa. Markus on DI.

Rdigo on senioripartnerien strategia boutique. Erikoisuutena on laajasti osallistava strategiaprosessi tehokasta digifasilitointia hyödyntäen, nykyajatusten voimakas haastaminen, strategian yksinkertaistaminen ja ketterä strategian implementointi.

Rdigo

Copyright 2022 – Rdigo Oy